Tänä aamuna heräsin virkeänä ja hyvillä mielin. Aamun valo oli jotenkin erityisen kaunis.
Eilen illalla pöytä notkui herkuista ja sen täytti ihmiset, nauru, pelailu ja mukava yhdessäolo. Tunnelma oli tallella vielä aamullakin, vaikka pöytä oli riisuttu.
Nyt olenkin jo sitten lentokentällä matkalla Ouluun. Sielläkin on luvassa riisuntaa, nimittäin Oulun kämppämme on menossa kokonaan vuokralle ja tavarat pitää tyhjentää jonnekin. Make on sairastanut, joten saapa nähdä miten suunnitelmille käy.
Nyt täytyy kiiruhtaa portille. Ihanaista naistenpäivää kaikille upeille ladyille siellä ruudun takana! Tämä on meidän päivä, eikä anneta minkään pilata sitä!
Huomasin tänään, että mun hiukset yltää ponnarille! Minulla on ollut pitkät hiukset viimeksi seiskaluokalla ja semipitkät noin 10 vuotta sitten häiden aikaan. Nyt tilanne on se, että kampaajani on Oulussa ja välimatkan takia parturissa käynti on vähän venähtänyt. Tuntuu siltä, että voisin vaihteeksi antaa ihan tarkoituksellakin tukan vähän kasvaa. Sehän tekisi aamuistakin superpaljon helpompia, kun voisi sutaista hiukset vain kiinni.
Koitan keksiä päässäni negatiivisille asioille positiivisia mielleyhtymiä ja nyt ajattelen, että ylikasvanut ponnari-tukka on reppureissaajien lookki. Loogisesti ajateltuna: tukka enteilkööt maailmanympärimatkalle lähtöä! (Läpi historianhan on ennustettu teelehdistä ja tinoistakin.) Olen valmis!
Yksi varmaan kaikista muotilehdistä löytyvä juttutyyppi on muotipalsta. Saimme kurssilla kotitehtäväksemme suunnitella sellaisen Galerie Forsblomin näyttelyn pohjalta. Jaanpas teille oman tuotokseni, jos se vaikka sattuisi inspiroimaan jotakuta. Yllätys yllätys amerikkatyttö bongasi Robert Lucanderin näyttelystä heti voimakkaimmin teoksen, jossa oli Amerikan lipun vaikutteita ja palsta muotoutui tämän teeman ympärille. Nyt löytyy mukavasti paljon kaikkea Jenkki-lippu-vaatetta vähän joka puolelta, joten vaatteiden löytäminen palstalle ei ollut vaikeaa.
Omat suosikkini näistä ovat Dsquared-farkut (2 ja 7) sekä Ralph Laurenin Denim&Supply-laukku. Olen ihan villinä koko tuohon Ralph Laurenin kokoelmaan, johon voi tutustua lisää tästä. Jos Ralphin-poika sattuu lukemaan tätä postausta (kuten todennäköistä on, hah) niin juu voin alkaa mielelläni markkinoimaan brändiänne tässä blogissa jatkossakin ;)
Viime aikoina blogimaailmassa on kohistu Kuningaskuluttajan 28.2. ulos tulleesta jaksosta, jossa on ilmeisesti negatiiviseen sävyyn ruodittu blogien kaupallisuutta. Kuten varmaan arvaatte, tämä blogi ei kuulu näiden kaupallisten blogien joukkoon ja vain omasta halustani vinkkailen suosikkimerkeistä silloin tällöin. Minulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että joku tienaa blogia pitämällä ja mainosyhteistyöllä. Jos Ralphin-poika ottaisi yhteyttä, niin en sitä tosiaan laittaisi vastaan minäkään! Mutta enpä usko, että se on blogin pitämisen päämotiivi monellakaan, vai mitä mieltä olette? Omaksi iloksi tätä hommaa kirjotellaan, ainakin täällä. Ja jokaisellahan on vapaus valita mitä blogeja lukee, jos kaupallisuus on punainen vaate jollekulle.
