Roadtrip Harvardiin

On hankala uskoa, että siitä on jo viikko, kun hiilauduttiin reppureissaajien kauhuskenaariotyylillä autovuokraamoon. Musta Lincoln-taksi pysäytti meidät kadulla, kun oltiin kinastelemassa metron ja taksin eduista ja ongelmista. Päästiin sopimukseen kiinteästä sopuhinnasta ja annettiin kuljettajan alkaa sovitella meidän laukkuja normaalikokoisen auton peräkonttiin. Meinasi kuljettajalla tulla hieman hiki otsalle, mutta lopulta hän sai istutettua meidät kyytille laukut jaloissa, sylissä ja korvissa ja niin päästiin onnellisesti JFK:lle. Siellä meitä odotti uljas Amerikan tyylin mega-auto, jonne laukut humpsahti kuin tyhjää vain. Laitettiin navigaattoriin osoitteeksi Boston ja lähdettiin ajelemaan. Radiossa soi Britney ja tunnelma oli katossa.
  Pysähdyttiin syömään jonnekin periamerikkalaiseen pikkukylään ja naureskeltiin tavernalle, jossa oli pienessä huoneessa kuusi televisiota päällä pyörimässä. Matka jatkui ja illan koitteessa saavuimme Bostoniin ongelmitta. Meillä ei ollut varattuna majoitusta eikä kenelläkään ollut yhtään nähtävyyttä mielessä. Päätettiin jatkaa matkaa suoraan kohti Cambridgea, jossa sijaitsee Harvardin yliopisto. Käytiin toteamassa, että tämä reilun sadantuhanneen asukkaan kaupunki, joka on saanut nimensä englantilaisen yliopistokaupungin mukaan, on valloitavan viehättävä ja erikoinen paikka. Jäädään tänne! Mirkka näppäränä ehdotti, että mitäpä, jos soitettaisiin erääseen sopivalta kuulostavaan motelliin lähiseudulla ja varattaisiin huoneet valmiiksi. Cambridgen keskustan majapaikkojen hinnat hipoivat pilviä. Minä sitten rupesin soittamaan ja päädyin johonkin kamalaan valtakunnalliseen puhelinvaihteeseen. Linja oli rätisevä ja emme kuulleet/ymmärtäneet toisiamme kummoisesti puhelun aikana. Päästyämme motellille, siellä oli odottamassa kaksi huonevarausta nimellä Qlla Lalkangas! Respan nainen ei suostunut uskomaan, että Qlla on sama henkilö kuin, mitä passissani lukee ja käski minun soittaa uudelleen puhelinkeskukseen. Lopulta melkoisen selkkauksen jälkeen puhelinpalvelu sai faksattua oikealla nimellä olevat varaukset ja saimme avaimet.


Motelli täytti tehtävänsä ja vietettiin hauska ilta ja aamupäivä täällä jossakin Bostonin ja Cambridgen laitakaupungilla.
Joku voisi luulla, että meihin teki vaikutuksen Cambridgen kulttuuritarjonta, kaupat ja ravintolat...
...tai vähintään Ben&Jerry's myymälä.
Mutta ei. Jos kerrankin on tarjolla intellektuellista (miten se kirjoitettiinkaan) tasoamme vastaava ympäristö, niin siinä muu kalpenee! HAR-VARD! Täällä sitä ollaan!

Sir, I didn't know...
Oli mieletöntä päästä käymään täällä Blondin koston ja Social Network -leffojen kuvauspaikalla... eikäkö siis useina vuosina maailman kovimmaksi rankatussa yliopistossa.
Rakennukset ja puutarhat olivat uskomattoman kauniita, joten tuntuisi että tällaisessa ympäristössä älyä tarttuu päähän väkisilläkin. Mutta toisaalta on hankala kuvitella moderneja keksintöjä tähän ympäristöön, joka tuntuu olevan kuin eri vuosituhannelta. Tässä kuitenkin vähän faktoja paikasta: Harvard saa paljon rahoitusta toimintaansa, Harvardin budjetti oli vuonna 2005 noin 2,59 miljardia dollaria / 2 miljardia euroa (vertailuksi: Suomen yliopistojen vuosirahoitus oli vuonna 2004 yhteensä noin 1,9 miljardia euroa). Yksi suurimmista lahjoittajista on Bill Gates, joka on myös opiskellut Harvardissa. Omaisuutta yliopistolla on 29,2 miljardia dollaria. Harvardin henkilökuntaan kuuluu noin 2300 työntekijää. Opiskelijoita on lähes 20 000, joista suurin osa on jatko-opiskelijoita.
Harvardin mottona on Veritas, joka on latinaa ja tarkoittaa totuutta. Harvardissa on opiskellut 75 Nobel-voittajaa ja 15 Pulitzer-palkinnon voittajaa. Harvardiin on vaikea päästä sisään. Vuonna 2006 yliopistoon pääsi vain noin 9,3 % hakijoista. Harvardissa on opiskellut monia Yhdysvaltain presidenttejä, kuten esimerkiksi John F. Kennedy, Theodore Roosevelt, George W. Bush ja Barack Obama. (Lähde Wikipedia)
Mun älyköt siinä.
Harvard on Yhdysvaltojen vanhin yliopisto ja sinne varmasti kätkeytyy lukemattomia salaisuuksia ja kohtalokkaita tarinoita. Kampuksella kasvavaan vanhaan puuhun rakastuneet olivat kaivertaneet nimikirjoituksia ja sydämiä ja oli vaikea pidätellä siirappi-rakastunutta Mirkkaa, ettei se ollut kovertamassa rakkaudentunnustuksia vuosituhansia vanhaan aarniopuuhun. Pysyttiin (tällä kertaa) erossa virkavallasta.
Nähtiin jopa ilmielävä isopäinen seuraava facebookin keksijä, joka opiskeli auringonlaskussa, aika siistiä! :)
Toinen päivä painui iltaan ja oli aika hypätä autoon. Katsottiin Google Mapsista mahdollisimaan lähellä merta oleva motelli puolesta välistä Cambridgeä ja New Yorkia ja päästettiin Mikko ruorin taakse. Eikä todellakaan soitettu enää minnekään, ajettiin vain. Vielä oli edessä yksi tuntematon taival ennen kotiinpaluuta. Mutta se on eri tarina se.
4 kommenttia

