Baleaarien turkoosi helmi Menorca

Kesäloma vuosimallia 2019 loppui sunnuntaina ja kuluneiden kolmen viikon aikana yövyin ainoastaan yhden yön kotona. Meille tyypillinen loma siis, ei turhia löysiä. Ensiksi vietimme kuusi päivää Menorcalla ja sitten viisi päivää Mallorcalla. Puolen vuorokauden pyykkäysvälipysähdyksen jälkeen jatkoimme suoraan kesämökille, josta junailin sunnuntai-iltana kotiin.

Kaikille tämän loman osasille yhteistä on se, että en olisi minkään niistä suonut vielä loppuvan lähdönhetken koittaessa. Mallorcalla taisi jopa kyynelkin tirahtaa. Kaikkialla oli niin hyvä olla. Loma on niin hyväksi ihmiselle. Vaikka mökillä ollessa sain taas uusia oivalluksia itsestäni (niistä lisää myöhemmin), niin se ei se selvästi ole muuttunut, että rrrakastan matkustamista ja hellettä. Ja se tunne, kun ei vielä lainkaan tiedä tai osaa kuvitella, että mitä päivä tuo tullessaan ja miltä se näyttää! Siinä vain on jotain huumaavaa villin vapauden tunnetta, joka koukuttaa.

Baleaareille saimme idean lähteä matkailutoimittajakaveriltamme Marialta. Baleaarit tuntuu olevan sanana monelle vieras, vaikka osa siitä on monille hyvinkin tuttu. Neljästä Espanjalle kuuluvasta saaresta – Mallorcasta, Menorcasta, Ibizasta ja Formenterasta – käytetään nimitystä Baleaarit ja saarten viralliset kielet ovat katalaani ja espanja. Englannilla pärjäsi reissussa kuitenkin mainiosti.

Etukäteisinformaation perusteella minulle muodostui Baleaareista mielikuva Europpan Havaijina ja olikin siten kiinnostavaa päästä katsomaan, että pitikö ajatus lainkaan paikkansa. Kuten Havaijilla, ei myöskään Baleaareilla hyppely saarelta toiselle käy kovin sukkelasti meriteitse, vaikka lauttaliikennettä täällä kaikkien saarten välillä on. Totesimme, että ajallisesti ja budjetillisesti ehdimme vajaassa kahdessa viikossa käydä vain kahdella saarella. Mallorcalta Menorcalle menimme menomatkan lentäen ja paluun tulimme lautalla.

Cala en Porter

Menorcan juttu on sen upeat kirkasvetiset rannat

Rauhallinen Menorca oli oiva aloituskohde lomalle. Valkohiekkaisilla rannoilla vietetyt päivät riuhtaisivat koko kevään kiivaana raksuttaneet ajatukset lomamoodiin ja puhelin sai lojua ensimmäiset päivät hotellilla.

Vietimme suurimman osan ajasta Cala en Porter –nimisessä kylässä ja se oli meille nappivalinta. Kylän hienohiekkainen ja puhdas ranta oli kerrassaan täydellinen ja saaren ehkä hienoin nähtävyys Cova d’en Xoroi -kalliobaari sijaitsi hotellistamme kävelymatkan päässä.

Kalliobaarissa vierailustamme voi lukea lisää Sannan Seven Seas -blogista

Lomailumme sai uskomattoman käänteen, kun Menorcalla majailevan ystävämme Marian kanssa saimme houkuteltua lisää yhteisiä frendejämme liittymään seuraamme Baleaarien seikkailuun.

Keskiviikkoiltana soitimme huviksi videopuhelun Helsinkiin smoothiebaarista Ciutadellasta ja houkuttelimme Sannan ja Pekan hyppäämään seuraavan aamun koneeseen Menorcalle. Torstaiaamuna kymmeneltä toden totta olimme vastassa hieman Havaiji-tyylisellä (!) Maon lentokentällä reissuyllytyshulluja ystäviämme. Ai että, rakastan tällaisia spontaaneja käänteitä!

Fiksailimme siinä sitten vähän hotellivarauksia ja jatkoimme autonvuokraa – ja uusi lomasuunnitelma oli kyhätty lennossa kasaan. Päätimme Maken kanssa jäädä yhden päivän suunniteltua pidempään Menorcalle, jotta ehdimme tutkimaan Menorcan kuuluisimmat turkoosivetiset rannat, cala Macarellan ja Macarelletan, jotka sijaitsivat lähekkäin toisiaan vajaan tunnin bussimatkan päässä Ciutadellasta.

Cala Macarelleta

Cala Macarella

Menorcan ehkä suosituimmalle Macarellan rannalle ei enää omalla autolla ollut pääsyä, joten kohteeseen menoa tuli vähän suunnitella etukäteen. Vartin kävelymatkan päähän jättävä bussi, vene tai pidempi haikkaus olivat ainoat vaihtoehdot valloittaa ranta. Bussit kohteeseen täyttyvät nopeasti ja liput tuli hankkia netistä etukäteen. Kello yhdentoista bussi oli ensimmäinen jossa oli tuona päivänä meille tilaa ja paluulipun otimme viiden maissa lähtevään autoon.

Oli vaikea arvioida, että kuinka kauan kovassa helteessä jaksaa olla syrjäisellä rannalla, jossa ei ole paljon palveluita. Ranta oli kuitenkin paremmin varusteltu kuin olimme luulleet ja hyvä ravintola ja vesiurheiluvälineiden vuokrauspistekin sieltä löytyi. Aika kului kuin siivillä tajuttoman turkoosia vettä ja luolia ihmetellen. Pääsimme myös SUP-ohjaajakollega Sannan kanssa suppailemaan näihin vesiin ja eipä paljon paremmasta väliä!

Menorcaa suosittelen ennen kaikkea todellisille rantaihmisille, jotka saavat samanlaisia kiksejä turkoosista vedestä kuin me. Toki vanhan tyylinen ja elegantti Ciutadella on kaunis kaupunki, mutta jotenkin uskoisin, että saaren kaksi pientä kaupunkia eivät ole riittävästi niille, jotka eivät vitamin sea’ta etsi matkoiltaan.

Mutta hei, matka jatkuu seuraavassa osassa... ! Aamulla työt kutsuu, joten nyt nukkumaan.