Paola Suhosen juttu Suomi-USA-lehdessä

Kerroinkin aiemmin, että kävin haastattelemassa tässä taannoin Paola Suhosta Suomi-USA-lehteen. Lupasin jakaa jutun myös täällä, joten tässäpäs tulee.

PAOLA SUHOSEN AMERIKKA
Teksti ja kuvat: Ulla Alakangas

Muotiviikkoja, elokuvaensi-iltoja, roadtrippejä. Amerikasta on tullut kiinteä osa kesäkuussa Suomeen takaisin muuttaneen muotitalo Ivana Helsingin perustajan Paola Suhosen elämää. Maailmalla vietetyt vuodet ovat opettaneet SAYL:n valtuuskunnan nuorimmalle jäsenelle, että koti on Suomessa.


Neil Young soi autoradiossa. Tuuli kieputtaa hiekkaa korkeiksi, kapeiksi paaleiksi eri puolilla vuorten reunustamaa laakeaa erämaamaisemaa. Kuumuutta hohtavan ikkunan takana vilisee saguaro-kaktuksia ja lähes pilvettömältä taivaalta porottava aurinko maalaa horisontin utuisen kullansävyiseksi. Tässä maisemassa kiitää auto kuljettaen kyydissään muotisuunnittelija, elokuvaaja Paola Suhosta tämän sielunmaisemassaan. Suunnittelijan hektinen arki on saanut väistyä hetkeksi, sillä on tullut tarve elää todeksi ja varastoida sitä, mistä työssä ammennetaan.

Helsinkiläinen Paola Suhonen on tehnyt sen, mistä moni haaveilee. Hän on onnistunut yhdistämään työn ja vapaa-ajan siten, ettei niitä tarvitse erottaa toisistaan kahdeksi erilliseksi osa-alueeksi elämässä. Paola perusti Ivana Helsinki-vaatemerkkinsä Taideteollisen korkeakoulun ensimmäisen vuoden kevätnäytöksen jälkeen. Hän oli 24-vuotias, ja Pirjo-sisko reilun vuoden vanhempi. Siskosten isä omisti vaatteiden maahantuontiyrityksen ja farkkutehtaan. He tunsivat alan ja päättivät ryhtyä yrittäjiksi yhdessä. Paola suunnittelisi ja kauppakorkean käynyt Pirjo myisi - näin toimitaan yhä, 15 vuotta myöhemmin.

MAAILMALLE JO NUORENA

Ivana Helsingissä ei eritellä suomalaisuutta ja kansainvälisyyttä, sillä Paola tietää, että tämän ajan Suomi on ja hengittää vahvasti kansainvälistä kenttää. Itse asiassa näin oli tavallaan jo 70-luvullakin, kun Paola oli lapsi. Suomi oli pikku-Amerikka, amerikkalaisuutta ihannoitiin. 12-vuotiaana Paola perheineen matkusti Los Angelesiin ja Havaijille lomailemaan. Maapallon toisella puolen Suhosia ei odottanut eksoottinen lomakohde vaan maisema, joka oli televisiosta ja mielikuvista tuttu. Ja se miellytti Paolaa ja miellyttää edelleen.

- Tuntui hyvällä tavalla tutulta mennä sinne, Paola kuvailee ensimmäistä matkaansa Yhdysvaltoihin.

Myöhemmin Paola on ehtinyt elää eksotiikkaakin todeksi. 15-vuotiaana nuori nainen halasi perhettään hyvästiksi lähtiessään vaihto-oppilaaksi Jamaikalle ja myöhemmin häntä on kutsunut muun muassa Kuuba. Aikuinen Paola ei kuitenkaan enää haikaile eksotiikan perään.

- Kun on liian kaukana omasta kulttuuristaan, siitä ei voi ammentaa samalla tavalla. Paras loma minulle on roadtrip Jenkeissä, jossa pystyn samaistumaan ympäristöön ja elämään todeksi sielunmaisemaani, Paola miettii.


TAKAISIN SUOMEEN

Paolan ja Pirjo-siskon silmäterä Ivana Helsinki henkii vahvasti suomalaisuutta ja slaavilaisuutta. Slaavilaisuus vilahtelee myös Paolan puheissa usein. Jo vuonna 2010 Arto Nybegin keskusteluohjelmassa Paola kuvaili, että "synkkien metsien ja syvien järvien slaavilainen, mollivoittoinen synkistely yhdistettynä americana-henkeen on se jännite, josta sielunmaisemani kumpuaa", kun hänelle annettiin mahdollisuus kertoa jotain, mitä ei ollut aiemmin haastatteluissa vielä kysytty.

Suomi-Amerikka-yhteys ei ole koskaan katkennut Paolan elämästä. Viisi vuotta sitten suunnittelija pakkasi tavaransa ja lähti opiskelemaan elokuvaajaksi Yhdysvaltoihin. Ensin New Yorkiin ja lopulta Hollywoodiin. Paola pääsi maailman arvostetuimpaan elokuva-alan kouluun ensiyrittämällä tuhansien pyrkijöiden joukosta.

- Opiskelu on hyvä tapa mennä sisälle johonkin uuteen paikkaan. En tuntenut kaupungista ketään Los Angelesiin muuttaessani, mutta meidän opiskellessa siellä seitsemän päivää viikossa, tilanne muuttui nopeasti, Paola muistelee.

