Viikonloppukuulumisia

Palasin uuden vuoden jälkeen töihin selätettyäni sen megaflunssan. Oli mukava hengailla taas työkavereiden kanssa officella ja päästä Suomi-elämästä kiinni. Kuitenkin salakavalasti pieni levottomuus alkoi hiipiä mieleen ja tutisutti tannerta - kaikki kiva loppuu! Matka, joulu, herkuttelu, vapaus, kirjat ja jopa seuraamamme tv-sarjat, kaikki ohi - loppu - finito. Mitä jää? Loputon talvi, tyhjä lompakko, koruton koti, treenaus, kurinalaisuus, ruokavaliosta kiinni pitäminen ja töissä käynti... hohhoijjaa.

Tämän viikonlopun jälkeen tuleva ei onneksi enää näytä niin ankealta. Koin uuden valtaisan inspiraatioryöpyn, kun Boulevard-H:n seuraavan numeron suunnittelu käynnistyi tänään. Meillä on mahtava -toimisto- Kluuvin yläkerrassa, jossa ei koskaan ole ketään. Ideoita oli muhinut kaikille joulutaon aikana niin paljon, että päätimme laittaa heti tuulemaan seuraavan numeron kanssa ja se julkaistaan jo maaliskuun puolessavälissä! Sen lisäksi julkaisemme pian toimituksen blogin, joten tekemistä tulee piisaamaan.

Minun pitäisi myös ryhtyä tutkimaan liiketoimintamahdollisuuksia/markkinointikuvioita. Jos jotakuta kiinnostaisi ryhtyä hommaan kanssani, niin ehdotuksia otetaan mielellään vastaan! Luultavasti alamme etsiä tähän henkilöä, joka kokee paloa tähän liiketoimintapuoleen. Olisi parhautta, jos muotitoimittajamme ja -tuottajamme voisivat keskittyä olennaisimpaan eli luomiseen rauhassa tulevaisuudessa. Nythän olemme tehneet ihan kaiken itse, joka on sinällään ollut opettavaista, mutta ei ehkä kestävä ratkaisu pidemmän päälle.

Sunnuntaina juhlimme ennakkoon mun synttäreitä (pikku)tyttöporukalla cityilyn merkeissä. Olen ollut salaa kauhuissaan, että shoppailu on menossa pois muodista ja nyt on in omistaa vaan 100 tavaraa tai sinnepäin. Niinpä minun on viistainta panostaa shoppailukasvatukseen ja turvauduttava uusiin sukupolviin siltä varalta, että meikäläisen kaupparakastaminen ei ole häviävää sorttia.

Vuoden tähän asti suurimmaksi kohokohdaksi muodostui eilinen, kun kummilapseni (nuorempi näistä mussukoista) tuli ja rutisti minua Forumissa yhtäkkiä pitkään (varmasti monta minuuttia!) aivan poski poskea vasten tiukasti puristaen ja sanoi "hyvää joulua, hyvää uutta vuotta" pienellä somalla äänellään! Aaawwwwww <3 Sydän suli totaalisesti. Mulle ei tapahdu tällaista koskaan, sillä kaikki lapset ja eläimet rakastuvat aina Makeen päätäpahkaa ja mää olen se kylmä nainen siinä vieressä.

Vippe styleissä lappufarkuissaan oli tehnyt mulle itse kuorrutteella koristelemistaan kekseistä kakun jossa oli viesti. Ja kortissa luki "Säilytä mielikuva elämästä, josta haaveilet, ja tee unelmastasi totta." Virpi tietää aina mitä mää tartten kuulla. Se myös kertoo aina, että montako vuotta täytän, koska oon huono numeroissa.

Lauantaina fiilisteltiin Jennan radiohaastattelua kaupungilla, sillä sitä oli pyydetty YleX:n suoraan lähetykseen haastateltavaksi mun Boulevard-H:hon tekemän personal shopper -jutun kautta. Jee! Sen jälkeen mentiin leffaan kattomaan Walter Mittyn ihmeellinen elämä, joka osoittautui leffaksi jonka voisin alkaa kattomaan päivittäin. Tai vähintään niinä päivinä, jolloin unohdan, että unelmat on tehty elettäviksi ja käytän energiaa siihen, että pelkään elämän olevan jatkossa pelkkää tylsyyttä ja arkea.

Tulevaisuus here I come! Jo 32-vuotiaana ehkä, mutta entistäkin halukkaampana tekemään jokaisesta viikosta mahtavan, ainutlaatuisen seikkailun kirjassa, jota elämäksi kutsutaan! (Mahtipontinen loppu on aina hyvä eikö?)