Millainen työ tekee onnelliseksi?

Olen huomannut, että meitä kolmikymppisiä yhdistää usein pohdinta siitä, että mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Usein pohdinta liittyy kiinteästi työhön, sillä työpäiväthän nielaisevat leijonan osan hereillä olostamme. Meillä oli vasta keskustelua aiheesta ystävieni kanssa ja kerroin heille, että ihailen työelämän tulevaisuuden visionäärejä, kuten vaikkapa sarjayrittäjä Taneli Tikkaa.

Sitten menin googleen selvittämään, että mistä minulla edes oikein on mielikuva siitä, että Taneli Tikka innoittaa ajatteluani. No, ensimmäinen poimimani artikkeli vastasi tähän heti.

Taloussanomien jutussa Tikka kertoo, että hänen mielestään Suomen talouden rakenteet – perinteiset teollisuustyöpaikat, yleissitovat työehtosopimukset ja niin edelleen – ovat kiinni historiaan nopeasti jäävässä mallissa, jonka on pakko muuttua. Työ tulee muuttumaan omaan motivaatioon pohjautuvaksi, freelancer-harrasteluksi.

Tikka näkee, että tulevaisuuden työntekijä tekee työtä osa-aikaisesti monessa eri paikassa. Esimerkkinä hän kertoo omasta assistentistaan New Yorkissa. Assistentti työskenteli Tikan lisäksi toiselle yksityishenkilölle, Yhdysvaltain Punaiselle Ristille, Applelle, sekä kahvilalle – baristana.

”Jos teet vähän freelancerin hommia sinne tänne, olet välillä vaikka kuvailemassa jotain videota, välillä siivoamassa, ja välillä ajat taksia, tällainen pitäisi sallia paljon helpommin, Tikka sanoo.”

Marraskuun harmaudessa on kiva leikitellä ajatuksella, että mitäpä jos en pyrkisikään prioriteettina arvottamaan vakityötä korkeimmalle enää koskaan. Että olisikin todellista viisautta olla asettumatta aloilleen tässä ajassa.



Urani varrella olen hoitanut useita eri työelämän rooleja. Olen ollut työntekijä, myyjä, päällikkö, sihteeri, tuottaja, avustaja ja tuoreimpana nyt virkailija. Kuinka arvokasta onkaan ollut oppia tuntea oma arvonsa ja pätevyytensä muun kuin työpaikan ja tittelin määrittämänä. Kun elämä koostuu määräaikaisista töistä, on pakostakin aika hereillä. Lisäksi kuvitelma siitä, että olisi korvaamaton, ei sido ja paina harteita.

Hirvittävin skenaario olisi nähdä itseni tulevaisuudessa työyhteisön huolien alle valahtaneena, urautuneena puurtajana. Se olisi elämää pystyynkuolleena.

Toinen puoli kolikossa on tietysti vakityön tuoma turva ja vakaus, jota varmaan suurin osa ihmisistä etenkin vanhemmuuttaan alkaa arvostaa. Mutta jos taas kääntää kolikkoa, niin ehkä huomaa, että mikä työpaikka tänä päivänä onkaan varmaa? Silloin sitä vasta on tukalassa paikassa, kun on tuudittautunut vakipaikan turvaan ja se repäistään tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin vedoten euroja halaten alas. Näin tarkastellen varmemmilla vesillä saattaakin seilata se, joka on rakentanut elämänsä jatkuvassa muutoksessa pärjäämiseen ja uusiutumisen varaan.

Ihailen startup-hupparihemmoja, jotka ovat täysin pro ilman ulkoista pätemistä. Luulen, että olen minäkin jo leikkinyt omat pukuleikkini ja pyrin seuraavaksi kehittämään uraani, Tikan sanoin, omaan motivaatioon pohjautuvaksi, freelancer-harrasteluksi. Sillä tiellä taidan jo olla. Ensimmäinen verkossa julkaistava muotilehtemme julkaistaan 4. joulukuuta. Ja myönnettäkööt, olen myös tehnyt jo reissu/roadtrip-suunnitelmia aina vuodelle 2015 saakka :) Työn ja uran on taivuttava siihen, että näistä intohimohommista ei tarvitse luopua.


Mitä mieltä sinä olet, millainen työ tekee ihmisen onnelliseksi? Mikä tekee sinut onnelliseksi?