Millainen työ tekee onnelliseksi?

Olen huomannut, että meitä kolmikymppisiä yhdistää usein pohdinta siitä, että mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Usein pohdinta liittyy kiinteästi työhön, sillä työpäiväthän nielaisevat leijonan osan hereillä olostamme. Meillä oli vasta keskustelua aiheesta ystävieni kanssa ja kerroin heille, että ihailen työelämän tulevaisuuden visionäärejä, kuten vaikkapa sarjayrittäjä Taneli Tikkaa.

Sitten menin googleen selvittämään, että mistä minulla edes oikein on mielikuva siitä, että Taneli Tikka innoittaa ajatteluani. No, ensimmäinen poimimani artikkeli vastasi tähän heti.

Taloussanomien jutussa Tikka kertoo, että hänen mielestään Suomen talouden rakenteet – perinteiset teollisuustyöpaikat, yleissitovat työehtosopimukset ja niin edelleen – ovat kiinni historiaan nopeasti jäävässä mallissa, jonka on pakko muuttua. Työ tulee muuttumaan omaan motivaatioon pohjautuvaksi, freelancer-harrasteluksi.

Tikka näkee, että tulevaisuuden työntekijä tekee työtä osa-aikaisesti monessa eri paikassa. Esimerkkinä hän kertoo omasta assistentistaan New Yorkissa. Assistentti työskenteli Tikan lisäksi toiselle yksityishenkilölle, Yhdysvaltain Punaiselle Ristille, Applelle, sekä kahvilalle – baristana.

”Jos teet vähän freelancerin hommia sinne tänne, olet välillä vaikka kuvailemassa jotain videota, välillä siivoamassa, ja välillä ajat taksia, tällainen pitäisi sallia paljon helpommin, Tikka sanoo.”

Marraskuun harmaudessa on kiva leikitellä ajatuksella, että mitäpä jos en pyrkisikään prioriteettina arvottamaan vakityötä korkeimmalle enää koskaan. Että olisikin todellista viisautta olla asettumatta aloilleen tässä ajassa.



Urani varrella olen hoitanut useita eri työelämän rooleja. Olen ollut työntekijä, myyjä, päällikkö, sihteeri, tuottaja, avustaja ja tuoreimpana nyt virkailija. Kuinka arvokasta onkaan ollut oppia tuntea oma arvonsa ja pätevyytensä muun kuin työpaikan ja tittelin määrittämänä. Kun elämä koostuu määräaikaisista töistä, on pakostakin aika hereillä. Lisäksi kuvitelma siitä, että olisi korvaamaton, ei sido ja paina harteita.

Hirvittävin skenaario olisi nähdä itseni tulevaisuudessa työyhteisön huolien alle valahtaneena, urautuneena puurtajana. Se olisi elämää pystyynkuolleena.

Toinen puoli kolikossa on tietysti vakityön tuoma turva ja vakaus, jota varmaan suurin osa ihmisistä etenkin vanhemmuuttaan alkaa arvostaa. Mutta jos taas kääntää kolikkoa, niin ehkä huomaa, että mikä työpaikka tänä päivänä onkaan varmaa? Silloin sitä vasta on tukalassa paikassa, kun on tuudittautunut vakipaikan turvaan ja se repäistään tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin vedoten euroja halaten alas. Näin tarkastellen varmemmilla vesillä saattaakin seilata se, joka on rakentanut elämänsä jatkuvassa muutoksessa pärjäämiseen ja uusiutumisen varaan.

Ihailen startup-hupparihemmoja, jotka ovat täysin pro ilman ulkoista pätemistä. Luulen, että olen minäkin jo leikkinyt omat pukuleikkini ja pyrin seuraavaksi kehittämään uraani, Tikan sanoin, omaan motivaatioon pohjautuvaksi, freelancer-harrasteluksi. Sillä tiellä taidan jo olla. Ensimmäinen verkossa julkaistava muotilehtemme julkaistaan 4. joulukuuta. Ja myönnettäkööt, olen myös tehnyt jo reissu/roadtrip-suunnitelmia aina vuodelle 2015 saakka :) Työn ja uran on taivuttava siihen, että näistä intohimohommista ei tarvitse luopua.


Mitä mieltä sinä olet, millainen työ tekee ihmisen onnelliseksi? Mikä tekee sinut onnelliseksi?