Meillä on tulossa kurssilla kokonainen päivä tästä aiheesta Pupulandia-blogin Jennin kouluttamana, ja odotan sitä todella innolla. Pohjustukseksi alankin katsomaan nyt tuon Kuningaskuluttajan jakson, sillä sen voi näemmä katsoa vielä Yle Areenasta.
Ps. Kiitos kaikille kommenteista, joita olen saanut ilahduttavan paljon viime aikoina! Ne todella ovat lämmittäneet mieltä! <3
Jaajaa, näemmä tällainen päivän asu -kuva on julkaisematta, joten laitetaanpa nyt eetteriin. Asu oli ylläni lauantaina. Neule on löytö eräältä öiseltä shoppailukierrokselta Times Squaren Forever21:lta, mekko Seppälästä, kengät Steve Maddenilta ja sukkikset niin ikivanhat, etten muista mistä. Paita toimii kätevänä muistilistana paikoista, jonne pitää päästä taas pian! Etenkin tuonne navan yläpuolelle ikävöin niin kovin ja San Francisco on vielä kokonaan näkemättä. Tähän on saatava muutos! :)
Onko siellä puolen ruutua himotuksia uusien vaatteiden tai reissujen suuntaan? Kumpaan kannattaa satsata ennemmin, jos vain toinen pitää valita? Kertokaahan kullanarvoisia näkemyksiä tähän dilemmaan! ;)
Kummitädin kullannuppu täytti tällä viikolla 1 vuotta ja vietimme eilen muruliinin synttäreitä. Eevi on mielettömän älykäs ja hurmaava ihminen, juuri sellainen kenet kannattaa tuntea. Me pidetään aina kivaa yhdessä nyt, ja uskoisin, että myös sitten, kun ollaan samanikäisiä eli noin 20 vuoden päästä. Onnea Eevi-rakas, ihanaa että tupsahdit elämäämme vuosi sitten! <3
Jälleen on yksi mahtava kurssiviikonloppu takana. Olen ihan hämmästynyt, miten hauskaa opiskelu voikaan olla! Mitä enemmän ihmisiin pääsee tutustumaan ja aihepiiriin pureutumaan, sen paremmaksi vain muuttuu. Kiitos uusille kamuilleni, Susannalle sekä HDS:lle inspiraationtäyteisestä viikonlopusta! Innolla odotan, mitä projekteja saadaan yhdessä vielä aikaiseksi täällä tyylikkällä joukolla! :)
Ps. Kiitos vielä ystävälleni Tommylle (known as Tomi V. also) objektiivin lainasta ja mahdollisuudesta innostua valokuvaamisen maailmasta entisestään.
Muotiviikot on aihe, joka on pyörinyt mielessäni jo pidempään, ja nyt päätin istahtaa tämän viileimmistä viileimmän aiheen äärelle hetkeksi perjantai-iltani ratoksi uutta suosikkiani, kirsikkacokista, viileästi siemaillen. Ajattelin koota tähän ylös "kaiken", mitä tiedän muotiviikoista, sillä aihe on mielestäni supermielenkiintoinen, joka kuitenkin ignoorataan Suomessa aivan käsittämättömällä tavalla. Kyseessä on traditio, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään, joten siitä soisi puhuttavan enemmän. Ihmettelimme muotitoimittajakurssillakin tänään, että miten voi olla mahdollista, ettei edes Hesarissa ole muoti- tai tyylisivuja lainkaan, vaikka muualla maailmassa ne kuuluvat ilmanmuuta sanomalehtien sisältöihin siinä missä vaikkapa autot tai urheilu.
Kevään muotiviikkokausi on käynnissä, mutta Helsingin päärautatieaseman lehtikioskien melko runsaasta valikoimasta löysin hiljattain vain yhden muotiviikkojen erikoislehden, joka oli saksalaisen Jolien runaway special edition. Olemme kurssilla käyneet monia kiinnostavia keskusteluja siitä, miksi suomalaisessa kulttuurissa muotialaa pidetään jotenkin ei-arvostettavana tyhjäpäiden juttuna. Muualla maailmassa vaateteollisuus noteerataan työllistävänä, bruttokansantuotetta nostavana luovana alana, jota ei todellakaan tarvitse häpeillä - päinvastoin. Vakavasti otettavat sanomalehdet saattavat julkaista jopa kokonaisia muotilehtiä sanomalehtien liitteinä. Tähän on saatava muutos meilläkin!
