Lässyin ystävänpäiväpostaus ikinä - mutta ihan syystä

Joskus elämä ei mene ihan odotetusti. Luulin viettäväni ystävänpäivän vatsan tähystysleikkauksessa, mutta kiireellisemmän tapauksen kiilattua edelleni, aikaani siirrettiin viime hetkellä kuukaudella eteenpäin. Puolen vuoden odotuksen jälkeen pettymys oli karvas, sillä olin tehnyt paljon valmisteluja niin henkisesti kuin kalenterinkin suhteen. Mutta sitä se elämä on, pettymyksiltä ei voi välttyä ja ne täytyy vain kohdata osana elämää.

Onneksi olen saanut ystävänpäivän hemmottelua osakseni omalta Valentineltani, vaikken olekaan toipumassa leikkauksesta, kuten luultiin. Mikään ei auta paremmin harmitukseen kuin Arnoldsin sydän-munkit, kukkaset ja iki-ihanat Frendit, joille on pakko nauraa aina uudelleen, vaikka olisi kuin synkkä fiilis. Melko lässyä, mutta sallittakoon se näin ystävänpäivänä!

 

Toivottavasti kaikilla on ollut siellä ruudun toisella puolella ihana ystävänpäivä! Omat ystäväni ovat kyllä päivänsä ansainneet, sillä minulla on varmasti parhaat ystävät, mitä maa päällään kantaa <3 Te olette erilaisia, hassuja, outoja, kiinnostavia, kauniita, älykkäitä, rakkaita ja maailman viisaimpia ihmisiä, mitä pallolta löytyy. Tarvin teitä kaikkia. <3



Naked Truth

Tämä blogi-ilmiöksi noussut postausidea on jo ollutta ja mennyttä blogiskenessä, mutta mitäpäs siitä. Osallistun nyt jälkijunassa, kun sopiva kuva sattui tulemaan vastaan. Naked Truth syntyi tästä postauksesta viime marraskuussa. Bloggaaja haastoi blogisiskot ja -veljet lataamaan kuvan itsestään blogiinsa ilman meikkiä vastaiskuna ilkeille kommenteille, joissa bloggaajien ulkonäköä oli arvosteltu viimeistelemättömyydestä ja luonnollisuuden näyttämisestä blogissa! Näpäytys arvostelijoille oli tarpeen ja onneksi tukea idean keksijälle alkoi sadella joka suunnalta.

Tämä kuvani on otettu täysin ilman meikkiä ja tukkaakaan ei ole pesty tai laitettu. Mustavalkoiseksi olin ehtinyt sen muuttaa, mutta muuten sitä ei ole photaroitu mitenkään. Kuva on otettu Key Westissä ja siitä syystä moinen onnellinen ilme ja hehku paistaa kasvoilta. 

Kyllä ihmistä parhaiten kaunistava asia on onnellisuus ja se, että tuntee olonsa hyväksi. Minulla tällainen olotila syntyy ruskettuneena auringonpaahteessa. 

Mutta koska auringossa hikoilu on harvinaista luksusta Suomessa asuessa, olen miettinyt, että muoti voi toimia myös parhaimmillaan keinoaurinkona ja hyvän olotilan luojana. Olen kurssini innoittamana tutkinut normaalia enemmän kuvia muotiviikoilta ja uusista trendeistä. Ilokseni olen huomannut ajattelevani, että muoti nykyisellään on pelkästään vapauttavaa! Toisin oli joskus 60-luvulla, jolloin muoti saneli sääntöjä. Nyt ei. Sattuupa sitten tykkäämään kukkakuoseista, raidoista, yksivärisestä mustasta, neonväreistä tai pastelleista - kaikki käy. Lyhyt tai pitkä helma, meikkiä tai ei - tyylikästä, jos sanot niin.

Pääasia on pukea ylleen sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä kulloinkin. Ja kietoutua rohkeasti vaatteisiin, jotka ilmentävät sitä kuka olet tai millainen haluaisit olla. Kun itselleen täysin vieras tyyli pysäyttää ihanuudellaan jonkun päällä, on kyse luultavasti siitä, että tyylin omistajalla on hyvä olo kolttujensa alla. Näin olen järkeillyt. 

