Nämä öiset blogihetket ovat antoisia katsauksia päivän tapahtumiin, mutta kirjallinen ja sanainen arkku kumisee tyhjyyttään (melko paljon typoja edellisessa kirjoituksessakin :) Olen tällä hetkellä enemmän intona saamaan kuvista laadukkaita kuin dokumentoimaan kaikkea koettua. Tänään aamulla liikkeelle lähtiessämme jätin kuitenkin kameran hotellille, sillä tavoitteemme oli pyhittää päivä levolle aurinkorannalla. Päivä sujuinkin taivaallisen rennoissa merkeissä lämpimän auringon alla lepotuolissa ja välillä polskutellessa turkoosin meren aalloissa. En suorastaan malta odottaa huomista, että pääsin samaan täydellisen levon tilaan uudelleen.
Auringonlaskun aikaan tulimme hotellille laittautumaan ja piipahdimme virkistävillä cocktaileilla hotellin katolla. Sitten suuntasimme Ocean-pääkadulle syömään ja tarkkailemaan huomiseen suureen jalkapallopeliin valmistautuvaa runsaslukuista kansaa. Kuulin, että stadionille mahtuu 80 000 ihmistä, joten huomenna iltapäivästä iltaan kadut tyhnevät tehden paikasta kuulemma hetkeksi aavekaupungin. Amerikkalaiset ovat ihanan avoimia ja tulevat juttelemaan joka tilanteessa ja kaikki saman joukkueen kannattajat ovat kuin yhtä perhettä. Me ollaan kannattajasta riippuen tietysti saman joukkueen puolella hänen kanssaan ja saadaan sympatiat puolellemme ;D
Mikon kaveri Suomesta sattuu olemaan täällä kaupungissa myös, joten tapasimme häntä iltasella. Suuntasimme pian sen jälkeen Maken kanssa vielä rannalle, sillä siellä oli alkanut Flo Ridan (osuva nimi kun ottaa välilyönnin pois, got ya? :D) keikka tulevan pelin kunniaksi. Ja voi pojat porukkaa oli kuin pipoa! Mutta hiekkaranta veti väkeä hyvin ilman ahtauden tunnetta ja meininki oli tosi siistiä juhlinnasta huolimatta.
Oli ihanaa kun vain pystyi nakkaamaan korkkarit laukkuun ja hipsimään hiekalla paljain varpain. Nappasin paria Notre Damen kannattajaa hihasta, että saadaanko ottaa kuva heidän kanssaan ja tottahan he mielellään siihen suostuivat. Sitten juteltiinkin pitkät pätkät näiden hauskojen chicagolaishemmojen kanssa.
Keikan jälkeen palasimme hotellin katolle Mirkan, Mikon ja tämän suomalaisen kaiffarin Vesan luokse.
Muiden istuessa sohvalla me pulahdimme vielä yöunnille lämpimässä illassa kirkkaan taivaan alla. Samalla jutustelimme porukan kanssa ja vaihdoimme kokemuksia eri matkoiltamme. Vesa oli ollut myös Honolulussa, joten tuli huisi tunne jutella Floridassa jonkun suomalaisen kanssa Honolulun reissukokemuksista! Tuli olo niinkuin olisimme todellisia travellereita (joiksi en luokittele meitä, sillä niin moni matkustelee niin paljon enemmän ja luokittelun saadakseen pitää mielestäni olla juuri kaukana kotoa puhumassa paikoista toisten kaukana kotoa olevien kanssa ja sitä tapahtuu meillä vain niin harvoin). Joka tapauksessa tuli vahva tunne, että se on juuri sitä mitä haluan olla ja millaiseksi haluan tulla! Reissaus on kyllä parasta, mitä elämä voi antaa. Tämäkin päivä on sen miljoonalla yksityiskohdallaan todistanut.
Ihanat nuo sun ja Mirkan asut! Jotenki niin Floridaa! :D Ja peukkua taas näille kuville. :)
VastaaPoistaTuo travelleri-asia on kyllä vähän paha, en välttis sanois itestäkään että oon semmonen vaikka reissaan kohtalaisesti, mut silti on semmosia jotka reissaa hurjan paljon enempi. Ehkä sitte maailmanympäri -reissun jälkeen. Vähän sama juttu on urheilija -nimen kanssa, en ikinä sanois itestä että oon urheilija. Tää on nyt varmaan sitä suomalaista vaatimattomuutta/typeryyttä mutta niin se vain on.
Ihania päiviä teille! Tää on ihan mahtavaa et jaksat päivittää joka yö. :)
Tuo on niin totta Inka! Mutta oikeasti sää kyllä voisit käyttää sekä traveller että urheilija -nimikkeitä ihan huoletta, mun silmissä oot niitä molempia ihan täysverisesti :) Mutta ymmärrän pointin.
VastaaPoistaIhanaa, että jaksat lukea joka päivä <3 :)