Hell's kitcheniä ja ikävöintiä

Tosiaan, bloggerin temppuilujen jälkeen yritän täällä palautua normaaliin päivitysrytmiin ja kuron kiinni viime päivien tapahtumia kahdella postauksella tänään. Tämä menikin hyvin, koska kaipaan tekemistä, kun on ollut tänään vähän "välipäivä" elämisestä täysillä. Pahuksen allerginen nuha vie voimat ja hermot, kun mikään ei auta hillittömään nenän kutinaan ja aivasteluun.

Perjantai-iltanakaan en ollut oikein iskussa samaisesta syystä, mutta käytiin kuitenkin meidän luokan Gabrielin viimeisen päivän kunniaksi porukalla syömässä Hell's kitchen -nimisellä alueella. Itse asiassa tuo ravintola-paratiisi sijaitsee seuraavalla kadulla kämpältäni, mutta toisella suunnalla kuin minne yleensä suunnistan, joten tuo on suhteellisen uusi tuttavuus minulle.

Aivan ihastuttava alue hieman karusta nimestään huolimatta. Luokkatoveri Charlesin sisko asustaa alueella ja kuulin, että loft-tyylisen yksiön vuokra on 1900 dollaria kuussa. Ja hän on kuulemma onnekas, kun se on niin halpa! Normaali hinta pyörii 2500 dollarin kieppeillä. Mutta asunto kuulostaa täydelliseltä. Makuuhuone sijaitsee toisella tasolla olohuoneeseen nähden ja kämpässä on parveke, josta voi katsella Manhattanin pilvenpiirtäjien syttymistä valomereksi. Toisella puolella virtaa Hudson joki. Ah! Asuapa sellaisessa paikassa! Sain osoitteen alueella sijaitsevaan kattoravintolaan, josta on myös henkeäsalpaavat näkymät. Täytynee tyytyä siihen.

Oli muuten ihana syödä turkkilaista ruokaa. Se tuntui melkeen kotiruualta!

Sain perjantaina koetulokset ja jeee pääsin läpi! Se tarkoittaa sitä, että ensi viikosta alkaen opiskelen Advanced-ryhmässä eli C1-tasolla. Jee! Tosin ryhmän vaihtaminenhan on ihan kamalaa, mutta kuitenkin onhan se aivan mahtavaa nähdä konkreettista etenemistä tässä kielessä.

Eikö niin ihanan sievästi kukoista nuo vihreät puut, kyllä niin mukavasti voin tuntea sen nenässäni koko ajan!!!!

Ruokailun jälkeen käytiin hakemassa cupcaket kuuluisasta Magnolia-leipomosta. Mutta siellä ei ollut pöytiä missä syödä, niin päätin lähteä kotiin, koska t-paidalla ei tarennut jäädä istuskelemaan ulos. Olihan se sitten vähän surullista istua kotona sängyllä syömässä hienoa leivosta veden kans. Nuha oli vienyt niin voimat, etten jaksanut lähteä ostamaan edes kahvia... Tämä surkea fyysinen olo on saanut mut myös ikävöimään Makea aika paljon. Ei tämä kaikki mahtavuus muuta sitä, että siellä missä on mun Make, on mun koti. KAMALA IKÄVÄ koko ajan.

Mutta on tämä paras paikka maailmassa potea ikävää kuitenkin! Juoksin eilen tuon kuvassa näkyvän miehen perässä, koska oli pakko saada kuva hänestä ja hitsi se oli vaikeaa tyypin nopeiden liikkeiden takia. Mies käveli pitkin katuja vetäen perässään äänentoistolaitteita ja mikrofoonia, johon hän lauloi kävellessä. Niinpä kadut raikasivat miekkosen säveliä kaiuttimesta. Mitään taustanauhaa tai säestystä ei ollut. Vain mies, äänentoisto ja laulu. Kekeke, vähän mua nauratti. Jollakin on vähän parempi itsetunto kun meikäläisellä!

Toinen erikoinen ilmiö on kadulla kulkevat ihmiset jotka tiedottavat maailmanlopusta joka kuulkaas tulossa jo 21. tätä kuuta! Tänäänkin näin tavallisen lapsiperheen, jonka äiti työnsi lastenvaunuja ja piteli siinä vaunun päällä isoa kylttiä, jossa luki "Tuomiopäivä 21. toukokuuta". Että semmosta! Olenpahan varoittanut.

Mutta jotta ei aivan vallan ankeisiin tunnelmiin lopeteta, niin tästä linkistä, voi katsoa uuden hittibiisin ja -tanssin. Liekö tämä on jo rantautunut Suomeenkin? Ainakin Prom-tanssiaisissa tämä oli illan ykköshitti ja tänään näin sen myös Jumping the Proom -leffassa, joka oli kans tosi hyvä. Valitettavasti video ei ollut sallittu upottaa tähän blogiin, mutta se siis löytyy nimellä Cupid Shuffle. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!