Itse en läheskään joka aamu löydä asua, jossa tuntisin oloni hyväksi, mutta silloin kuin löydän, tuntuu koko päivä vähän paremmalta. Tykkään ehostaa kalpeaa naamaani värikkäämmäksi, mutta voin kuitenkin ihan hyvin käydä kaupassa, salilla ja ystävilläkin täysin naturellina. Itselleen armolliseksi oppiminen on haastava läksy, mutta sitä kohti koitetaan mennä hitaasti mutta varmasti. 

Mikä saa minut matkustamaan ja mikä jäämään kotiin?

Sain Inkalta blogihaasteen jo aika kauan sitten. En ole voinut vastata tähän haasteeseen Amerikan reissumme jälkeen, en vaikka kuinka pidinkin saamastani tehtävstä. Syy tähän on ollut yksinkertaisesti se, että matkalle lähtemisen ajatteleminen, tai lähinnä se, ettei mitään uutta reissua ole tiedossa lähitulevaisuudessa, tuntui rinnassa suunnilleen fyysisenä kipuna. Puhumattakaan henkisestä sekoamisesta. Nyt olen kai päässyt pahimman yli, joten uskaltaudun leikkimään tulella ja vastaan haasteeseen, joka kuuluu: Mikä saa minut matkustamaan ja mikä jäämään kotiin?

Ensimmäiseen kohtaan on helppo vastata ja syitä tulee mieleeni heti lukuisia. Mikä saa minut matkustamaan?

1. Halu nähdä maailmaa 

Olen pienestä saakka ajatellut, että jos kerran on mahdollista tutkia, mitä tältä pallolta löytyy, olisi tyhmää jättää tutkimatta. Tiedän, ettei kaikilla ole samaa intohimoa ja suoraan sanottuna välillä toivoisin, että itsellänikin olisi vähemmän kova hinku siihen. Tai sitten olisi hienoa olla tilanteessa, jossa olisi resursseja viettää sitä aikaa maailmalla. Joidenkin mielestä matkustelen paljon. En halua kuulostaa kiittämättömältä toteutuneiden reissujeni suhteen, mutta tähän poltteeseen nähden 3-4 lyhyttä reissussa vuodessa on mielestäni aivan liian vähän. Määräaikaisena työntekijänä jokainen reissu on kuitenkin aina suuri unelma, sillä koskaan ei tiedä, että onko tulevaisuudessa mahdollista päästä taas jonnekin.

2. Elämän onnellisinta aikaa

Olemme ehkä ajautuneet lomailemaan turhankin luksukkaaseen tyyliin, silloin kun reissuun lähdemme. Toisaalta on ihanaa olla lomalla kaikista arkisista jutuista. Huonommilla hotelleilla ja vähemmällä kulutuksella voisi reissussa olla ehkä pidempään, mutta toisaalta monesti aikaa (=lomaa) ei olisi kuitenkaan enempää. Maken, kun pitää saada viettää kesällä aikaa mökillä mahdollisimman paljon. Joka tapauksessa elämä lomalla on kyllä ihmisen parasta aikaa, kuten sanonta sanoo. Kun pääsen vaikkapa New Yorkiin, olen niin onneni kukkuloilla, että sitä olotilaa voi vain kaukaisesti tunnistaa ihmiselämäksi, sillä niin eri leveleillä siellä leijuskellaan... :)

3. Parasta pääomaa, mitä rahalla voi hankkia

Kun kerran reissut tarkoittavat ylimaallista onnellisuustilaa, on hankala kuvitella, että mikään muu sijoitus pystyisi samaan. Niinpä istummekin vähän vinksahtaneella yli 10 vuotta vanhalla sohvalla kotona, sillä oikea priorisointi on edellytys matkaan pääsemiselle. Kaiken lisäksi onnellisuus kaunistaa, joten usein reissussa tuntee bonuksena vielä itsensä nätiksi!

4. Halu ymmärtää maailmaa

Elämme globaalissa maailmassa, jossa jo pakostakin törmää toisiin kulttuureihin arjessa. Matkailu avartaa ymmärtämään maailmaa ja toisia ihmisiä paremmin. Se on totta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

5. Vieras omassa maassa 

Olen välillä tuntenut, että olen syntynyt väärään kulttuuriin. En pidä hiihtämisestä, Lapista, talvesta, värittömyydestä, vakavahenkisestä mentaliteetista tai suomalaisesta populaarikulttuurista, joissa mässäillään ankeudella tai ördäyksellä. Jos googlettaa vaikkapa sanat "Key West art" ja "Finnish Art" niin näkee pikasilmäyksellä, että eri paikoissa on erilaiset sielunmaisemat, jotka kumpuavat monille eli osa-alueille, kuten taiteeseen jne. Tuntuu vaikealta löytää sielunmaisemaani koto-Suomesta, vaikka toki monia asioita omasta maastani tietysti myös arvostan. 

