Leffassa suuren maailman tyylillä

Viime viikot ovat olleet aika hektisiä ja kaikenlaisten menojen lisäksi olen tehnyt kirjoitusprojekteja tulevaa muotilehteämme varten. Tänään töistä lähtiessäni päätin extemporee lähteä leffaan. Make on Oulussa ja en uskonut saavani ketään mukaan niin lyhyellä varoajalla, joten lähdin yksin. Olen romantisoinut yksin leffassa käynnin, sillä se tuo mieleeni kevään New Yorkissa, jolloin harrastin extemporee leffaan poikkeamista. Se on kuulkaas pikkukaupungista tulleena niin luksusta, että voi mennä leffaan silloin kun huvittaa!





Siinä mainoksia katsellessani nousi mieleeni toinenkin Amerikkaan ja elokuviin liittyvä erityinen muisto. En ole tainnut tästä täällä blogissa aiemmin raportoidakaan. Koimme melkoisen leffaelämyksen viime kesänä San Diegon liepeillä, kun isäntäparimme vei meidät astetta fiinimpään elokuvateatteriin, jollaisen voi olettaa löytyvän vain Amerikasta.

Teatterin nojatuolit olivat nahkaa ja toimivat kuin Frendeissä konsanaan. Lokoisan asennon lisäksi palvelu oli ensiluokkaista. Ruokaa ja juomia sai tilata pyllyä penkistä nostamatta tarjoilijoilta, jotka kiertelivät salissa ottamassa tilauksia. Pienen lampun vieressä oli tarjoilu-nappi, jotta myös kesken elokuvan pystyi halutessaan tilaamaan. Itse elokuvalipun hinta taisi olla Suomen hintatasolla tai korkeintaan muutaman kympin? (Laura, jos luet tätä, niin voit korjata, jos olen väärässä :) Ruoka oli luonnollisesti aika tyyristä, mutta ei siellä napostelua enempää varmaan ollut tarkoituskaan syödä. 

Tarjoilijoita ei häärinyt liiaksi elokuvan aikana tai sitten en huomannut niitä muhkeassa penkissäni. Oli kyllä elämys! 



Tämän päivän elämyksestä vastasi The Butler -niminen pätkä, joka on tositapahtumiin perustuva elokuva arvostetusta, vaatimattomista olosuhteista ponnistaneesta hovimestarista Cecil Gainesta, joka palveli Valkoisessa talossa kahdeksan Yhdysvaltain presidentin valtakaudella 34 vuoden ajan. 

Elokuvassa vahvana teemana on rotusorto ja oli kyllä pikkiriikkisen kiusallista olla katsomassa paikoitellen, kröhöm, hieman itkettävää elokuvaa - yksin. Joku tyttö niiskutti tosin niin isoon ääneen elokuvan loppuvaiheilla, että ehkä huomio ei kiinnittynyt meikäläisen kostuneisiin silmiin... Onnellisesta lopusta huolimatta pala jäi jostain syystä vähäksi aikaa kurkkuun. Todella ajatuksia herättävä elokuva. 

Jos ehdimme joulukuussa katsastamaan Valkoista taloa Washington D.C:hen, katselen sitä taas uusin silmin. Suosittelen lämpimästi tätä leffaa, josta tulee vähän mieleen The Help. Jo trailer kuvaa sitä hyvin, että elokuvassa on juuri ne ainekset, jotka uppoavat meikäläiseen... Jos haluat tietää mitä ne ovat, tsekkaa video :) 

8 kommenttia

  1. Ei vitsi miten siisti leffateatteri, just tuommoisia elämyksiä, mitä voi saada vaan ameriikassa! Katoin kyllä eka että missä kotiteatterissa ootte ollu, että oliko Lauran luona tosiaan niin muhkeat oltavat!

    Ja toinen leffassa märisijä ilmoittautuu täällä. En ikinä kehtais mennä yksin kattoon mitään märyleffaa ainakaan Oulussa, ehkä jossain suuremmassa kaupungissa missä ei tarttis kokoajan pelätä että vastaan tulee tuttuja. The Help oli niin ihana elokuva ja kirja, joten pitää laittaa tää leffa korvan taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ja tosiaan tollanen vois löytyä jostain mansonista kyllä yksityiskodissakin :) Sellanen visiitti ens reissulla? ;)

      Ihana, etten oo ainoa kyynelehtijä :)

      Harmi kun ei nähdä nyt blogimiitissä ko ois ihana höpötellä livenä teidän reissusta ja kaikesta. Ilmottele jos oot muulloinkin Hkissä taas niin mennään kahville tai jotain :)

      Poista
    2. Joo pitää ilmoitella! Ja jos sulla on joskus Oulussa pyörähtäessä hetki niin voidaan me kahvitella täälläki päin maata! :)

      Poista
    3. Totta totta! Tahtoo vaan olla, että on minuuttiaikataulu niillä Oulun reissuilla et ehtii käydä molempien perheenjäseniä pelkästään moikkaamassa :/ Mutta kyllä me taas nähdään!

      Poista
  2. Me ollaan oltu Dommarissa tollasessa VIP-teatterissa... toisaalta se on hauskaa mut sit taas toisaalta mulle tuli jotenkin ristiriitainen fiilis, että onko sellanen ihan tarpeellista touhua, karseeta ökyilyä :D... mut jenkkilässä kaikki käy, heh. Menisin kyllä uudestaankin, kaikesta huolimatta! Tosin vielä parempi olis kun tollanen teatteri löytyis omasta kodista, haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta :D Allekirjoitan täysin kaikki sun mietteet!

      Voi Dommarit, milloinhan pääsen sen paikan näkemään. Oispa kyllä mahtavaa!

      Poista
  3. Oijoi-oi! no johan on leffateatteri :DDD Aikas muhkeat tuolit :) Mulla olis pahasti vaarana että nukahtaisin, penkkiin...tshihhhh :) Mutta kokemuksena varmasti huikea ja erilainen. Mä kyllä ihan tykkään käydä yksin leffoissa..toki pikku itkuhepulit on vähän noloa heittää mutta mutta...minkäs sitä itselleen mahtaa ;DDD
    Ja hei, millois muotilehdestä kuullaan lisää? :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha tää oli kyllä ihana kommentti taas :D Itkuhepulit, ihana sana :D

      Muotilehti valmistuu hitaasti mutta varmasti. Tavoite olisi että lehti näkisi päivän valon jo ensi kuun aikana! Stay tuned!

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!