Paluu tropiikkiin

Vielä on yksi päivä käsittelemättä Key Westin paratiisilomalta. Päivä merellä. Pysähdyttiin automatkalla Yhdysvaltain eteläkärkeen tärähtäneen näköiseen visitor centeriin Key Largossa. Paikan ikkunassa luvattiin ilmaisia karttoja ja mainostettiin retkiä ja hotellidiilejä. Talon tapaan vähän tärähtäneen näköinen miekkonen palveli meitä iloisesti. "Teidän pitää ottaa purjehdus Danger-veneellä, sillä se on paras." Puhelun jälkeen kävi ilmi, että seuraavan päivän aamuretkelle oli vielä muutama paikka vapaana, otimme ne. 



Seuraavana aamuna suunnistimme Key Westin satamaan puoli yhdeksäksi. Löysimme onneksi paikalle suht helposti ja hyppäsimme pienen purjeveneeseen, jossa meitä palveli kolmihenkinen miehistö: Missourista kotoisin oleva Anette sekä Argentiinalais- ja Michigan-lähtöiset pojat, joiden nimiä en valitettavasti enää muista. Esittelykierros paljasti, että olimme ainoat ei-amerikkalaiset retkeläiset ja keräsimmekin hieman muiden retkeläisten mielenkiintoa eksoottisina suomalaisina. Mirkan vieressä istui mies, joka kertoi, että hänen ex-tyttöystävänsä on suomalainen viihdealan toimija, joka alkaa juontaa pian alkavaa Suomen Wipe Outia. Näimme kuvan naisesta ja hän vaikutti hämärästi tutulta. Jänniä yhteensattumia Meksikonlahdella!




Matkan aikana kuulimme Key-saarten historiasta ja luonnosta kertomuksia. 


(Mun takaana kuvassa näkyy muuten se lippalakkipäinen mies, jonka ex-naisen tapaamme pian Suomen teeveessä :)



Retkellä huolehdittiin osallistujien nesteytyksestä ja tarjottiin terveellisiä välipaloja. Kaikkien piti olla hyvässä iskussa, kun vene ankkuroitiin merelle ja vuorossa oli kajaakkiretki kohti mangrove-saarta. 



Kiikkerään kajaakkiin nouseminen tuntui hivenen hurjalta veneestä avomerellä, mutta sujui avustettuna kuitenkin hyvin.


Koska kameraa ei kannattanut ottaa mukaan retkelle kastumisvaaran takia, oma kuvamateriaali päättyi siihen hetkeen, minkä veneestä pystyi ikuistamaan. Otin tähän alle kuitenkin retken tarjoajan nettisivuilta kuvia mangrove-osuudesta, jotta siitäkin elämyksestä syntyy käsitys ja jää elävä muisto.


Meloimme kahden hengen kajaakeilla kohti edessä näkyvää saarta. Kauempana horisontissa näimme tornin, joka kuulemma oli Puerto Ricoa, joten melko eteläisillä vesillä seilattiin vielä viime viikolla!


Liikuimme kahdessa retkikunnassa molemmilla mukanaan oma opas, joka kertoi saaren valtavan rikkaasta lintuyhteisöstä. Näimme uskomattoman määrän eksoottisia lintuja, eniten ehkä pelikaaneja ja haikaroita niistä lajeista, jotka englanniksi tunnistin. Linnut olivat aivan vieressämme ja ne olivat niin suuria kooltaa, ettei voi uskoa! Tämä osuus taisi olla etenkin lintutäti-Mirkalle lähtemätön elämys, sillä hänellä on kotonaankin useita lintuja ja jo koko automatka Key-saarille kului lintubongausihkutuksen merkeissä :D



Mikä sitten on mangrove-metsä tai saari? Otanpas otteen wikipediasta tähän: Mangrove on puiden ja pensaiden muodostamaa tiheää kasvillisuutta, jota kasvaa tropiikissa runsassateisilla alueilla suojaisilla merenrannikoilla ja jokisuistoissa. Mangrovekasveille on yhteistä pönkkäjuuret, jotka antavat puulle tukea epävakaalla kasvualustallaan. Lieju on lähes hapetonta, joten lisäksi puut kasvattavat erityisiä hengitysjuuria hapen saamiseksi. Siemenet itävät usein vielä ollessaan kiinni emokasvissa, minkä jälkeen ne kaivautuvat terävän juurensa avulla tukevasti kasvualustaan. 

