Kuinka minusta tuli matkabloggaaja - tartu haasteeseen!

IG Travel Thursday’n kunniaksi ajattelin tänään paljastaa taustaani bloggarina. Samalla haluan myös haastaa teidät kanssabloggaajat kertomaan omasta historiastanne! Ilmiöksi noussut IG Travel Thursaday -hauskanpito on tuonut minulle paljon uusia blogeja seurattavaksi ja myös Stilettikorkokanta on saanut uusia lukijoita. Pieni bloggaajaesittäytyminen voi siis olla paikallaan!



Tilataan aina matkoillamme aamiainen sänkyyn huonepalvelusta... kjeh kjeh, tai ainakin kerran Vegasissa ;)

Olen kirjoittanut vuosien varrella useita blogeja, joista kaikki ovat pyörineet vahvasti matkailun ympärillä. Tavallaan harmittaa, että kaikki postaukset eivät löydy yhdestä paikasta uljaana matka-arkistona, sillä olen uudistumisvimmassani naisenlogiikalla aina vähän väliä aloittanut alusta...

Ensimmäisen blogin perustin yhdessä ystävieni kanssa loppuvuodesta 2008. Olimme lähdössä ekaa kertaa roadtripille Amerikan ihmemaahan ja halusimme jakaa fiiliksiä tästä elämää suuremmasta - lähes kolmen viikon - matkasta sukulaisille ja ystäville. Blogin nimeksi valikoitui Perhejoulu Amerikassa, sillä kutsuimme jengiämme "perhéeksi". Neljä meistä oli juuri valmistunut medianomeiksi ammattikorkeasta, joten oli syytä juhlia merkkipaalua näyttävästi.





Tämä oli myös se matka, jolloin Amerikassa reissaamienen vei meikäläisen lopullisesti mennessään. Tai no, kyllähän jo ensimmäinen matka New Yorkiin 17 opiskelijakollegan kanssa sen kuumeen sai aikaiseksi. Mutta tämä matka vahvisti, että New Yorkin ulkopuolellakin todella menee yhtä lujaa ellei lujempaa - talla pohjaan moottoritiellä! Haavekuvat on tehty todeksielettäviksi!

Sanotaan nyt suoraan, etten koskaan ole ollut oikein sellainen viileä reppureissaaja. En ole vielä kerennyt. Ihailen sellaista menoa tosi paljon, mutta en pane pahakseni vetää perässäni kuumaa asfaltia vasten rullaavaa laukkua. Olen kuitenkin vähän sellainen shoppailijatyttö. Ja kun päähän pulpahtelee erilaisia fiiliksiä ja mielikuvia, niin on parasta, että laukusta löytyy kiharrinta, kukkaa, saapasta, korkkaria, shaalia ja sandaalia.












Mahdottomalta tuntuvat matkat ovat heikkouteni. Mitä haastellisempi toteuttaa, sen parempaa (kunhan ei tarvitse odottaa ikuisuutta, siitä en pahemmin välitä). Molemmille ensimmäisille kaukomatkoillani sain mukaan joukon ystäviä ja se laajensi käsitystäni siitä, mitä on mahdollista kokea.

Maailmassa on takuulla monia muitakin paikkoja, joihin voisin hurahtaa, mutta moni muu maa ei muistuta mahdollisuuksistaan yhtä usein ja kaikkialla kuin Amerikka. Sinne on helppo saada kavereitakin mukaan tykkäsivät he sitten cityilystä, roadtripistä, luonnonihmeistä tai rantalomista. Haaveilen Siperian halki kulkevasta junamatkastakin, mutta se ei tuppaa innoittamaan esimerkiksi vakiomatkaseuralaistani yhtä paljon.


Blogihistoriani alkoi New Yorkiin, luoteis-USA:han ja Meksikon Tihuanaan suuntautuneelta joulureissultamme, johon voi tutustua tästä. Bloggaajan matkani jatkukoot tulevina matkailutorstaina seuraaviin blogeihin ja seikkailuihin, jotka ovat kuljettaneet minut lopulta kirjoittamaan tätä Stilettikorkokanta-blogia.

