Hei, me lennetään!

Hei pitkästä aikaa! =) Aika on lentänyt mm. lopputentin ja pakkaamisen parissa, joten en ole ehtinyt kirjoitella blogia aikaisemmin. Mutta kuvia tulee nyt myös sitten välipäivien edestä! Koittakaa kestää tai nauttikaa ihan miten haluatte :P Palataan ajassa taaksepäin hetkeksi.

On tiistai. Aurinko paistaa ja viimeinen kouluviikko on menossa. Opiskelu ei paljoa enää nappaa, joten koulun jälkeen kirmattiin kesälaitumille intoa täynnä. Suunnaksi otettiin Roosevelt -saari, jonne pääsee eksoottisella kulkupelillä, nimittäin tramilla eli köysivaunulla(?), vai mikä se on nyt on nimeltään...

Kyytiin pääsee metrolippua vilauttamalla ja en oikeasti voinut uskoa, että joku noin siisti juttu voi maksaa vain 2,25 dollaria!! Kyytille siis!

Matka kulki yli autojen...

...ohi siltojen...

... ja halki kattojen.

Kyydissä tuntui olevan lähinnä Roosevelt -saarella asuvia ihmisiä tai ainakaan muut eivät tuntuneet intoilevan kyydistä, niinkuin kröhöm... eräät (ja en tarkoita tuota pikkutyttöä.)

Oli lystiä. Kun saavuttiin tälle Manhattanin ja Queensin välissä sijaitsevalle kapealle saarelle, ei meillä ollut oikeastaan mitään ennakkotietoja paikasta. Upean ilman takia paikka vaikutti aivan epätodelliselta. Oli rauhallista, täydellisen kaunista ja kiireetöntä. Tänne minä haluan muuttaa! Tämähän on kuin Trueman show'sta tai Wisteria Lanelta.

Kattokaa nyt näitä värejä! Ihan niinku jostain tv-sarjan kulissista eikä oikeasta elämästä!! :O

Hetken ihmeteltyämme tätä epätodellista paikkaa, lähdettiin etsimään ravintola ja nautittiin happy hourin tarjouksista ja grilliruuasta ulkoilmaravintolassa.

Sitten auringo alkoikin jo laskea ja jäätiin katsomaan taivaanrannan värjääntymistä vaaleanpunaiseksi ja valojen syttymistä unelmien saarelleni.

Ah. Kirja ja kesäilta täällä. Määki haluan! Paitsi toisaalta nyt ei oikeastaan tarvitse uppoutua mielikuvitusmaailmaan, kun joka hetki on unelmaa (tai no ei joka hetki, mutta you know).

Määki haluan pussailla.

Eka oli näin...

...ja sitte kohta oliki jo näin.

Aika jatkaa matkaa. Ji Eun oli kutsunut meidät sen luoksi käymään ja kun satuttiin olemaan lähistöllä niin hypättiin bussiin ja ajettiin Ji Eunin asunnolle Queensiin.

Yllättettiin se ruuanlaittopuuhista ja suunnattiin ruokien kanssa talon katolle.

Josta oli tällaiset näkymät, huoh. Taas henkisesti pyörryin. TÄYDELLISTÄ!

Katto oli ihan mieletön. Paikka oli kuin puisto, jossa oli pensailla eriteltynä erilaisia alueita. Joka paikassa oli leposohvia, kukkia ja pöytiä. Oli myös iso kattokeittiö, jossa voi montakymmentä henkeä grillata yhtä aikaa. Ja tänne katolle voi siis asukkaat mennä aina vapaasti, ellei sitä ole varattu yksityiskäyttöön.

Ja voitteko uskoa, katto on varattu huomiseksi perjantai-illaksi MUN läksiäisiä varten! Mää en voi uskoa. Mutta totta se on. Ja mikä uskomattominta, pääsen kokemaan elämäni ensimmäiset kattobileet Mirkan ja Mikon kanssa...

...jotka ovat täällä ihan millä hetkellä hyvänsä!!! Olen ihan jännityksestä sykkyrällä!!! Kävin hakemassa äsken avaimet ja kirjoitan tätä kirjoitusta parhaillani meidän uudessa ihanassa asunnossa Upper East Sidella. Huh. Mua pelottaa, elämä on nyt liian ihanaa ollakseen totta. Tapahtuuko kohta jotain kamalaa!? Ei näin paljon hyvää voi sattua kenellekään.

Otan henkisen paperipussin ja menen nyt vähän hengittelemään, että olen tajuissani mussukoiden saapuessa. Rakkaita terkkuja kaikille! Huomenna on mun valmistujaisseremonia Kaplanissa ja saan lopputodistuksen. Ja sitten alkaa LOMA! Mutta siitä, asunnosta ja vieraistani ensi kerralla lisää.