Opas kertoi, että juuret etsivät itselleen mieluisan kasvualustan ja tutkimusten mukaan nämä puut ovat lähtöisin Afrikasta asti. Juuret ovat seilanneet merillä pitkän matkan löytääkseen mieluisan elinympäristön, siinäpä tavoitetta itse kullekin!


Ennen retkeä olin katsellut netistä näitä kuvia ja retkeä edeltävän yön näin käärmepainajaisia, joissa käärmeet tippuivat puista päälleni. Aamulla päätin, etten anna peloille valtaa ja lähdin reippaasti retkelle ja onneksi lähdinkin. Pelot olivat turhia, sillä puista tippui vain riippuvia juuria. Ei käärmeitä! Opas nosti meille merestä meduusan ihmeteltäväksi, kun olimme pysähdyksissä saaren keskellä olevassa puiden muodostamassa "luolassa". Se oli pelottavin otus johon törmäsimme matkallamme. 

Tällaiset luonnon poukamat ovat muuten elintärkeitä alueen asukkaille. Mangrove-metsät pysäyttävät hurrikaanit ja myrskyn lähestyessä laivat etsivät poukaman ankkuroituakseen sinne suojaan myrskyltä.


Olihan se ihmeellistä ainoina eurooppalaisina samoilla Meksikonlahden luonnon aarteiden keskellä. Elämän siisteimpiä kokemuksia ehdottomasti. 


Elämykset eivät onneksi jääneet siihen, sillä myöhemmin pysäytimme veneen vielä toisen kerran ja tällä kertaa hyppäsimme mereen ilman paattia allamme. Vuorossa oli snorklausta ja kalojen ihmettelyä vedenalaisesa koralliviidakossa. Nähtiin monenlaista jännää ja Mirkkaa ei meinannut saada vedestä millään :D 


Noin neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin Mirkkakin viimeisenä kömpi takaisin veneeseen vähän minun jälkeeni miehistön puhallettua simpukkaan lähdön merkiksi. Oli aika maistella viiniä, mussutella snäksejä, nauttia auringosta ja seilata takaisin maihin. Olimme tutustuneet moniin mielenkiintoisiin ihmisiin retken aikana ja emme olisi millään halunneet jättää Danger-venettä. 


Anette sanoi muuttaneensa sään takia Key Westiin Yhdysvaltojen keskiosasta ja eipä kyllä yhtään ihmetelty päätöstä. Miehistön elämä vaikutti kuta kuinkin täydellisimmältä elämältä ja työltä, mitä voisi kuvitella. Ja sitä he sen vahvistivat todella olevankin. 

Siihen pyrkikäämme myös me. Että voimme jonain päivänä samaa sanoa omasta työstämme, jos ei vielä siltä tunnu.

3 kommenttia

  1. Hih, meille paras (päivä) oli onneks jätetty viimeseksi! :) Ja tuo tavoite on ihana, pyritään siihen!

    ps. merkataan muistiin että poikien nimet oli Chad ja Christopher

    VastaaPoista
  2. Kiitos, nyt voimme hyväksyä pöytäkirjan! :))

    VastaaPoista
  3. Vau, tuo pitää ehdottomasti lisätä unelmalomakohteiden listalle. Meillä yksi mieleenpainuvimpia lomamuistoja ikinä on ollut päivä merellä meloen ja snorklaten Thaimaassa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!