Haluaisin myös kuulla, että mikä on teidän muiden tarina bloggaajina! Jään innolla odottamaan, että tarttuuko joku haasteeseen.



Ps. Haluatteko muuten vielä tietää, että mistä tämä blogi sai alkunsa?

"Olen tänä keväänä päättänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa minua inspiroivien asioiden parissa ja tutkia kotikaupunkini mahdollisuuksia." 1.2.2013

Vielä alkuvuodesta elettiin vaihetta, jolloin yritin hoitaa riistäytynyttä kaukokaipuutani totaalikieltäytymisellä ja korvikeinnostumisilla. Vain reilut neljä kuukatta tämän päätöksen jälkeen matkustimme kuukaudeksi Jenkkeihin. Ja nyt taas neljän reilun viikon päästä kutsuu Florida. Voiko tähän muuta sanoa, kuin että mihin koira karvoistaan pääsisi.

*  *  *  *  *  *  *  *  *

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimivat KaukokaipuuDestination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit.

14 kommenttia

  1. Amerikka ♥ Ihana että oot siellä kirjoittelemassa ja inspiroimassa. Laitan sulle pidemmän vastauksen vaikka huomenissa kun täällä päin voidaan hieman paremmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat <3 Sun blogi se vasta inspiraationlähde onkin! Saa aina suorastaan pakahtumaan matkakuumesta! :)

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu yksi näistä uusista matkajuttujen mukana tulleista lukijoista!! :)

    Aloitin itse blogaamisen vuonna 2009 kun pakkasin koko elämän matkalaukkuun, jätin työt Suomessa ja lähdin reissaamaan. Sillä matkalla ollaan tavallaan edelleen, mutta nyt koti löytyy tosiaan täältä Norjasta.

    Ja täytyy kyllä sanoa että Instagram Travel Thursday:n myötä on ollut mahtavaa löytää uusia blogituttavuuksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on todellakin niin parhautta löytää uusia inspiroivia tyyppejä <3 Sun elämä on kyllä tosi kiinnostavan kuuloinen!

      Ja huippua kuulla, että mistä kullakin on lähtenyt tämä touhu liikkeelle.

      Poista
  3. Miten musta tuli matkabloggaaja? Löysin Bloggerin ekaa kertaa syksyllä 2006. Perustinkin heti sinne jonkun sivun, jolle en lopulta tehnyt paljoakaan. Syksyllä 2008 Alaskan kuvernööri Sarah Palin valittiin USA:n varapresidenttiehdokkaaksi, ja päädyin lukemaan huippusuosittua, silloin parhaaksi poliittiseksi blogiksi valittua Mudflatsia. Siitä seuraamani blogit laajentui pikkuhiljaa myös muodin ja muiden aiheiden puolelle, etenkin ollessani töissä pienessä design-toimistossa palattuani Suomeen syksyllä 2009. Oman blogin perustaminen on pyörinyt mielessä vuosikausia, mutta aluksi en uskaltanut, enkä halunnut tehdä sitä julkisesti, saatika omalla nimellä. Javalla tosin oli oma blogi vuonna 2009. :) Nyt olen blogannut aktiivisesti kohta 1,5 vuotta kolmessa eri osoitteessa ja innostus ei vaikuta hiipuvan. Matkablogi ei aluksi ollut bloggaamiseni perimmäinen tarkoitus, mutta kai niin piti lopulta sitten käydä. Onhan matkustelu aina ollut sydäntäni lähellä, ehkä jopa elinehto ja kuvia on kovalevyillä liki 100.000 eri reissuilta, joita on kiva vihdoin julkaistakin jossain foorumissa.

