Olen ollut nuorempana ihan hirveä pesis-fani! Huh, onneksi niitä fanituksen noloimpia yksityiskohtia ei tiedä moni (Soikalle vaan terveisiä! :) Nyt kun oli mahdollisuus päästä näkemään kunnon Baseball-ottelu, niin vanha pesisfani kuoriutui jälleen esille! Hyvä Pattijoen urheilijat, eiku hyvä Yankees!
Jee, hyvä meininki! Varmasti voitetaan tämä peli!!! Go Yankees! Peli alkoi kansallislaulun laulamisella. 
Vieressäni istui oikein perinteinen amerikkalainen perhe ja perheen isän kanssa oli kiva jutella pelin aikana. Hän oli vähän huvittunut meikäläisen Yankees-paidasta, kun kuuli, että olen Suomesta ja ekaa kertaa pelissä. Mullahan luki t-paidan selassä isolla "numero 23 Mattingly" ja aioin kovasti fanittaa tätä tyyppiä. Harmi vaan, että ko. tyyppi olikin eläkkeellä oleva entinen pelaaja... Mies myös tiesi kertoa, että stadionille mahtuu 55 000 ihmistä! Järjestelyt oli jälleen kerran todella toimivat ja ei tarvinnut jonottaa missään vaiheessa.
Vaikka Baseballin säännöt ovat vähän erilaiset kuin suomalaisessa pesäpallossa, niin ihmeen hyvin peliä pystyi seuraamaan. Ja Angelalla oli jotain hajua säännöistä, kun hän oli käynyt katsomassa peliä Soulissa. Ja mitä ei tiedetty, niin kysyttiin amerikkalaiselta perheeltä. 
Peli alkoi klo 7:05 (alkaa aina tuohon aikaan) ja oli mukava katsella kun aurinko laski stadionin taakse. Lentokoneet ja linnut lentelivät päämme yläpuolella ja nähtiin yksi tosi iso kotka liitelemässä katsomon yllä. 
Pelin lomassa suurella screenillä tarjoiltiin viihdykettä yleisölle. Kamerat kuvasivat yleisössä istuvia ihmisiä ja oli hauskaa seurata ihmisten reaktiota, kun he huomasivat olevansa screenillä! Lisäksi vähän väliä oli jotain kilpailuja tyyliin arvaa mikä näistä vauvakuvista on tämä pelaaja.
Yleisö oli ihmeen rauhallista johtuen ehkä siitä, että heti melko alusta asti Yankees oli reilusti häviöllä. Angela sanoi, että sitten kun menemme Souliin, niin hän vie meidät sikäläiseeen baseball-otteluun, jossa meteli on ihan hirveä ja laulut raikaavat koko ajan täysillä.
Voi Yankees!!!!
Kesken kaiken yhtä vuoroparia kaikki nousivat seisomaan ja joku superisänmaallinen hymni lähti soimaan. 
God bless America! Välillä tuli jotain jammailubiisejä ja oli hauskaa, kun kenttää siistimässä olleet ukkelit keskeyttivät askareensa ja alkoivat esittää YMCA:ta! Välillä yleisön toimesta tehtiin myös aaltoja moonta kierrosta putkeen. Se toimii kyllä aina. 
Mutta lopputulos 11-5 ja voitto meni siis Kansas City Royalseille. Aaargh! Näin tällä kertaa. Uskotaan silti naapurimiestä, kun se sanoi, että YLEENSÄ Yankees voittaa. Sovitaan niin! Ps. Tämä tapahtui siis torstaina. Blogger on ollut epäkunnossa ja siellä on tehty jotain korjausta, niin blogia ei ole voinut kirjoittaa. Kiitos Virpille kun laitoit kommenttia, niin tiesin, etten oo vahingossa poistanut koko blogia!! Nyt olisi tarkoitus palata normaaliin päivitystahtiin.
Kiitti Ulla tästä postauksesta! Nyt ootan 25 kertaa enemmän sitä meidän peliä, enää kuukausi. Ja parasta tässä oli meikästä tuo sormi ja se Yankees t-paita, meikä hankkii kans tommoset!! :)
VastaaPoista