Viikkoa ennen Suomeen tuloa olin Teams-palaverissa työkaverin kanssa. Hän valitteli huonoa oloa. Ruokatunnilla tuli viesti. Koronatesti oli näyttänyt kahta vahvaa viivaa ja hän lähtisi nyt toimistolta kotiin toipumaan. Portugalin huolettomuuskupla tuntui puhkeavan. Mieleen hiipi ajatus, että mitä jos tauti alkaa levitä työkavereiden keskuudessa ja tarttuu myös minuun, kun saavun Suomi-pyrähdykselle? Oliko virhe tulla viikoksi Suomeen kesken ison reissun!?
Maanantaina jo eteisessä halaamme työkavereiden kanssa. Kuuden viikon eron jälkeen on ihana nähdä toisiamme livenä. Kipeänä olleen työkaverin vointeja kysellään. Yritän olla ajattelematta sairauksia ja sitä, että olen menossa parin päivän päästä messukeskukseen 12 tuhannen muun Slush-kävijän kanssa. Se on kuitenkin mahdotonta, sillä tapahtuman järjestäminen on pääsyyni olla Suomessa.
Lounaalla poikkean ottamaan influenssapiikin ja hoitaja kertoo, että hänellä on peruuntunut kuusi reissua koronan takia – kuusi! Sairauksia ja pelottavia uutisia tuntuu leijuvan joka puolella.
Pää kylmäksi, Ulla. Luota. Usko. Tätä hoen itselleni koko alkuviikon. Koko päätös matkasta on saanut alkunsa erittäin epävarmassa ja pelottavassa maailmantilanteessa. Kaikki on mennyt hyvin ja menee myös jatkossa. Syvällä sisällä tunnen vahvaa johdatusta, että olemme juuri oikealla tiellä, vaikka pintakerroksen tunteet heittelevätkin välillä mörköjä mieleen.
Viikko Suomessa eteni juuri kuten olin suunnittelut. Slush oli aivan mahtava kokemus ja oli ihana nähdä rakkaita. Kylmyys puolestaan tuntui yhtä vastenmieliselle kuin aina ennenkin. Lauantaina alkoi sataa lunta ja totesimme, että NYT toden totta on aika jatkaa matkaa. Talveton talvihan se suunnitelma oli!
Sanna ja Pekka tulivat noutamaan meitä lauantaina kotoa. Autossa soi havaijilainen musiikki ja kojelaudalle asetettu minihulatanssija heilutti lanteitaan. Tuntui tosi lämmittävälle saada kyyti lentokentälle. Myös edellinen ilta kului ystävien seurassa, joten hermoilulle ei lopulta jäänyt liikaa aikaa.
Lauantaina lensimme Barcelonaan ja matkalla kuuntelin Jennan suosituksesta Risto Siilasmaan Paranoidi Optimisti -kirjaa. Slushissa kuullut menestyneiden ihmisten puheenvuorot ja Siilasmaan supermielenkiintoinen kirja saivat aivoni raksuttamaan ja tuntui, että kunnianhimo suorastaan virtasi suonissa. Kaikki isoja juttuja tekevät ovat välillä epävarmoja ja peloissaan – mutta tekevät silti. Aivan kuten mekin!
Tämä matka maailman ympäri ja talveton talvi ovat olleet minun suurimmat unelmani ja tavoitteeni niin kauan kuin muistan. Nyt istun lentokoneessa ja Amerikka on enää neljän tunnin päässä. Kun virkailija ojensi boarding passit ja näin kirjaimet LAX, annoin onnen ja helpotuksen itkun tulla. Me tehtiin tää!
Ihanaa! You did it! Oon niin onnellinen teidän puolesta ja ylpeä teidän saavutuksesta.
VastaaPoistaPs. Teidän on muuten pakko hommata teidän (tulevaan) autoon hulatanssija myös! ;)
Kiitos ihana <3 On ollut ihana jakaa tätä kokemusta teidän kans ennen matkaa ja nyt! Ja jooooo, tuo on loisto idea!! Näinkin hulatanssijoita ABC storessa! IIih, ihana ajatus!
Poista