6 kommenttia

  1. Näitä juttuja tulee mietittyä tosi paljon. Olin opiskeluaikana töissä monessa paikassa, tein opesijaisuuksia, hiihdonopehommia ja toimittajan töitä. Oli jotenkin tosi vaikee sopeutua tekeen vaan yhtä työtä, kun eri duunit tasapainotti mukavasti toisiaan ja kroppakin pysyi kunnossa, kun ei vaan istunut koneella. Hiihdonopetushommia teen edelleen jonkun verran, koska en halua, että mun vuosien saatossa syntyny opetuskokemus valuu hukkaan, se on älyttömän hyvää vaihtelua ja siinä saa ihan eri lailla palautetta työstä, kuin normaalisti. Plus liikuntaa. Välillä aina katselen sivuduuneja, mutta sitte pitäis saada vähentää vakiduunista tunteja. Kuitenkin kokisin sen mielekkäämpänä, kun useammasta työstä sais erilaisia näkökulmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli superkiva lukea näitä mietteitä! Mahtavaa, etten oo ainut joka pyörittelee näitä juttuja mielessään. Kiitos kun jaoit sun ajatuksia ja mahtava homma että pidät kiinni sun ammattitaidosta hiihdonopettajana! Hatunnoston arvoinen juttu.

      Poista
  2. Mä luin että "Millainen YÖ tekee onnelliseksi?" ja olin ensin hieman hukassa tätä lukiessani.. mutta jos nyt työstä puhutaan niin minä en valitettavasti ole vielä löytänyt sellaista työtä joka tekisi onnelliseksi.. olen tehnyt työkseni juttuja joista oikeasti tykkään, mutta heti kun teen sitä työkseni, siitä katoaa hohto. Tämä freelancer-meininki sopisi kyllä minulle parhaiten, sillä rutiinit ja kaavat masentavat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Vähän repersin tolle yö-jutulle :D Muutenkin tosi kiva kommentti - ihanan rehellinen sellainen! Saapa nähdä pääsenkö mää kokeilemaan vielä joskus tota freelancer-juttua ja tekemään johtopäätökset siitä omakohtaisesti.

      Poista
  3. Mä oon samaa mieltä siitä, että rutiinit ja kaavat masentavat. Tosin oon myös ajoittain tehny freelancer-töitä niin että mulla oli 3-4 eri työnantajaa samaan aikaan ja siitäkin katoaa pian hohto kun homma voi olla välillä aika epävarmaa, ja tulot vaihtelevat. Onnellisimmillani oon kun saan tehdä ihmisten kanssa töitä. Mulla ei ole tarpeeksi itsekuria tehdäkseni töitä yksin tai kotona. Tarviin siihen ainakin jonkinlaiset raamit. Toimistotyöläiseks musta ei varmaan enää olis, en tykkää yhtään säännöllisistä 8-16 tai 9-17 työajoista. Asiakaspalvelutyön huonoja puolia on suomalaiset ja niiden negatiivisuus. Parhaita puolia taas ihmisten parissa tekeminen, ulkomaalaiset, kielten puhuminen ja alati yllättävät tilanteet. Tällä hetkellä oon kyllä jonkinlaisessa murroksessa, eli saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En kuitenkaan ole hötkyilijätyyppiä, en halua joutua ojasta allikkoon ja uskon siihen että asiat tapahtuvat syystä. Onkohan liian optimistista toivoa, että se oikea työ vaan tippuu syliin jos sen on tarkoitus? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kun jaoit myös tuota toista puolta friikku-töistä. Ihminenhän tuppaa aina romantisoimaan kaiken mitä ei ole kokenut helposti.

      Voin vaan kuvitella, että mitä kaikkea saa nähdä asiakaspalvelutyössä Suomessa. Mutta onneksi oot löytänyt työn jossa on paljon juttuja, jotka sopii sulle niin hyvin.

      Mää haluan kans uskoa tohon, että oikea työ tulee vaan automaattisesti vastaan, kun menee siihen suuntaan aina mihin sydän sanoo. Oon varma että sunkaltaiselle supermonilahjakkaalle ihmiselle löytyy se unelma työ. Hötkyily ei varmasti kannata, ollaan vaan kärsivällisiä ja koitetaan nauttia hetkestä.

      Tsemppiä murroksen läpi tallaamiseen murunen!

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!