Eräs sunnuntai Brooklynissä

Kyllä lomalla on mukavaa.

Kesäloma!

Voi järkytys, kun näyttää aikuismaisilta nämä blogin kuvat taas... not. Tervemenoa uskottavuus, mutta sehän sopii tähän eletään kuin viimeistä päivää -elämänvaiheeseen...

Kuten kuvista näkyy, vieraat ovat saapuneet ja paljon on taas tapahtunut. New Yorkerin asunnon avaimet on luovutettu...

...ja kamat kannettu neljännessä kerroksessa sijaitsevaan kämppään pienen pieniä portaita pitkin. Voi sitä haban tärinää ja hien virtaamista, kun 3o asteen helteessä täällä reippailtiin. Uusi kämppä on osoittautunut aivan tosi kivaksi ja parasta on Frendit-asunnon tapaan toteutettu parveke, jonne voi kömpiä vain ikkunan kautta! Hihii.

Myös koulu on loppunut. Perjantaina oli valmistujaisseremonia, jossa sain todistuksen ja loppukokeen arvosanat. Ihan hyvin meni ja hyvä mieli jäi viimeisestä päivästä.

Parasta oli, että Mirkka ja Miksu olivat todistamassa tätä "valmistumista", koska sen takia en muistanut haikeilla tämän aikakauden loppumista juuri ollenkaan. Oli lähinnä nostalginen fiilis, ihan kuin ala-asteella kevään viimeisenä päivänä konsanaan! :) Tästä se kesäloma alkaa! Tällaista tunnetta ei olekaan ollut vuosiin, sillä töistä kesälomalle jääminen on jotenkin niin eri juttu.

Luokkatoverini Kayo Japanista valmistui samana päivänä ja hän oli saanut Mikki-Hiiri -lakin Disney Storesta ja me keksittiin, että tästä tulee meidän valmistujaislakki, ihan niinkuin muillakin yliopistosta valmistuvilla on :)

Tämähän on ihan yhtä hassu?

Class 2011!

Vähän kuvia opettajien kanssa. Ylhäällä Advaced-kurssin opettaja Rachel ja alhaalla Nichole.

Angela toi mulle kukkia... Ja M&M toi ruisleipää! Käsittämättömän ihanaa.

Valmistujaisseremonian jälkeen käytiin pöyrimässä kaupungilla ennen kuin siirryttiin valmistujaisbileisiin Ji Eunin katolle.

Ja vitsi, mikä meininki siellä olikaan odottamassa meitä! Katolla oli yhtä aikaa amerikkalaisten häiden jatkot, joten katto notkui ihmisistä, ruuasta, musiikista, tunnelmasta ja MAISEMISTA! Tuntuu näitä kuviakin katsoessa, että tuo tausta sielun maisemastani oli vain joku blue screen -tekniikalla toteutettu epäaito kuva. Mutta ei. Se oli kerrankin ihan totta.

Oli hurjaa istua katon reunalla, jossa ei ollut mitään suojakaidetta tai muuta turvasysteemiä. Taaksepäin ei paljon uskaltanut katsoa, sillä pudotus alas oli aikamoinen...

Siinä keskellä morsian ja sulhanen - ja joukko hääbändäreitä! :) Aluksi katolla oli kuulemma ollut pieni taisto, että kummalle porukalle katto kuuluu, mutta pian opiskelijat ja häävieraat juhlivat yhdessä sulassa sovussa.

Lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä Rooftop Gardenissa, jotta maisemakiintiö oli varmasti täynnä sille illalle.

Tämä päivä kului Sohossa ostostelun merkeissä, kunnes odotettu hetki koitti...

Elämänirakkaus saapui jälleen kaupunkiin! Tästä ei voi kuin bileet parantua, kunhan nukutaan yöunet ja väsymykset pois. Jetlag-potilaat tuolla jo vetelevät sikeitä täyttä päätä ja taidanpa itsekin lähteä nukkumaan, sillä aika juhlaa, kun ei tarvitse nukkua yksin - niiiin pitkästä aikaa!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijamussukoille! =) Palataan taas, kun tulee saumaa istahtaa koneelle hetkeksi.

Hei, me lennetään!

Hei pitkästä aikaa! =) Aika on lentänyt mm. lopputentin ja pakkaamisen parissa, joten en ole ehtinyt kirjoitella blogia aikaisemmin. Mutta kuvia tulee nyt myös sitten välipäivien edestä! Koittakaa kestää tai nauttikaa ihan miten haluatte :P Palataan ajassa taaksepäin hetkeksi.