6. Kaukokaipuu ja seikkailun halu

Välillä myönnän maailmalle kaipuuni kumpuavan romanttisista haaveista, joissa muu maa on mansikka. Kun ei jaksa tavallista arkea. Arki tulee kaikkialla pidemmän päälle, mutta lomareissuilla sitä ei tarvitse kohdata. Voi viettää päivät seikkaillen ja uuteen tutustuen. Ei tarvitse siivota, eikä laittaa ruokaa. Ei tarvitse olla tavoitettavissa, voi unohtaa puhelimen sammuneena laukkuun päiväkausiksi. Voi tutustua uusiin ihmisiin ja lähteä aamulla kulkemaan tietämättä minne päätyy. On aikaa ja mahdollisuus olla ja mennä juuri kuten haluaa ilman aikatauluja ja kalentereita.

7. Inspiraation lähteet 

Jokaiselta matkalta tarttuu mukaan jotain, jonka asiosta on hieman eri henkilö kuin ennen matkalle lähtöä. Jotain, jonka myötä mielenmaisema on hieman rikkaampi kuin aiemmin. 

Mikä saa jäämään kotiin? Siihen on helppo vastata lyhyesti. Raha- ja aikarealiteetit. Onhan matkustelussa huonojakin puolia, kuten ekologiset vaikutukset, mutta jos rehellisiä ollaan, niin ne eivät ole syitä, jotka saisivat minut jäämään Suomeen, mikäli mahdollisuus on lähteä. Niin hyvä ihminen en ole. 

Käyn päässäni jatkuvaa priorisointikeskustelua siitä, että mihin kannattaa sijoittaa ja säästää. Tänä keväänä olen päättänyt sijoittaa itseni kehittämiseen ja inspiroitumiseen täällä Suomessa. Haluaisin myös jatkaa opintoja ja ehkä hankkia jopa jonkun aivan uuden taidon/ammatin, mutta suurinpana mietityttävä asiana on se, että miten kestäisin opiskelubudjetin pakottamana reissutonta elämää? Nuorena naimisiin meneminen aiheuttaa rajoitteita sille, ettei voi ihan mielensä mukaan mennä ja tulla, mutta onneksi olen siitä päätöksestä edelleen kuitenkin varma. On yksi asia, joka menee jopa maailman näkemisen nälkäni edelle ja se on rakas mieheni.

Kiitos Inkalle haasteesta! Laitan tämän eteenpäin Marjolle ja Heidille ja kaikille muillekin, jotka haluavat tähän tarttua. 

Sunnuntai on lukemisen aikaa

On pakko tunnustaa, että aloittamani positiivisuuskampanja on koetuksella nyt ulkona käydessäni. Kymmenen sentin loskakerros, joka pilaa nahkakengät ja kastelee sukat, ei varsinaisesti mieltä ylennä. Siksi onkin ihana viettää sunnuntaita sisällä villasukat jalassa ja lukea kevään keltaisista helmoista, jotka taas pian heilahtavat kadunkulmissa. Kuinka iloitsenkaan sitten, kun pääsemme jälleen sipsuttelemaan kuiville kaduille!

Toivon hippusia uusimman Trendin tarjoilemana

Sunnuntaitraditioihini kuuluu Hesari. Ja aina sieltäkin löytyy jotain inspiroivaa. Jokin aika näin siellä ilmoituksen nykyisestä koulustani, tänään sain lisää vahvistusta sille, että intohimojaan kannattaa seurata. Ei kannata toimettomana vain jäädä odottelemaan sattumia.

Pidemmittä löpinöittä toivottelen kaikille leppoisaa sunnuntai-iltaa näiden mielestäni oivaltavien lainausten saattelemana. Itse suuntaan pian saunavuorollamme kiukaan lämpöihin odottamaan kevätauringon lämpöjä. 