Mutta palataanpas sinne fashion weekille. Lähtökohta on se, että muotiviikoilla muotitalot ja muotisuunnittelijat esittelevät uusimpia mallistojaan muotitoimittajille, sisäänostajille ja bloggaajille. Muotisesongit koostuvat kahdesta päämallistosta, jotka ovat kevät-kesä ja syksy-talvi. Media ja sisäänostajat valikoivat firmansa linjaan sopivat palat mallistoista ja näiden pohjalta kuluttajat tekevät lopulliset ostopäätökset.
Neljä merkittävintä muotiviikkoa ovat Milanon, Pariisin, Lontoon ja New Yorkin muotiviikot. Lisäksi Suomen vinkkelistä katsottuna noteeraamisen arvoisia ovat Tukholman, Kööpenhaminan ja Berliinin muotiviikot.
Minulla on aina ollut haave päästä osallistumaan muotiviikoille. Tähän mennessä olen onnistunut pääsemään käymään vain Berliinin muotiviikoilla, joten muut haaveet vielä odottavat toteutumistaan. Parhaille muotiviikoille ja kiinnostavimpiin näytöksiin pääsee Suomesta vain muutama henkilö, joten tässä haaveessa riittää haastetta varmasti joksikin aikaa... Mutta hyvän tuurini ansiosta kohtalo on tuonut ennenkin eteeni uskomattomia sattumia, joten on syytä olla valmis ;)
Opettajamme Mia Dillemuth kertoi viime kurssipäiviemme aikana kiinnostavia yksityiskohtia, jotka on hyvä huomioida muotiviikoille mennessä. Ensinnäkin kannattaa valita hyvä hotelli, sillä kutsut toimitetaan suoraan hotelleihin. Asiantunteva hotelli huolehtii siitä, ettei kutsu lipsahda vahingossa väärän oven alta jollekin muulle onnekkaalle.
Kun sitten tulee kutsu näytökseen, kannattaa pukeutua merkin vaatteisiin, (mikäli siihen on varaa.) Monesti vaatteita myös lainataan näytösvieraille, mutta tämä lienee edellyttävän sitä, että on todella kiinnostava henkilö...
Mutta mitä erityistä tiedän muotiviikoista kaupungittain, katsotaanpas:
BERLIINI
Ainut muotiviikko, johon minulla on siis omakohtaista tuntumaa ja josta tämän postauksen kuvat ovat peräisin. Päädyimme ystävieni kanssa Berliinin Bread & Butter -nimisille muotiviikoille sattumalta vuonna 2010. Lähdimme seuraamaan eräältä metroasemalta supertyylikästä poikaa, jonka arvelimme johdattavan meidät meille tuohon aikaan vieraassa kaupungissa muotimessualueelle, josta olimme nähneet mainoksia. Näin kävikin ja päätimme kokeilla strategiaa, jossa kävelemme sisälle alueelle itsevarman oloisina asenteella, että tänne olemme koko ajan olleet tulossakin. Lippuluukulla meitä odotti haastattelu, jossa tentattiin melko perusteellisesti olemmeko kelpoisia pääsemään sisälle. Piti kaivaa käyntikorttia, esittää nettisivu, joka todisti, että on asiaan kuuluvan organisaation palveluksessa ja mitähän kaikkea. Pitkähköjen selvittelyjen jälkeen saimme luvan ostaa liput "tämän kerran", sillä olimme kaikki nipin napin sellaisilla työpaikoilla, joita ei pystynyt suomenkielisten nettisivujen perusteella vääräksikään todistamaan. Ja "olemmehan me herranen aika sentään varta vasten lentäneet paikalle!" Liput taisivat maksaa 80 euroa, jos en väärin muista.
Emme päässeet katsomaan muotinäytöksiä vaan meidän osaltamme kokemus jäi alueella kiertelyksi. Kokemus oli sekin vertaansa vailla, sillä showroomit olivat ehdottomasti tyylikkäimmät, mitä olen ikinä nähnyt.
