Muutto maalle

On aika katsoa totuutta silmiin. Muutto maalle lähestyy. Ensi torstaina Suomi-tiimin ensimmäinen satsi saapuu kaupunkiin ja haemme avaimet Upper East Sidella sijaitsevaan asuntoomme. Aivan huippua saada jengi tänne! Loppuaika New Yorkissa asustellaan city-kolmiossa ihan Central Parkin kyljessä. Käytin tämän kiireettömän illan alueen tutkimiseen, joten Mikko, Mirkka ja Make - mm. tältä se elämä tulee kohta näyttämään! :)

Totuutta silmiin

Mutta sitä ennen pikatilannekatsaus: Viimeinen viikko koulua on lähtenyt käyntiin. Olen yrittänyt olla ajattelematta ajan kulumista, sillä todettiin Angelan kanssa, että on ajan haaskausta alkaa laskemaan päiviä. Loppuun asti vain täysillä.

Tänään opiskelu uudessa luokassa ei napannut yhtään. Meillä oli tentti ja se meni tosi huonosti, sillä tilanne oli ihan käsittämätön. Opettaja ja jotkut muut kälättivät koko ajan ja kukaan ei tuntunut ottavan tilannetta yhtään vakavasti. Tyypit kyselivät sanoja toisiltaan ja jopa opettaja antoi vastauksia! Olin ihan ihmeissäni, sillä edellisessä luokassa tentti oli vakava asia ja silloin ei todellakaan kyselty eikä puhuttu!

Sitten päivän päätteeksi Afrikan prinssi piti esitelmän, jonka aiheena oli "typerin asia, jonka olen tehnyt elämässäni". Tyyppi kertoi, miten hän vihaa häviämistä ja lähtee aina hävittyään ajamaan moottoripyörällä niin lujaa kuin sillä pääsee. Kahdesti hän sitten oli ajanut kolarin ja toisella kerralla törmännyt ihmiseen ja jättänyt sen vaan sinne loukkaantuneena lojumaan ja karannut pois paikalta - koska hänellä ei ollut ajokorttia eikä hän halunnut vaikeuksia poliisin kanssa! Valmiiksi kärttyisenä (lue nälkäisenä) ärsytti kuunnella sen leuhottavaa tarinaa ja olin tyytyväinen, että jes, neljä päivää enää niin alkaa KESÄLOMA!

Fiilis oli jo parantunut, kun pääsin matkaan. Ruoka ja kaverit tekivät ihmeitä! Kuulin, että Ji Eun aikoo järjestää mulle grillaus-läksäribileet sen uuden asunnon katolla Manhattan-maisemilla. Ja se on ollut juuri yksi niistä superhaaveista, jotka olen halunnut täällä kokea, joten ihan huippua!!

Ajelin metrolla Upper East Sidelle ja käppäilin pari korttelia uudelle kotikadullemme, joka on Madison avenue. Alue täytti korkean vaatimustasoni täydellisesti! :) Naapurustosta löytyi paljon hienoja asuintaloja uniformu-pukuisine ovimiehineen ja lisäksi näin useita kelvollisia ruokakauppoja! Mahtavuutta!

Oli myös kivoja kahviloita...

...ja karkkikauppa, jossa myydään jopa mustia karkkeja!

Ja tässä se itse talo! Valitettavasti kameran akku hyytyi tässä vaiheessa, niin en oikein saanut kunnon kuvaa otettua. Mutta eihän sitä kaikkea tarvitse noille paljastaakaan! Vähän makupaloja, että kaiffareitten matkakuume nousee pilviin ;)

Jostain syystä akku virkosi uudelleen ja sain vielä napattua parit kuvat. Alue on ihanan vehmasta ja kun puistoon asti pääsin...

...tuntui, että korvat menivät tukkoon! Niin hiljaista! Tämähän on kuin maaseutua, mutta meikäläiselle sopivalla tavalla! Ei pelottanut käärmeet ja kaupunki näkyi turvallisesti taustalla.

Tuijotin vain Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir -järvelle niin kauan, että kaupungin valot syttyivät sumuiseen iltaan. Nenässä tuoksui Tuomen kukat ja ilma oli hapekas. Vähän väliä hiljaisuuden rikkoi ohi juosta jolkuttelevien kaupunkilaisten lenkkarien rahina niiden osuessa hiekkatiehen. Tätähän voisi pitää niin sanottuna pehmeänä laskeutumisena Suomeen siirtymälle, joka häämöttää siis parin viikon päässä.

Koska oli niin kiireetöntä, niin minulla oli aikaa katsoa kelloa ja ottaa aikaa etäisyyksistä :) Matka uudelta asunnolta Times Squaren sykkeeseen taittuu 45 minuutissa metrolla, ruuhka-aikoina varmaan nopeamminkin useampien junavuorojen takia. Mutta eipä sillä että noita aikoja tarvisi varmaan kytätä sen jälkeen, kun koulu on loppunut. Pikkuhiljaa tässä alkaa tajuamaan, että loma - KESÄLOMA - oikeasti on koittamassa! Ja silloin ei ole kiire minnekään, aah!

Loppuun vielä metroromantiikkaa salavalokuvattuna. Pariskunta nousi kyytille E-junaan ja rouva vaikutti olevan hieman hiilenä miehelleen. Äijä oli joko tosi humalassa tai tosi väsynyt ja alkoi nukkumaan heti istualleen päästyään. Vaikka vaimo oli ilmeisen kärttynen, täytyi rouvan huolehtia, että miehen paita housuissa ei korosta mahaa kiskomalla paita parempaan asentoon. Se oli jotenkin niin huvittavaa, koska äijän epäesteettinen rönöttäminen oli paljon ilmeisempi kauneusvirhe kuin makkaroita nuoleva kauluspaita! Hihihii, vaimot! :D

Viimeinen pysäkki ja kotiin nukkumaan! Kello on kääntynyt osoittamaan tiistaita, joka tarkoittaa, että jo ylihuomenna näen ystäväni kahden kuukauden tauon jälkeen! Iik, tässähän alkaa ihan jännittämään!!! Tervetuloa mussukat!!!