On tiistai. Aurinko paistaa ja viimeinen kouluviikko on menossa. Opiskelu ei paljoa enää nappaa, joten koulun jälkeen kirmattiin kesälaitumille intoa täynnä. Suunnaksi otettiin Roosevelt -saari, jonne pääsee eksoottisella kulkupelillä, nimittäin tramilla eli köysivaunulla(?), vai mikä se on nyt on nimeltään...

Kyytiin pääsee metrolippua vilauttamalla ja en oikeasti voinut uskoa, että joku noin siisti juttu voi maksaa vain 2,25 dollaria!! Kyytille siis!

Matka kulki yli autojen...

...ohi siltojen...

... ja halki kattojen.

Kyydissä tuntui olevan lähinnä Roosevelt -saarella asuvia ihmisiä tai ainakaan muut eivät tuntuneet intoilevan kyydistä, niinkuin kröhöm... eräät (ja en tarkoita tuota pikkutyttöä.)

Oli lystiä. Kun saavuttiin tälle Manhattanin ja Queensin välissä sijaitsevalle kapealle saarelle, ei meillä ollut oikeastaan mitään ennakkotietoja paikasta. Upean ilman takia paikka vaikutti aivan epätodelliselta. Oli rauhallista, täydellisen kaunista ja kiireetöntä. Tänne minä haluan muuttaa! Tämähän on kuin Trueman show'sta tai Wisteria Lanelta.

Kattokaa nyt näitä värejä! Ihan niinku jostain tv-sarjan kulissista eikä oikeasta elämästä!! :O

Hetken ihmeteltyämme tätä epätodellista paikkaa, lähdettiin etsimään ravintola ja nautittiin happy hourin tarjouksista ja grilliruuasta ulkoilmaravintolassa.

Sitten auringo alkoikin jo laskea ja jäätiin katsomaan taivaanrannan värjääntymistä vaaleanpunaiseksi ja valojen syttymistä unelmien saarelleni.

Ah. Kirja ja kesäilta täällä. Määki haluan! Paitsi toisaalta nyt ei oikeastaan tarvitse uppoutua mielikuvitusmaailmaan, kun joka hetki on unelmaa (tai no ei joka hetki, mutta you know).

Määki haluan pussailla.

Eka oli näin...

...ja sitte kohta oliki jo näin.

Aika jatkaa matkaa. Ji Eun oli kutsunut meidät sen luoksi käymään ja kun satuttiin olemaan lähistöllä niin hypättiin bussiin ja ajettiin Ji Eunin asunnolle Queensiin.

Yllättettiin se ruuanlaittopuuhista ja suunnattiin ruokien kanssa talon katolle.

Josta oli tällaiset näkymät, huoh. Taas henkisesti pyörryin. TÄYDELLISTÄ!

Katto oli ihan mieletön. Paikka oli kuin puisto, jossa oli pensailla eriteltynä erilaisia alueita. Joka paikassa oli leposohvia, kukkia ja pöytiä. Oli myös iso kattokeittiö, jossa voi montakymmentä henkeä grillata yhtä aikaa. Ja tänne katolle voi siis asukkaat mennä aina vapaasti, ellei sitä ole varattu yksityiskäyttöön.

Ja voitteko uskoa, katto on varattu huomiseksi perjantai-illaksi MUN läksiäisiä varten! Mää en voi uskoa. Mutta totta se on. Ja mikä uskomattominta, pääsen kokemaan elämäni ensimmäiset kattobileet Mirkan ja Mikon kanssa...

...jotka ovat täällä ihan millä hetkellä hyvänsä!!! Olen ihan jännityksestä sykkyrällä!!! Kävin hakemassa äsken avaimet ja kirjoitan tätä kirjoitusta parhaillani meidän uudessa ihanassa asunnossa Upper East Sidella. Huh. Mua pelottaa, elämä on nyt liian ihanaa ollakseen totta. Tapahtuuko kohta jotain kamalaa!? Ei näin paljon hyvää voi sattua kenellekään.

Otan henkisen paperipussin ja menen nyt vähän hengittelemään, että olen tajuissani mussukoiden saapuessa. Rakkaita terkkuja kaikille! Huomenna on mun valmistujaisseremonia Kaplanissa ja saan lopputodistuksen. Ja sitten alkaa LOMA! Mutta siitä, asunnosta ja vieraistani ensi kerralla lisää.