Hyvän mielen päivä

Alkuviikkoni oli jotenkin apeuspainotteinen. Mutta tänään oli niin hyvä päivä, että se ansaitsee oman hyvän mielen postauksensa. Kaikki alkoi aamupäivällä. Kaikki neljä työkaveria, jotka olen taivaan lahjana saanut, tulivat vuorotellen pyytämään minua syömään. Siis kaikki neljä! Olin niin mielissäni, sillä viime vuonna tunsin itseni usein tosi yksinäiseksi töissä epäpoliittisuuteni takia. Ja nyt minulla on siellä neljä ystävää pomoni lisäksi =)

Sain suklaapaketin kiitokseksi siitä, että olin käynyt auttelemassa yhtä frendeistäni vierasryhmän kanssa. <3 Lahjaa ei olisi tarvittu, mutta siitä tuli tosi iloinen mieli. Lisäksi saimme luomumaistiaisia Lapista tänään, sekin oli tervetullut herkkuhetki päivään.

Onnistuin myös tykkäämään päälle valikoituneesta "vanhasta rätistä", joksi olen jo tunikani ehtinyt tuomita, kun olen ollut siihen niin kyllästynyt ylikäytön takia. Pieni tauko teki terää ja jakkupuvun jälkeen oli ihanaa kopsutella cowboy-buutseissa ja rennossa asussa.

Eräs pitkänlinjan kansanedustaja oli tänään jostain syystä kiinnostunut tutustumaan minuun hissimatkalla ja sen jälkeen käytävällä kulkiessamme - sekin oli hassua! Hän kätteli ja halusi kuulla kuka olen ja mitä tykkään työstäni ja sitten jatkoi matkaansa. Oli mukava tulla huomatuksi. 

Ja vielä yksi mukava hetki tulee mieleen päivältä. Sain tekstarin Makelta, jossa luki, että olen sen paras ystävä ja, että se tykkää musta *punastusta* <3

Töiden jälkeen hipsin salaiseen pakopaikkaamme (Salutorgetiin), jossa treffaamme ystäväni Kirsin kanssa säännöllisesti teekutsujen merkeissä. "Kello viiden tee kerran kuussa pelastaa murheelta kuin murheelta" kirjasimme muistiin tänään. Oli aivan mahtavaa ja taas pompin voimaantuneena kotiin höpöttelyjemme ja Amerikasta haavelujen jälkeen. Sainpa kaiken lisäksi tarjoilut vielä lahjaksi, voiko näin paljon ystävällisyyttä mahtua yhteen päivään?!

Matkalla kotiin ihastelimme Samujin putiikkia Espalla. Suomalaista suunnittelua ja tyylikästä esillepanoa, hyvällä mielellä sitä rakastaa koko kaupunkia näemmä :)

Illan päätteksi lähdin energisenä uimaan Foreverille. K oli antanut ohjeeksi uida 40 kertaa päästä päähän, joka on muuten puolet vähemmän kuin mitä se vesipeto itse ui alle tunnissa puolet pidemmässä uima-altaassa! Ja minä sitten vettä kauhomaan tokaluokan aikaisilla uimataidoillani (sen jälkeen lakkasi uimaopetus meikäläiseltä ihottumaongelmiin). Sain uitua puolessa tunnissa 20 kierrosta ja olin ihan poikki. Siis 560 metriä vain :D En taida olla kovin hyvä uimaan. No ei se mitään. Kun lähdin kotiin, juoksi nuori herrasmies avaamaan minulle ulko-oven. Tottakai, tällaistahan elämäni on aina (not) ;DD

Kotona vielä koneen aukaistuani sain kuulla, että opiskelukaverini lähtee ensi kesäkuuksi New Yorkiin opiskelemaan samaan kouluun ja samaan asuntolaan kuin missä minä olin pari vuotta sitten! Mah-ta-vuut-ta! Pääsen seuraamaan hänen kauttaan unelmieni kevättä ikäänkuin uusintaversiona uuden esittäjän näköisenä. =)

Mikä sitten teki päivästäni näin erityisen? Vastaus on helppo: Ihmiset, jotka huomasivat ja välittivät. Niin simppelisti maailmasta tulee parempi paikka. Mitähän kivaa sitä voisi itse huomenna pistää jakoon jollekin toiselle kiitoksena tämän päivän ilopilkuista?