Kahvilakulttuuri *sydän*

Meille pohjoisesta tulleille kunnon kahvilat ovat ainainen ilon ja onnen aihe. Esimerkiksi synnyinkaupungissani Raahessa kahvilaan on turha haikalla menevänsä viikonloppuna, ellei satu olemaan aamuvirkkua sorttia. Käytiin tänään La Torrefazionessa ja paikka oli ihanan New York -henkinen ja palvelu superystävällistä. Tänne suuntaan uudelleenkin.

Kiitos systerille, niece'lle ja ystäville mukavasta kahvihetkestä. <3 Kodikkaat kahvilat paikkaavat Helsingissä sitä (puutetta), että kyläilykulttuuri ei tunnu kukoistavan täällä. 

Matkailun terveyshyötyjä nauttimassa

Nautiskelen uudenlaisesta matkailun synnyttämästä hyödystä nykyisessä arjessani. Kuvassa näkyvä Miamin hotellimme uima-allas sai aikaan sellaisen onnellisuusreaktion talven raatelemassa kehossani tammikuussa, ettei sitä oikein voi edes sanoin kuvailla. Muutuin henkiseltä olemukseltani merenneidoksi vähintään. Myöhemmin reissulla uimme muuallakin, jopa kolera-altaaksi ristimässämme likaisessa uima-altaassa, mutta autuas tunne senkun vain vahvistui. Nyt olen onnistunut tuotteistamaan sen varastoidun onnenkokemuksen polttoaineeksi reippailulle täällä koti-Suomessa. Olen uinut alle kahdessa viikossa enemmän kuin viimeisinä kahtena vuotena (tai ehkä 10 vuotena) Suomessa yhteensä.



Liityin Forever-kuntoklubille oikeastaan klubin tarjoaman tilavan uima-altaan ja siellä pidettävien vesijumppien houkuttamana. Olen käynyt jo useita kertoja polskimassa ja saavuttanut Floridassa löytämäni merenneito-olotilan siellä altaassa. Kun keskityn katsomaan turkoosin veden sävyjä, voin tuntea stressittömässä olotilassani olevani jälleen kuin lomalla paratiisissa. Uima-allas on myös Crowne Plaza -hotellin vieraiden käytössä, joten siellä kuulee ja näkee usein eri kieliä (no ainakin venäjää) puhuvia henkilöitä kylpytakeissaan. Ja sehän on vain omiaan lisäämään mukavasti kansainvälistä tunnelmaa.

Keksimäni onnellisuudensiirtometodin myötä uimisesta on tullut uusi suosikkini. (Vaikka sana uiminen kuulostaa edelleen korvissani vähän liian urheilulliselta verrattuna siihen tunteeseen, mitä se minulle tällä hetkellä aiheuttaa. Olen vielä prosessissa siihen, että urheilu mieltyisi päässäni nautinnolliseksi sanaksi.) Ennen inhosin uimahalleja ja kastuminen tuntui työläältä prosessilta, uimisen pitkästyttävyydestä puhumattakaan. Mutta nyt olen varsinainen vesieläjä. :) Jälleen kerran yksi rasti matkailun hyötyjen listalle!

Vaikka olen matkailuintoilulakossa, niin sinnikäs kuumeenpoikanen se vaan koko ajan taustalla raksuttaa alitajunnassa, että minne ja millä keinoilla sitä pääsisi taas terveyshyötyjä keräämään.

Papa-paparazzi

Elämä heittelee eteen jänniä juttuja nyt. Olin tänään eduskunnassa valokuvauskeikalla pomoni pyynnöstä ja kuvattavani oli koko eduskunnan väki juhlavastaanotolla. Erikoisintahan tässä on se, että olen saanut vasta reilu kuukausi sitten elämäni ensimmäisen järkkärikameran, joten olen vasta todella aloittelija koko kuvaamisessa! Kaikki meni onneksi tosi hyvin ja ne kuvat, jotka eivät ole tärähtäneitä, ovat aika kivoja oikeastaan :)

Sain palautetta, että uskallan ohjailla ihmisiä hyvin ja positiivinen palautehan kasvattaa vaan intoa oppia lisää. Pitäisi päästä jonnekin kurssille, jossa olisi mahdollista opiskella myös kuvankäsittelytaitoja paremmiksi. Sain vinkin, että Helsingin aikuisopistossa olisi kursseja kesällä. Pitänee alkaa tutkimaan asiaa.

Odotellessa pitää käyttää tilanne hyväksi ja ottaa kuvia itsestä.