Amerikka-fanitus on pahentunut (tiedoksi huolestuneille)

Mun ajatukset kiertää samaan lopputulokseen joka päivä. Mää_rakastan_olla_täällä. Varmasti maailman inspiroivinta lukea se joka päivä :D Mutta niin se vaan on. Tämä päivä taas... voi että. I-ha-naa. Onnellisuus taas kuplii.

Otettiin tänään joulupäivänä lunkisti ja völlättiin rauhassa aamupäivä hotellilla. Sitten tehtiin kävelylenkki täällä akselilla Soho - Greenwich village ja löydettiin suokkari aamupalapaikka, joka on auki 24 tuntia joka päivä. Maken onnellisuus kupli siellä perusamerikkalaisen aamiaisen äärellä.

 

Kuljailtiin huippuja katuja pitkin takaisin hotellille päikkäreille ennen kuin lähdettiin treffaamaan Anua Queensiin. Yhdessä blogissa kerrottiin korttelista Queensissa, joka on täynnä grafiittitaiteilijoiden mestariteoksia. Päätettiin lähteä katsastaan huudit.

Otettiin ihan intona kuvia, kunnes lopulta huomattiin kyltit, ettei kuvata sais :/ Kääk. Päädyin ratkaisuun, että jos on kuvattu vaan meitä / katua, niin ei se voi olla paha laittaa tänne paria kuvaa (minkäs sille taustalle voi)? Eihän tässä nyt levitetä taiteilijoiden teoksia vaan meidän omia kuvia, right.

 

Jatkettiin matkaa mun lempipaikkaan Nycissä eli laituripuistoon, jossa ihasteltiin vähän taas tätä monimuotoista cityä.

Vihdoin maltettiin junailla takaisin Manhattanille Grand Central Stationille, josta käveltiin ettimään raflaa ja sisätiloja ulkoilmamyrkytyksen oireiden alettua ilmaantua. Eksyttiin Times Squarelle, jossa oli noin miljoona ihmistä ettimässä myös paikkoja, jotka olisi jouluna auki ja tungos oli ihan älytön. Muahan se ei haitannut, vaikka kulkeminen oli kyllä työlästä (noin 1 askel per 1 minuutti tahtiin). 

Lopulta päädyttiin leffaan kattomaan New Year's Eve, joka oli vaan pakko nähdä täällä. Mikä parempaa kuin tulla leffasta, joka vilisee New York -maisemien ylistystä, ulos sinne tapahtumien kuvauspaikalle syleilemään kaupungin ihanuutta. Oikeesti oon ihan toivoton tän fanituksen suhteen. En muista, että olisin edes teininä pahemmin ihaillut mitään fanaattisesti, mutta nyt se sitten on tullut. Onnellisuus vaan virtaa suonissa aamua iltaa ja eihän se nyt ole normaalia.  Ja Channingkin vielä löytyi leffasta, niin ei valittamista tässä päivässä. Ei sitten kertakaikkiaan. 

Siirapin vain valuessa... hyvää yötä!