Prom night

Ollaankos sitä vapusta selvitty siellä? Täällä ei ole vapusta tietoakaan. Opiskelijavappujen jälkeen on ollut vähän stressaavaa keksiä, että miten viettää ko juhlaa, joten en pannut pahakseni, että vietin tänä vuonna vapun sijaan amerikkalaista juhlaa nimeltä prom.

Launtaina aamulla päätin lopettaa toivottaman kampaamometsästyksen, koska tarvitsemaani Elumen-väriä ei tuntunut löytyvän mistään enkä jaksanut rueta soittamaan puhelinluetteloa läpi, kun pelkän nimen perusteella on hieman hankala tietää, että onko kyseessä joku tuhannen dollarin julkkissalonki vai tavallinen kampaamo. Marssin kämpän naapurissa sijaitsevaan "normaalilta" näyttävää kampaamoon ja onnekseni siellä oli ilman ajanvarausta -periaate ja pääsin suoraan käsittelyyn. Olin googlettanut kampaamojen hintatasoa ja tiesin, että kallista on! Joissakin paikoissa väri ja leikkaus maksoi 400 dollaria!

Päädyin ratkaisuun, että otan raitoja ja leikkauksen, niin ei tarvitse pelätä allergista reaktiota. Harmillisesti vain raidat olivat juuri kalleinta lystiä ja sain pulittaa hommasta pari sataa dollaria... jes, visa-laskua onkin sitten kiva maksella Suomessa! Mutta kuulin, että hinta on ihan normaali täällä, joten what u gonna do.

Ja tässäpä lopputulos. Vähän lyhyempi ja tummepi. Tänään sunnuntaina pesun jälkeen olin ihan tyytyväinen siihen miten tukka asettui (seuraava päivähän vasta kertoo, että onko hyvä vai ei, kun itse joutuu tukan laittamaan).

Angela tuli mun kämpille laittautumaan iltapäivällä. Pukukoodi oli semimuodollinen, mutta teema oli "Hollywood glamour". Oli vähän hankala keksiä, että mitä pukisi päälle. Vaatekaappini on kovin rajallinen, mutta päädyin kalliin kampaamoreissun jälkeen mielelläni oman kaapin tarjontaan.

Luultiin, että kokoontuminen on seitsemältä, mutta se oli ollutkin jo puolelta, joten missattiin seurue! Lähdetiin sitten kahdestaan seikkailemaan kohti Brooklyniä saamiemme ohjeiden perustella. Löydettiin helposti perille metroaseman päällä sijaitsevaan juhlapaikkaan.

Kuten viime postauksessa mainitsin prom oli paikallisen opiskelija-asunto-organisaation järjestämä ja meillä ei ollut mitään tietoa, että mitä on odotettavissa ja keitä juhlissa on. Perille päästyämme meille selvisi, että tilaisuus oli teinileffojen tapaan koristeltu luksusopiskelija-asuntolan yhteiskeittiö, jossa oli tarjolla limsoja, jäitä ja roskaruokaa. Olo oli kuin teinilimudiskossa! :D

Jututettiin yhtä poikaa ja kuultiin, että opiskelija-asunnoissa asuu porukkaa eri yliopistoista, joten ei sentään ihan teinejä osallistujat olleet, vaikka meistä siltä tuntuikin.

Mulla oli koko ajan vähän alemmuuskompleksi, kun en tiennyt onko mun asu hyvä ja muutenkin oltiin melko vaivaantuneita A:n kanssa, että mitä pitäisi tehdä :D Paikalla oli enemmän ja vähemmän pukeutuneita ihmisiä, mutta kaikkia tuntui yhdistävän se, että nämä tyypit osasivat pitää hauskaa selvinpäin ja TANSSIA! Voi jestas, miten amerikkalaiset osaavat tanssia! Puhuttiin Angelan kans, että tuntuu ihan niinku oltais jossain musiikkivideolla...

Oli hauskaa, kun välillä Dj laittoi jonkun kappaleen, niin kaikki räjähtivät hurraamaan lempibiisiä ja välillä kaikki tiesivät että nyt pitää tanssia hassusti... me siinä sitten katsottiin vähän pihalla, että mitä pitää tehdä, kun kaikki yhtäkkiä alkoi hyppiä tai menivät kyykkyyn tai makaamaan...