Kuvausjärjestelyt pakottivat opiskelijat tutustumaan kaupungin mahdollisuuksiin perusteellisesti. On tavallista, että elokuvakaupungissa asukkaat vuokraavat asuntojaan elokuvateollisuuden käyttöön, joten paikallisten ihmisten koditkin tulivat tutuksi elokuvaprojektien kautta.

- Mieleenpainuvin asuinyhteisö taisi olla hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseva hippimäinen kommuuni, jossa asukkaiden talot oli rakennettu valtavien puiden sisälle ja yhteisössä pyrittiin elämään mahdollisimman luonnonmukaista elämää, Paola kertoo.

- Los Angelesissa minua kiehtoi valtameri ja hippihenkisyys, jota tunnistan itsestänikin. New Yorkissa puolestaan viehätti kaupungin urbaani syke ja paikallinen populaarikulttuuri.

Paolalle on jäänyt paljon tarttumapintoja ja tarinoita Yhdysvaltoista, jotka näkyvät hänen työssään nyt Suomeen palattuakin. Tänä syksynä saa ensi-iltansa Texasissa kuvattu ensimmäinen pitkä elokuva 7 heaven love ways ja New Yorkin muotiviikoilla lanseerattava uusi mallisto on saanut innoituksensa Iowasta Hiljaiset sillat -elokuvan maisemista. Työmatkat vievät Ivana Helsingin keulakuvan säännöllisesti Atlantin taakse, mutta toisesta kodista hän ei halua puhua.

- Minulla oli viisi vuotta kolme kotia ja se oli too much. Haluan yhden kodin, Suomeen. Yhdysvallat voi sitten olla ykkösloma- ja työmatkakohde, henkinen koti ehkä, Paola tarkentaa.


MONIPUOLINEN SUUNNITTELIJA

Paolan suunnittelutyö ei ole rajoittunut pelkästään vaatteisiin ja elokuviin. Ivana Helsingin kuosit ovat koristaneet muun muassa Alkon viinipänikkää, Valion baareja, Linnanmäen huvipuistoa, Coca-cola-pulloja, Aarikan koruja ja jopa Googlen etusivua.

Saavutuslistalle ei näy loppua. Japanilainen Uniqlo-ketju lanseeraa tänä syksynä vaatemalliston, jossa on mukana runsaasti Ivana Helsingin klassikkoprinttejä. Mallisto tulee myyntiin yli tuhanteen myymälään Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Venäjällä sekä useissa Aasian maissa. Ivana Helsinki on aloittanut yhteistyön myös japanilaisen Plaza-ketjun kanssa. Sen myötä printit koristavat kuppeja, kippoja, kodintekstiilejä ja iPhone-kuoria.

Minkälaisista eläkepäivistä nelikymppinen Paola Suhonen mahtaa haaveilla tämän kaiken keskellä?

- Näen itseni asumassa Suomessa. Toivottavasti kuitenkin edelleen roadtrippailisin ryppyisenä hippimummelina paljon ympäri Yhdysvaltoja. Minusta ei tule talvipakolaista. Kun tulee fiilis, että nyt pitää lähteä, lähden. Minulle on ihan sama mihin aikaan vuodesta menen sinne. Rakastan vuodenaikoja ja talvea, Paola hymyilee ja lähtee pitämään Skype-palaveria. Amerikassa on tullut aamu.

On vain ajan kysymys milloin halki Amerikan kiitävässä autossa istuu jälleen Paola Suhonen tekemässä kahdeksatta roadtrippiään. Määrätietoinen nainen tuntuu tekevän kaiken, mistä haaveilee. Pitää muistaa haaveilla isosti. Niin Paola ajattelee, ja ajatus tuntuu toimivan.

4 kommenttia

  1. Ihana juttu, ja samaistun ehdottomasti tuohon "Amerikka on henkinen koti" -juttuun ja roadtripilla sielunmaiseman todeksi elämiseen. <3 Ja huvittavaa kyllä, meilläkin lomailtiin perheen kanssa Losissa ja Havaijilla. Haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa mallia reissaamiseen olet kyllä jo saanut kotoa! Wau! :)

      Kiitos, kiva saada palautetta tästä jutusta.

      Poista
  2. Tosi kiva juttu, hyvin kirjoitettu! Mulla oli ekalla kerralla Amerikassa just sama tunne kuin Paolalla, että se oli niin tuttu paikka jo... ja pääsi vaan hyppäämään niihin tv-sarjojen ja leffojen ja kirjojen maisemiin. Ihan jäätävä jenkki-ikävä ollut taas, kerro mulle koska me keksitään joku tapa muuttaa sinne?!

    Vitsi mua harmittaa että en päässyt sinne tilaisuuteen silloin syyskuussa! Ja hei koska pääsen kuulemaan teidän kaikkien viime kesän Amerikan-reissuista? Olisko se matkamuistelo/valokuvailta paikallaan? Kiva kun fiksasit ton kommentointihomman!

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Erityisen lämmittävää saada kovasti arvostamaltani matkailutoimittajalta tällaista palautetta <3

      Voi meidän pitää nyt nähdä ja sitten keksitään se. Mulla on koko ajan tunne, että se on ihan tässä huulilla se ratkaisu! :) Ehkä tarttetaan vaan pieni brainstrormaus!

      Mun pitää tarkistaa Kirsiltä, että milloin se matkailuilta olikaan, mutta kyllä se on tulossa!!!

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!