Naked Truth

Tämä blogi-ilmiöksi noussut postausidea on jo ollutta ja mennyttä blogiskenessä, mutta mitäpäs siitä. Osallistun nyt jälkijunassa, kun sopiva kuva sattui tulemaan vastaan. Naked Truth syntyi tästä postauksesta viime marraskuussa. Bloggaaja haastoi blogisiskot ja -veljet lataamaan kuvan itsestään blogiinsa ilman meikkiä vastaiskuna ilkeille kommenteille, joissa bloggaajien ulkonäköä oli arvosteltu viimeistelemättömyydestä ja luonnollisuuden näyttämisestä blogissa! Näpäytys arvostelijoille oli tarpeen ja onneksi tukea idean keksijälle alkoi sadella joka suunnalta.

Tämä kuvani on otettu täysin ilman meikkiä ja tukkaakaan ei ole pesty tai laitettu. Mustavalkoiseksi olin ehtinyt sen muuttaa, mutta muuten sitä ei ole photaroitu mitenkään. Kuva on otettu Key Westissä ja siitä syystä moinen onnellinen ilme ja hehku paistaa kasvoilta. 

Kyllä ihmistä parhaiten kaunistava asia on onnellisuus ja se, että tuntee olonsa hyväksi. Minulla tällainen olotila syntyy ruskettuneena auringonpaahteessa. 

Mutta koska auringossa hikoilu on harvinaista luksusta Suomessa asuessa, olen miettinyt, että muoti voi toimia myös parhaimmillaan keinoaurinkona ja hyvän olotilan luojana. Olen kurssini innoittamana tutkinut normaalia enemmän kuvia muotiviikoilta ja uusista trendeistä. Ilokseni olen huomannut ajattelevani, että muoti nykyisellään on pelkästään vapauttavaa! Toisin oli joskus 60-luvulla, jolloin muoti saneli sääntöjä. Nyt ei. Sattuupa sitten tykkäämään kukkakuoseista, raidoista, yksivärisestä mustasta, neonväreistä tai pastelleista - kaikki käy. Lyhyt tai pitkä helma, meikkiä tai ei - tyylikästä, jos sanot niin.

Pääasia on pukea ylleen sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä kulloinkin. Ja kietoutua rohkeasti vaatteisiin, jotka ilmentävät sitä kuka olet tai millainen haluaisit olla. Kun itselleen täysin vieras tyyli pysäyttää ihanuudellaan jonkun päällä, on kyse luultavasti siitä, että tyylin omistajalla on hyvä olo kolttujensa alla. Näin olen järkeillyt. 

Itse en läheskään joka aamu löydä asua, jossa tuntisin oloni hyväksi, mutta silloin kuin löydän, tuntuu koko päivä vähän paremmalta. Tykkään ehostaa kalpeaa naamaani värikkäämmäksi, mutta voin kuitenkin ihan hyvin käydä kaupassa, salilla ja ystävilläkin täysin naturellina. Itselleen armolliseksi oppiminen on haastava läksy, mutta sitä kohti koitetaan mennä hitaasti mutta varmasti. 

4 kommenttia

  1. Olipa mielenkiintoista pohdintaa! Mää oon tänä talvena kaivannu aurinkoa (ja semmoista tervettä päivetystä) enemmän kuin milloinkaan. Tuntuu että juuri mitään värejä ei edes kehtaa käyttää naaman lähellä kun kaikki muka vie viimeisetkin värinrippeet pois jo valmiiksi kalvakalta naamalta. Ehkä se on tää uusvanha hiusväri, mutta en valta odottaa että saadaan kesää ja aurinkoa ja rusketusta ja aurinkoraitoja tukkaan!

    Meni ehkä vähän sivuraiteille mutta ei maha mittään. Ja hyvä tuo kuva! Mää mietin sillon pitkään että osallistuisko vai ei mutta jätin sitten välistä ko tuli liikaa huonoja naamapäiviä, mutta ehkä osallistun sitte jälkikätteen ens kesänä jenkeistä käsin ko on tuo sama onnellisuushehku! :)

    VastaaPoista
  2. Voi Inka I feel you! Tosin oon tainnut kaivata aurinkoa ja päivetystä aika kovasti joka talvi. Mutta tuntuu et vuosi vuodelta vaan hankalampaa innostua tästä talvesta.

    Jään odotteleen Naked Truth -vastinetta sitten Jenkkilästä kauniilla rusketushehkulla, hyvä idea! ;)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitti Marjo, aina kiva saada palautetta :)

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!