PAM!!! Häkki heilahtaa, kun ei elä kurissa ja nuhteessa.
Onko tämän päivän ja entisaikojen etsintäkuulutettujen suhteen mikään muuttunut?
Konna kuin konna.
Ilmavoimat apuun!
Lopulta takuut oli maksettu. Mr. Alakangas ei osoittautunutkaan konnaksi ja vapautus poliisimuseon putkasta lopulta koitti. Puuh, pakko sanoa, että todellisuudessa oli kyllä melko tylsä museo (niinku ne yleensä tuppaa olemaan eikäkö siis...). Matkalla nähdyt Flat Iron Building (silitysraudan muotoinen talo) ja helikopterien laskeutumispaikka olivat oikeassa elämässä paljon jännempiä nähtävyyksiä.
Päätettiin kylmä ja harmaa keskiviikko China Townissa, Pikku-Italiassa ja Nohossa hummailuun ja väriäkin alkoi taas löytyä. Käveltiin viikon aikana niin paljon, että Manhattanin eri osaset alkoivat mukavasti liittyä toisiinsa, kun aiemmin osat, etenkin downtownissa ovat ikään kuin olleet irrallisia paikkoja, jonne on metrolla singahdettu. Tuntuu, että etenkin Manhattan alkaa olla jo aika isolta osin hahmotettuna, vaikka takuulla vielä tutkittavaa tältä vuodelta jäi. Mieli on kuitenkin superkiitollinen, että olen tänä ihanana vuonna päässyt paikkoja niin paljon koluamaan.
Nyt Pikku-Italian värikkyyttä ja kävelylenkkejä voi vain kaiholla muistella täältä harmaasta Helsingistä. Päästiin onnellisesti tänä perjantai-aamupäivänä kotiin ja koitetaan täällä tökkyrässä tajuta, mihin sitä on nyt pöllähdetty. Ai että maistui makoisilta päiväunet valvotun yön jälkeen, mutta liian kauaksi ei passanut jäädä nukkumaan, että ensi yönä saisi vähän nukuttua ja pääsisi sitten virkeänä uuden vuoden juhlintaan. Huomiselle olisi mielessä Uusi Vuosi -aiheinen postaus, sillä päästiin jo vähän makustelemaan sen viettoa ennen lähtöä viivästyneen lennon ansiosta... mutta siitä lisää siis huomenna!
Ei kommentteja
Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!