Globalisaation ja perjantain riemua

Minun sukupolvelle, tai ainakin minulle henkilökohtaisesti, on suuri siunaus elää todeksi globalisaatiota. Hyppelehdin töistä kotiin iloisena mukavan ensimmäisen - kansainvälisiä tehtäviä sisällään pitäneen - työviikon jälkeen, ja saan idean! Kotimme lähikaupan vieressä on avattu uusi nepalilainen ravintola. Kas haenpa sieltä meille iltaruuan.

Astun sisälle Aasiaan ja ylitsevuotavaisen ystävällinen palvelu ottaa minut huomaansa. Pian imeskelen pillillä talon tarjoamaa mangojuomaa ja selailen lehteä take away tandoori-lammasta odotellessani. Ihastelen kuvia Singaporen muotiviikoilta ja päätän, että joskus vielä haluan käydä paikan päällä kokemassa tämän tapahtuman ja kaupunkivaltion todeksi.





Viisitoista minuuttia myöhemmin kotimme on täyttynyt aasialaisen ruuan tuoksusta. Laitan kynttilät palamaan ja "ruokamusiikit"-soittolistan Spotifysta soimaan. Gotan projectin Buenos Airesin tahdit täyttävät ilman ja argentiinalainen malbec kostuttaa suun.

Mietiskelen viikkoani. Olen työni kautta päässyt asioimaan maailman kaukaisimmista kolkista tulevien ihmisten kanssa ja tutustunut minulle tuntemattomien yhteiskuntien kehittyneisyysasteeseen selaamalla opiskelijoiksi pyrkivien koulutodistuksia eri puolilta maailmaa.

Ministeriön laatimat maatodistukset kertovat amk-tasolle sopivaa pohjakoulutusta antavat tutkintonimikkeet ja me etsimme niistä mainintoja mitä värikkäimmistä, koristeellisimmista ja käppyräkirjaimisista todistuksista (tai niiden virallisista käännöksistä). Yrittelijäisyydestä ei voi hakijoita moittia, joten tarkistettavaa riittää.




Välillä olemme afrikkalaisilla nettisivuilla hankkimassa lisätietoa ja välillä vakuutamme sähköpostilla tai puhelimessa, että ei, emme voi valitettavasti järjestää valintakoetta vain juuri Sinulle kotimaassasi, vaikka se auttaisikin Sinua suuresti ja vaikka mekin kyllä uskomme Sinun olevan aivan ainutlaatuisin hakija kouluumme. 

Onni alkaa kuplia sisälläni vähän kuin varkain. Voi kuinka rakastankaan eri kulttuurien parissa toimimista! En ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut historiasta, mutta jos olisin vaikkapa dubailaisessa museossa tai vaikka vaan paikallisessa toimistossa, voisin kuvitella ihastelevani aikalaisteni dokumentteja ihan jo typografia-erojen takia. Minulle on rikkaus, miten standardit vaihtelevat eri puolilla maailmaa, joten hassua tai ei, olen liekeissäni uudesta työstäni näiden pienten seikkojen takia.

Kesälomalla olin onneni kukkuloilla Venice ja Santa Monica beachillä Los Angelesissa, josta kuvat ovat. Tulevana jouluna tulen olemaan onneni kukkuloilla Floridassa. Pääsiäisenä tulen olemaan onneni kukkuloilla Pariisissa.

Mutta tänä iltana olen onneni kukkuloilla Töölössä. Ihan vaan sen vuoksi, että elämä on ihanan monimuotoista Suomessakin.

Hyvää viikonloppua toivoo,
Ulletin <3 globalisaatio


Ps. Kuin muistutukseksi juuristani, tänään on perjantai ja Vain elämää -tv-sarja näkyy telkkarista. On vuorossa Jukka-pojan päivä ja - toimii! Iloitsen myös omasta kulttuuristani, vaikka periaatteessa eittämättä luokittelisin ohjelman meikäläisen genren ulkopuolelle. Jostain syystä kuitenkin toimii.

Pps. Tajuan kuinka onnekas siskoni on, koska hän on lauluntekijä ja sanoittaja. Ajattelen, ihmisen tarvitsee saada ilmaista itseään. Vaikka vain itselleen.

Onneksi on blogi ei-niin-musikaalisille :)

4 kommenttia

  1. Voi Ulla, nää oot kyllä niin inspiroiva ja mahtava henkilö että en kestä! Kansainvälisyyden oodi oli kyllä juuri sitä mitä kaipasin tähän lauantaiaamuun, joten kiitos siitä. Blogimaailma on kyllä mahtava, ja vielä upeampaa on tutustua noin mahtaviin tyyppeihin niinku sinä. Go Ulla!

    VastaaPoista
  2. Voi Inka, olipa todella mukava saada tuo kommentti!! Juuri mietin, että oliko tuo taas ihan hassua höpötystä, mitä kirjoitin. Tosi kiva, että se on ilahduttanut, sittenhän se ei ollut turha :)

    VastaaPoista
  3. Mä niin ihailen Ulla sun positiivisuutta ja kykyä katsoa maailmaa näin! Todella inspiroivaa... <3
    Ja oon samaa mieltä tosta eri kulttuureiden/kielien kanssa toimimisesta. On ollut haastavaa löytää itselle mielekästä työtä jossa pääsee olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, ja varsinkin päästä puhumaan kieliä joutumatta jatkuvasti vain kääntämään/tulkkaamaan muiden mielipiteitä. Katsotaan minne kohtalo mut vielä kuljettaa, koska mulla on sellanen kutina että muutos työelämään on tulossa itselläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittäviä aikoja siis elälellään sielläkin, kovasti tsemppiä ja onnea uusien haasteiden suunnitteluihin <3

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!