Illan pelastus oli kuitenkin eräs tyttö, joka tuli sanomaan mulle, että "sun asu on ihan täydellinen prom-asu, niin sievä"! Olin niin mielissäni sen jälkeen, hihi! Harmi vaan, että se tuli vasta lopuksi sanoon sen, koska sen jälkeen vasta vapauduin ajatteleen, että olen ihan ok.

Aiheeseen liittyen pitää mainita yksi jännä havainto täällä olon ensimmäiseltä viikolta. Pystyn nimeämään sen hetken, kun tunsin, että olin oikeasti saanut kavereita täältä, koska silloin kaikki muuttui. Ensimmäiset päivät täällä olivat todella outoja, koska en tuntenut koko maasta tai mantereelta yhtään ketään ihmistä! Olin ihan täysin vapaa siitä ajatuksesta, että mitä muut minusta ajattelevat! Se tunne kuitenkin kulkee jotenkin aina mukana, mutta kun olin täällä yksin, olin ihan vapaa! Tajusin sen silloin kun pysähdyin kuuntelemaan katusoittajaa metrotunnelissa tunniksi. Oltiin oltu uusien kavereiden kanssa syömässä ja kun erottiin, tuntui jotenkin erilaiselta olla yksin. Sitä ennen ei ollut ajatellut, että olen "yksin", olin vaan.

Sitten kun Angelan kanssa laittauduttiin juhliin, niin huomasin miettiväni, että onkohan tämä asu nyt tuon mielestä hyvä... mitenkähän korealaisen silmin tämä ja tämä näyttää. Yhteisen äidinkielen puuttumisen takia välillä ei tiedä, että onko osannut tulkita toisen sanomisia oikein. Mutta sitten toisaalta yhteenkuuluvuuden tunne ja samanhenkisyys, mitä meidän välillä on, on jotenkin uskomattoman vahva. Tykätään höpsötellä ja ottaa söpistely-kuvia. Samoten ollaan samaan aikaan vaivaantuneita, että ollaanko nyt pukeuduttu oikein ja samaan aikaan rohkeita menemään mukaan juttuihin välittämättä siitä, ettei tiedetä mitä tuleman pitää ja onko tilaisuus edes meidän ikäisille suunnattu.

Pari tuntia "musiikkivideossa" oltuamme päätettiin, että nyt tarvii tehdä jotain aikuisempaa ja lähdettiin kävelemään pitkin Brooklyn heightsin katuja. Mentiin viinibaariin, jonka omistaja sattui olemaan paikalla ja isällisesti tykästyi meihin kovasti. Talo tarjosi, vaikka mitä juustokakkudrinkkejä ja ihme juttuja! Ja meillä oli superhauskaa. Juteltiin henkeviä ja oltiin niinku aikuiset :P

Baarin omistaja kertoi, että Manhattan silhuetti on lähellä ja lähdettiin katsastamaan se illan päätteeksi. Oli lämmin ilta ja maisemat salpasivat hengen melkein. Angela tuli mun luokse yöksi, koska New Jersey'hyn on lähes mahdoton päästä myöhään illalla. Nukuttiin pitkään ja lähdettiin iltapäivällä Times Squaren kirkkoon - minnepäs muuallekaan! Oli ihan mahtava tilaisuus taas, olin ihan sniips, kun niin hienoja kertomuksia Jumalan ihmeteoista siellä kerrottiin. Tuli hyvä fiilis, että eipä tartte huolehtia mistään, kaikki tapahtuu niinkuin on tarkoitus! Selvästi niin on jo tapahtunutkin kun olen päässyt New Yorkiin ja tavannut sellasen tyypin kun Angelan täällä. Ja kotona olevat hyvät asiat ja ihmiset vielä päälle. Aika huippua, tiiättekö :) Ainut mikä mättää on tulojen puuttuminen ja suurkaupunkielämän väliaikaisuus... mutta eiköhän sekin jotenkin suttaannu vielä!