Tämä on niitä päiviä, joista ajattelee, että duh, ei mitään kirjoitettavaa. Turistin elämää. Näyteikkunoita. Ostosparatiiseja (minun määritelmä, ei välttämättä Maken...).
Aurinkokylpyjä.
Henri Bendel. Sydän.
Joku kenkäsuunnittelija, mikälie.
Jouluryysis big time.
Taivaan halkovia taloja. Sydän.
Museon missaaminen, taas. Jalkojen hyytelöityminen. Aikaisin hotellille. Nuukahtaminen. Mutta sitten...
Päätettiin lähteä viinilasilliselle alakerran "italialaiseen" ravintolaan. Toisella puolella ravintolasalia on alkamassa syntymäpäiväjuhlat. Chanelin ja Louis Vuittonin laukkuihin ja asuihin sonnustautunutta kyhmynenäistä juhlaväkeä valuu paikalle kukkapuskineen ja seuraamme tapahtumien kulkua sivusilmällä sivusta. Yhtäkkiä dj räjäyttää kreikkalais-turkkilais-itämais-vaikutteiset Albanian perinnehittibiisit soimaan täysillä ja juhlakansa sekoaa. Albanialaiset syntymäpäivät ovat alkaneet (tarjoilija käy kuiskuttamassa meille juhlien kulkua. Kaikki työntekijät täällä italaialaisessa ovatkin alkuperältään albaaneja). Naiset ryntäävät tanssimaan. Huivit liehuvat ilmassa ja iästä riippumatta kaikkien lanteet keinuvat ympyrän muodossa käsi-kädessä ylhäällä pitäen. Vanha mies kulkee videokameran kanssa tallentamassa joka hetken.
Viihdymme monta tuntia seuraamassa tätä estotonta ilonpitoa, joka ei ole alkoholista peräisin. Väkisillä päädymme analysoimaan kulttuurieroja ja ihmettelemään, miten erilaisia kulttuureja pelkästään Eurooppaan mahtuu. Suomessa moinen meno ei olisi ollut millään kuviteltavissa 60-vee synttäribileisiin! Jopa hampaaton noin satavuotias mummeli pisti jalalla koreasti koko illan samaan tahtiin lyhythameisten teinityttöjen kanssa. Oli kiva pohtia, että mistähän tämäkin siirtolaisporukka oli tänne tiensä löytänyt ja elantonsa (ja Chanelinsa) tiennannut. Inspiroiduttiin bileistä niin, että alettiin suunnitella mulle 30-vee synttäreitä Albania-teemalla! Watch out! :)
Ei kommentteja
Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!