Puuhkapolttarit

Vuosia sitten Lontoossa minä ja ystäväni Miksu ostimme liput Mamma Mia -musikaaliin ja se muutti elämämme. Koimme valaistumisen musikaalielämälle! Tajunnanräjäyttävän show'n jälkeen pölähdimme takaisin hotellille muiden luo pinkit puuhkat kaulassa ihan hurmioituneina ja tuolloin sai alkunsa puuhka-aate. Nyt vuosia myöhemmin me musikaalihörhöt saimme kunnian tulla nimitetyiksi Mirkan kaasoiksi ja eihän puuhka sulistaan pääse. Luvassa oli aidot ehdat puuhkapolttarit! Tässäpä viikonlopun tunnelmat kuvien muodossa:

Miksu on yksityiskohtien mestari. Mirkan kuljetus lentokentältä tapahtui tuliterällä Mersulla, josta oli ruuvattu keltainen taksi-kuuppa irti. Aina kannattaa kysyä, osoittautui hyväksi motoksi. Taksikeskus ja kuljettaja innostuivat luomaan kanssamme elämyksellistä matkaa Mirkalle. Kyltin kanssa sankaria vastassa olleella kuljettajalla oli puku päällä ja autossa oli nahkapenkit - juuri kuten olimme toivoneet. Parasta parhaalle :)

Polttarit tulivat täytenä yllätyksenä sankarille. Mirkkuli oli ryhtymässä pesemään kotona parvekelaseja, kun Kari pimpotti ovikelloa ja kaappasi morsiamen mukaansa autoon ja mutkien kautta lentoasemalle. Vasta Helsingissä koko konkkaronkka oli vastassa pöllämystynyttä sankaritarta. Edellinen lento oli kuljettanut muun Oulun jengin Helsinkiin tarkan suunnitelman mukaisesti ja Kaisa oli saapunut Berliinistä kaikessa hiljaisuudessa.

Aamulla matka jatkui kohti satamaa. Morsiamella ei ollut vieläkään käsitystä mitä viikonloppu toisi tullessaan. Ohjelmaa valotettiin pala kerrallaan kirjeiden muodossa.

Munkkiniemessä majoittunut aamiaistiimi oli valmistanut herkullisen aamiaisen mukaan laivalle ja se kulki mukana korissa kukkien ja konfettipommin kera.

Korista löytyi jopa itseleivottuja muffinsseja. Muut laivamatkustajat loivat kateellisia katseita meidän suuntaamme, kun nautimme brunssia laivan kannella merellisissä olosuhteissa (eli sankan sumun keskellä).

Tallinnassa huono ilma jatkui, joten emme jääneet sinne happanemaan. Astuimme nahkapenkein varusteltuun Sebe-bussiin ja suuntasimme läpi vehreän Viron maaseudun eteläiseen Tarton kaupunkiin.

Missä puuhkat kulkee, siellä höyhenet pöllyävät...

Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme kävelemään pitkin joenrantaa ja tutustumaan hieman kaupunkiin.

"Maailman söpöin pikkukoira" tuli vastaan.

Take away -lounaan ja pikalaittautumisen jälkeen limusiini odottelikin meitä jo alakerrassa.

Sitten ajaltiin ympäri kaupnkia ja käytiin pousailemassa nähtävyyksien edessä.

Saavuttuamme sattumalta Herne-nimiselle kadulle, pyydettiin kuljettajaa taas pysäyttämään. Tällä nimikkokadulla piti käydä ehdottomasti vetämässä herneet nenään! :)

Tuntia myöhemmin limusiini kaarsi upean Vanemuine-teatterin eteen ja polttareiden h-hetki sai koittaa. Koko polttareita oli lähdetty suunnitelemaan sen mukaan, että missä pääsee katsomaan broadway-musikaalia ja Tartossa pääsi. Grease täytti odotukset ja väki purkautui ilosta kuplien teatterista ulos paria tuntia myöhemmin. Pistimme merkille, että Virossa teatteriin pukeuduttiin hienosti. Olimme siis asuinemme varsin dresscodessa!

Musikaalin jälkeen Jenny johdatti killersuunnistajan kykyjensä avulla meidät loisteliaaseen, mutta edulliseen ravintolaan vanhaan kaupunkiin. Istuimme pyöreän pöydän ympärille tyttöjen juttuja höpötellen ja herkuttelimme pitkän kaavan mukaan.

Illallisen jälkeen tapasimme vanhassa kaupungissa toisenkin polttariseurueen ja vaihdoimme kuulumiset virolaisen morsiamen kanssa. Sitten vain Euroviisu-tuloksia jännäämään. Mutta eipä niissä paljon jännäämistä ollut...