Viisvuotissuunnitelma

Luin vasta hyvän blogipostauksen, jossa sanottiin, että viisvuotissuunnitelmat ovat pois muodista ja nyt on in keskittyä olemaan vain onnellinen. Olen vahvasti samaa mieltä, mutta siitä huolimatta viikonlopun aikana päässäni kehkeytyi viisvuotissuunitelma kuin itsestään. Kuinkas muutenkaan.

Postauksen kuvat ovat eiliseltä luisteluretkeltä, joka on osoitus siitä, että nykyisyys on täynnä arvokkaita hetkiä, vaikka tulevaisuus onkin pyörinyt mielessä. Oli mahtavaa olla mukana kokemassa pienen ihmisen ensimmäiset haparoivat liut luistinten päällä. Tuli mieleen, että tätä vielä vanhana Key Westissä huvilan terassilla muistellaan. Älkää kysykö mistä se Key West tohon luisteluun tuli...

Mutta mistä alottaisinkaan. Päässäni toimii tee-se-itse-matkatoimisto, joka on avoinna niin arkisin kuin viikonloppuisinkin - etenkin viikonloppuisin. Omiin tarpeisiini toimistoni on räätälöinyt valmiiksi kolme eri roadtrip-suunnitelmaa Amerikkaan, yhden Eurooppaan, yhden junamatkan rannikolta rannikolle Jenkeissä sekä kyläilyreissut Japaniin ja Etelä-Koreaan. Muutamalla pienellä viilauksella näistä voisi muokata toimivan maailmanympärimatkasuunnitelman, mutta realiteetit puhuvat vahvasti sen puolesta, että se ei vain ole mahdollista rahan puolesta tällä hetkellä, vaikka kuinka kekseliääksi alkaisi. 

Sitten koitti perjantai ja Make soitti mulle Oulusta ja mainitsi sivulauseessa, että "se on muuten varmistunut, että lähden kahdeksi viikoksi työmatkalle Seattleen helmikuussa." Seattleen! Amerikkaan, IHOP-pannukakkujen maahan, valaiden ja delfiinien kaupunkiin, ikivihreiden metsien alueelle, Washingtonin osavaltion Seattleen, jossa emme ole vielä käyneet! Kamala kateellisuuskohtaus suisti myöhäisiltapäiväni raiteiltaan. Miksi minä en ikinä pääse työmatkalle ulkomaille, vaikka olisin koko elämäni ollut valmis hyppäämään koneeseen vaikka siltä samalta istumalta! Miksi miksi!

Saatoin muutaman epätoivoisen viestin laittaa menemään tuskani ymmärtäville ihmisille Facebookissa ja koitin käsitellä tunteitani. Koska pyrin olemaan ratkaisukeskeinen ihminen tällaistenkin lamaannuttavien tilanteiden ja tunteiden edessä, aloin miettiä mahdollisuuksiani. Mukaan on turha yrittää ängetä, onhan minulla työvelvollisuuteni ja tuskinpa muutenkaan otettaisiin.

Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi ajatus, että jos tällaista kerta näin paljon haluan, pitää minun alkaa muokkata elämääni sellaiseksi, että se voi jonain päivänä olla mahdollista myös minulle.



Monta asiaa pitää ihmisen oppia ja aina aluksi tuntuu vaikealta 

Olen jo aiemmin pyöritellyt mielessäni opiskelua, kun työpäivät teeman äärellä kerran nykyisin vietän. Ensimmäinen ajatus oli lähteä opiskelemaan journalismia, mutta olen sittemmin hylännyt ajatuksen, koska A) minulla on jo yksi kulttuurialan medianomi-tutkinto ja B) opintojaksoluettelo osoitti, että opiskeltavat aineet eivät ole kovin kiinnostavia sittenkään. Sitten tänä kateuden sumentamana perjantai-iltapäivänä tajusin, minun pitää lähteä matkailualalle!

HAAGA-HELIA tarjoaa Matkailun liikkeenjohdon koulutusohjelmaa aikuisopiskeluna. Opetussuunnitelma on räätälöity siten, että sen voi suorittaa työn ohessa. Viikonlopun asiaa puntaroituani tuntuu vahvasti siltä, että alan lukemaan pääsykokeisiin! Aloitan pitkäjänteiseen työn sitä kohti, että jonain päivänä saan upottaa päiväni matkailuun ja saan siitä vieläpä rahaa. Opiskelu tarjoaisi itsessään jo kaikkia mahtavia mahdollisuuksia, kuten vaihto-opiskelun, työharjoittelut, opintomatkat...

Olen niin innoissani, että oli pakko kirjoittaa tästä, vaikka enhän edes tiedä voisinko päästä sisälle. Koe pitää sisällään matematikkaa, joka ei ole vahvuuteni ja voihan muitakin vastoinkäymisiä vielä matkalle tulla. Mutta eikö aina kannata yrittää? Kertokaa miltä tämä viisvuotissuunnitelma teidän mielstä kuulostaa?

Viimeisen kuvan luisteleva pariskunta meni muuten eilen kihloihin Jääpuistossa ja kaiuttimista soitettiin heidän rakkaudelleen omistettu kappale. Jos punapipoinen mies uskalsi kosia, kai minäkin uskallan tavoitella omaa unelmaani, vaikka se onkin pitkässä kuusessa?