    Kommentoinkin jollekin muulle jo tänään, että toivoisin että ihmiset alkaisivat katsomaan ympärilleen enemmän kuin omaan napaansa insta-selfieiden ja jatkuvan oman olemassaolon ja muka-onnellisuuden perustelun sijaan. Mua nimittäin hieman huolestuttaa tämä nykytrendi siitä, että netti on täynnä kuvia ihmisten naamoista, vaatteista ja kaikesta muusta höpöhöpöstä. Vaikka onhan sitä varmaan itsekin jossain määrin turhamainen. Mä en vaan henkilökohtaisesti halua tuhansia kuvia omasta naamastani nettiin, enkä koe tarvetta todistella netissä muille kuinka onnistunut ja/tai onnellinen olen. Kyllä sen tietää ihan omasta takaa ilman jatkuvaa länkytystä somessa. :) Se on ehkä syy, miksi matkablogit on mun mielestä niin jees, ne tarjoaa keinon tutustua maailmaan muiden kautta ja saada inspiraatiota omiin reissuihin ilman kaikkea sitä kaupallista toimintaa.

    Huhhuh, olipa mulla paljon asiaa...! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma kiittää, että sun blogista tuli matkablogi! Sun kuvat on ihan mun ykkössuosikkeja!

      Tuo pohdinta tuosta selfie-hommasta on kyllä tosi tervettä ja mielenkiintoista. Mää inhoan tuota selfie-sanaa :) Se kuulostaa jotenkin ihan hirveeltä mun korvaan. Muakin välillä vaivaa se et miten itsekeskeiseltä blogin pitäminen joskus tuntuu. Välillä yrittää vaan antaa mennä ajan tavan mukaan, välillä sitten jarruttelen. Välillä myös haaveilen kaupallisesta blogista, olishan se mahtista saada jotain matkajuttuja blogin kautta, mutta useimmiten kuitenkin tuntuu, että on paras hankkia elanto muilla keinoin niin sitten voi tehdä huoletta harrastuspuolella just mitä lystää ilman paineita.

      Mää oon tosi huono seuraamaan edes mitään tilastoja, oon oikeestaan ihan yllättynyt mitä kaikkea voi seurata xD Oon oikeestaan havahtunut tajuaan että bloggaajat tekee sitä vasta teihin kanssabloggaajiin tutustumisen kautta. Mää oon täällä vaan kirjotellut juttuja yhtään seuraamatta, että mikä kiinnostaa ja mikä ei :)

      Poista
  4. Ah, nää kuvat mää muistan! Hullua miten monessa eri osoitteessa oot blogannu, ja hauskaa huomata että oon ylläri seuraillut sun seikkailuja perhejoulusta asti, tietysti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut niin suuri kunnia, että oot aina seurannut mun juttuja <3 Kiitos ihana!

      Poista
  5. Ihanaa kuulla, että ig-kamppis on tuonut meitä matkablooggajia tällä tavalla yhteen! Mielenkiintoista lukea sunkin taustoista bloggaajan, koska itsekin tän kamppiksen avulla olen siut löytänyt! Keep up the great work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera, tää yhteisöllisyys on kyllä aivan huippua!

      Poista
  6. Mä alotin bloggaan kun menin Itävaltaan vaihtoon 2005. Tein ite HTML:llä. Vaikka välillä tuskailin koodarin"taitojeni" kanssa, ni aina kun jakso vääntää, sain just sen näköistä jälkee kun halusin. Sitten oli pari vuotta taukoo, mutta kun lähdin work&holiday -viisumilla Uuteen-Seelantiin, niin oli selvää että bloggaan sieltäkin muistot talteen. Tällä kertaa tyydyin helposti bloggeriin ja siellähän se samassa osoitteessa päivittyy edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin taas opin uutta susta! Huippua, kiitos kun kerroit. Tuo html-juttu on kyllä arvostettavaa, munki pitäis jaksaa opetella sitä vähän!

      Ja voi work&holiday-viisumilla Uuteen-Seelantiin, arvostan!

      Poista
  7. Minä kans löysin sun blogin IGTT:n kautta ja hauska oli lukia tämmönen esittelypostaus! Heti seuraavaksi lukemaan tuota sun joulureissukertomusta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin parhautta löytää uusia blogeja, kiitos Sofia <3

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!