Perjantai-illan mietteitä

Laskeuduin äsken hissillä alas hotellimme katolta, josta löytyi maalaishenkinen kattobaari. Sisustuksen teki maalaishenkiseksi lankku-panelointi ja löysästi roikkuvat valonauhat (jos ne nyt voivat tehdä maalaishenkiseksi), mutta katosta lattiaan ulottuvat lasiseinät paljastivat missä todella ollaan. Korkealta baarista oli kiva katsella, kun Manhattanin miljoonat lamput ovat syttyneet kaikkialle ikkunoihin tehden maisemasta valoneliötilkkutäkin. Empire State Building komeili ikkunan takana suurena ja mahtavana punaisen ja vihreän sävyissä, kun ryystin cokistani pillillä. Katselin maisemaa jälleen kerran mykistyneenä ja ajattelin, että miksi ei voisi olla niin, että tämä on koti ja kun haluaa matkustella voisi sitten lähteä jonnekin muualle. Nyt täytyy aina tehdä tyhmä valinta, että "kotiin" vai reissuun!

Ne ovat niitä viimeisen illan mietteitä ne. Onneksi tällä kertaa saan molemmat, sillä huomenna lennämme seikkailemaan Floridan aurinkoon! Arki ei siis suinkaan ole onneksi koittamassa vielä!

Viimeinen kokonainen päivä tässä kaupungissa tällä erää näytti kutakuinkin tältä:

 

 

Shoppailua Sohossa

Kuppikakkujen perässä Lower West Sidelle ja pienen hotelli-elbauksen kautta katsomaan Roosevelt Islandille auringonlaskua.

Pusukuvia ja ällösöpöilyä :)

 

Takaisin köysivaunulla Manhattanille ja illalliselle italialaiseen

5th Avenuen jouluvalojen ihastelun kautta pakolliselle visiitille maailman ihanimpaan kauppaan Henri Bendelille 

 

Iltakävelyä Rockefeller Centerissä

Ainiin ja käytiinhän me Dylan's Candy Barissakin jossain välissä (kolmikerroksinen karkkikauppa!)

Kotona mietin kerran, että tuntuukohan se New York näin viidennellä kerralla vieläkin yhtä ihmeelliselta ja taianomaiselta vai voisiko olla, että se olisi jo niinku nähty. Nyt voin kertoa, että ei ole nähty. Ei todellakaan. En kyllästy tähän kaupunkiin i-ki-nä. Olen siunattu, kun olen saanut olla täällä niin monesti. Ja se johtuu siitä, että kun on tarpeeksi tahto, niin on keino. Uskokaa minua niin se vain on. Ja More to love -blogia lainatakseni:

"Uskokaa unelmiinne, ottakaa se mikä teille kuuluu."