MILANO
Tänään opin, että Italia on vasta 50-luvulla päättänyt alkaa muodin maaksi ja ottanut itselleen haluamansa määrätietoisin teoin. Kuten kaikki tiedämme nyt Milano on yksi maailman muodin pääkaupungeista ja lähes kaikki työskentelevät siellä jollakin tavalla muotiin liittyen. Jopa vanhat miehet keskustelevat muotinäytöksistä, ihanaa! Milanossa on kuulemma yleisesti tapana pistää sunnuntaisin ykköset ylle ja lähteä ulos kävelylle. Näin ollen siellä voidaan ikäänkuin elää muotiviikkoa joka päivä! Italia on myös halunnut profiloitua kahvin maaksi, vaikka eihän siellä kahvia kasva. Kaikki on siis kiinni tahdosta ja brändin luomisesta!
NEW YORK
New Yorkin Mercedes-Benz Fashion Week on kaupallisempi kuin Euroopan viikot. New Yorkin muotiviikot on yksi maailman suurimmista muotitapahtumista. Pitkiä runway-lavoja reunustaa puolivuosittain yli 100 000 osallistujaa mukana tietenkin useita suuri julkkiksia. New Yorkin muotiviikkoja on järjestetty Bryant Parkissa vuodesta 1993, mutta muutama vuosi sitten tapahtuma siirtyi Lincoln centeriin. Tänä vuonna olisin päässyt katsomaan Ivana Helsingin näytöstä ystäväni kautta, mutta sain tiedon liian myöhään, niin en ehtinyt järjestää matkaa sinne. Mikä harmi, mutta ehkäpä ensi vuonna!
LONTOO
Lontoon muotiviikot päättyivät juuri ja minulla tulee päällimmäisenä mieleen vain blogeissa näkyneet raportit näytösten ulkopuolella otetuista katutyyleistä. Tänä keväänä on ilmeisen supertrendikästä kulkea takki olkapäillä viittana siten, että hihat saavat heilua tyhjinä vierellä. Käden voi sitten täyttää vaikkapa Célinen laukulla, niin kyllä kelpaa. Lontoon muotiviikkojen näytöksiin on kuulemma helpompi saada kutsuja kuin muiden muodin pääkaupunkien näytöksiin. Kutsujen saamiseen vaikuttaa myös se, että onko omassa asuinkaupungissa kyseisen merkin liikettä.
PARIISI
Pariisin muotiviikot järjestetään eri puolilla kaupunkia, sillä jokainen merkki haluaa järjestää mitä elämyksellisimmän näytöksen mitä eriskummallisemmissa paikoissa. Ränsistyneet hallit ovat kuulema suurta huutoa. Louis Vuittonin näytöksessä on ajanut jopa juna keskelle stagea, joten kuluissa ei täällä säästellä!
Tänä vuonna erikoista oli se, että H&M teki debyyttinsä catwalkilla Pariisin muotiviikoilla. Tämä tapahtui itse asiassa eilen, mutta kiitos sosiaalisen median parhaat palat ovat jo jaossa Youtubessa. Mielestäni näyttää todella lupaavalta!
Internet tuo muotiviikot muutenkin meidän kaikkien saataville. Esimerkiksi style.com-sivustolla pystyy seuraamaan live-lähetyksiä näytöksistä, joten emme me sentään täysin eristyksissä elä, vaikka Suomessa muotiviikkoja ei niin eletäkään joka henkäyksessä.
Mutta on meilläkin kivoja juttuja tulossa. Saimme tänään kouraamme mainoksen tulevasta Fashion Film Festivaalista, josta päästään nauttimaan Helsingissä 4.-7.4. Lisätietoja löytyy täältä.
Kirsikkacokislasini on tyhjä ja runosuoni alkaa olla ehtynyt. Taidan lähteä nukkumaan, jotta olen virkeänä oppimassa taas aamulla lisää kaikkea uutta mielenkiintoista. Mukavaa viikonloppua!
