Voi tätä kaupunkia

Olenko joskus päivitellyt tämän kaupungin yllätyksellisyyttä ennenkin. Saatiin Maken kanssa liput Leijona kuningas -musikaaliin ja käytiin katsomassa se äsken. Show oli yhtä hyvä kuin edelliselläkin kerralla. Naurattavan, itkettävän, romanttisen ja jännittävän hyvä, ylivertainen. Astuttiin ulos teatterista ja kadulla poliisit ohjasivat fanijoukkoa, joka odotti villinä näyttelijä Hugh Jackmania tulevaksi viereisestä teatterista ulos jakamaan nimmareita. Käveltiin kiljuvan joukon ohi metrolle ja laskeuduttiin maan alle odottamaan junaa.

Mies kitaran kanssa oli istahtanut penkin reunalle ja lauloin sydämensä kyllyydestä tunnettuja svengaavia klassikkoja. Ihan tavallisen näköiset noin 60-vuotiaat naiset innostuivat musiikista ja päättivät alkaa tanssimaan. Hyvä tuuli tarttui nuorempiinkin ja monet seurasivat kuusikymppisten vaaleitten lady'ien esimerkkiä ja alkoivat jorata metrotunnelissa. Seinään nojaileva aseistettu poliisi hymyili ihmisille. Jostakin tupsahti paikalle kaksi kiltti-hameisiin pukeutunutta miestä ja he pysähtyivät kitaramiehen lähettyville juttelemaan. Kuvausta voisi jatkaa loputtomiin. Lyhyen hetken aikana tuntui kuin otanta kaikkia maailman ihmisiä olisi ollut siinä parin korttelin alueella Times Squarella.

Voi_kuinka_rakastin_sitä_hetkeä.

Aamukaan ei alkanut täysin tavanomaisissa merkeissä, sillä respan tätin avustuksella löydettiin kohtuuhintainen hammaslääkäri, jonne hurautettiin taksilla muutamassa minuutissa. Kävi ilmi, että klinikka oli filippiiniläisten pitämä ja meno ei ollut ihan sellaista, mihin Suomen kliinisissä hoitoloissa on totuttu. Joululaulut raikasivat pienen klinikan tupakanhajuisissa huoneissa ja runsaslukuinen henkilökunta otti meidät vastaan kuin vähintään vuoden maailmalla olleet odotetut lapset jouluksi kotiin. Hammaslääkäri nojautui kiinni meikäläiseen aina ottaessaan instrumentteja toiselta puolelta huonetta. Välillä heitettiin vitsiä ja välillä tarkistettiin "Ula, onhan kaikki hyvin? Teillä on niin kaunis maa. Olen käynyt Riikassa. Osaatko saksaa?" Lopputulos on ensimmäisen päivän perusteella miellyttävä. Ei kipuja ja häiritsevä teräväreunainen monttu on poissa.

Herättiin jo seitsemältä aikaeron ansiosta, joten päivään mahtui paljon. Käytiin kävelemässä tutuilla huudeilla muistelemassa kevättä ja edellistä joulureissua. Olin ihan liekeissä tutuista ja uusista kaupoista ja ostostelu pääsi mukavasti alkuun Uggien ja takin myötä. Hankittiin myös joulukoristeet kämpille ja käytiin kävelemässä kilometritolkulla Hudson joen rantaa. New Jersey näkyy hyvin lähellä joen toisella puolella ja ihmeteltiin taannoista lento-onnettomuutta, että miten pilotti on tosissaan voinut ohjata lentokoneen niin kapeaan jokeen menestyksekkäästi. Uskomatonta taituruutta. 

Siinäpä tärkeimmät. Nyt nukuttaa. Laitan vielä muutaman kuvan tänne, vaikka on kyllä vaikea valita päivän noin 200 räpsästyn kuvan joukosta. Tänään oli fantastinen ilma, +14 ja aurinkoista. Todettiin, että oltiin jo unohdettu, miltä auringon hoitava lämpö tuntuu. Ihokin alkoi heti vähän punottaa. Lisää tällaisia päiviä!