Kulttuurishokki

Olen kotona. Fyysisesti istun keittiönpöydän ääressä yöpuku päällä. Kello on kymmenen illalla, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki on yhtä sekamelskaa. Heräsin kolmelta yöllä ja hengailin pirteänä neljä tuntia ennen kuin päätin kipaista "pikkuaamu-unille", jotka päättyivät sitten iltapäivällä viideltä, kun puhelin soi...

Make lähti työmatkalle Helsinkiin heti maanantaina ja itsekin hoitelin asioita koko päivän melko normaaliin tapaan ja kävimpä istumassa Tuiran biitsilläkin kaverin kanssa. Mutta tänään shokki jotenkin iski varmaan tuon unirytminkin takia. Halusin linnoittautua pimeään huoneeseen ja katselin vain lempileffoja peiton alla (ja tänään oli kuulemma kesän paras hellepäivä!)

Ajatukset ovat vielä koko ajan New Yorkissa, joten päätin aktivoitua sen verran, että lataan kuvat kamerasta koneelle. Mutta ihanasti Canonin kamerastani paljastui ominaisuus, että kun muistikortilla on yli 3000 kuvaa, niitä ei voi ladata koneelle ilman kortinlukijaa, jota minulla ei ole! Niinpä istuin vajaan tunteroisen poistellen tärähtäneitä kuvia, että sain matskun ulos laitteesta. Kuvia siis riittää pääni lisäksi myös kamerassa...

On ollut todella outoa palata kotiin. Lähtiessäni lähes 2,5 kk:tta sitten maassa oli lumi ja olin ihan kiinni uraelämässä. Nyt astuessani kotiin kaikki näytti ja tuoksui oudolta ja jotenkin pieneltä. Make oli jättänyt kämpän siistiin kuntoon (jonka onnistuin tuhoamaan hetkessä pömäyttäessäni laukut ja kassit auki). Oli ihana syödä suomi-ruokaa, nukkua omassa sängyssä puhtaissa lakanoissa ja käydä maailman parhaassa suihkussa. Maanantai-aamuna tunsin jopa hetkellisiä onnentunteita. Kiitollisuus tämän kevään onnellisuuden määrästä kupli sisälläni ja mieli oli jännittynyt tuntemattomasta tulevaisuudesta täynnä uusia jännittäviä seikkailuita.

Jostain syystä työkkärissä käynti kuitenkin tuhosi tuon fiiliksen ja pikkuhiljaa alkoi iskeä päälle vähän kauhua. Olen koittanut luoda mental imageja (mielikuvia) värikkäästä kotirouvan arjesta ja unelmatöistä, jotka vain nappaan kulman takaa kuleksimasta ja kas niin uudet seikkailut odottavat! Mutta sitten huomaan väsymyksen ja voimattomuuden, jonka myötä kaikki tuntuu raskaalta ja toivottomalta.

On kai typerää edes alkaa miettiä tulevaisuutta ensimmäisinä päivinä, kun keho ja mieli ovat sekaisin kaikesta. Siispä sallin itselleni nyt hetken todellisuuspakoa leffojen ja kuvien maailmassa. Äsken tuli fiilis, että pitäisi rynnätä Mäkkärille ostamaan kokista muovimukissa ja ryystää sitä pillillä. Mutta koska en jaksa tehdä sitäkään, palaan takaisin Manhattanille roadtripille lähtöä edeltäviin tunnelmiin...

Kuten yleensä kaupunkilomailu ei ole mitään kevyttä puuhaa. Etenkään kun pitää ehtiä imeä kaikki vielä tekemätön ja käydä kaikissa lempipaikoissa - vielä kerran. Koko lomaviikon New York kylpi yli 30 asteen helteessä ja minä nautin. Aivan sama sille hyytymykselle ja heikotukselle, mikä päivin jälkeen oli. Helteellä tunnen itseni kauniiksi, hyvinvoivaksi ja elämässä täysillä kiinni olevaksi. Meillä oli ohjelmarunko viikolle, johon kuuluivat kaikki yhteiset pakolliset tekemiset niinkuin High Line -puisto, musikaali ja Coney Island.

Sitten välillä oli "vapaata ohjelmaa", jolloin kaikki säntäilivät ympäri Manhattania lempikaupoissaan ympäripyöreitä tunteja...

... ja Make koetti ymmärtää :)

Tiistaina mentiin katsomaan all time suosikki Mamma Mia -musikaali ja vietettiin Angelan Suomi-Amerikka polttareita (se on menossa naimisiin ens keväänä... ei se oo vielä kihloissa kyllä mutta kato varalta!)

Mirkka ei tullu, voi sitä tyttöä! Olis kannattanu, koska näytös sattui olemaan 4000. esitys, joka on vedetty Broadwaylla! Maailmankuulu Magnolia-leipomo lahjotti kaikille juhlan kunniaksi cupcaket! Mutta se oli pientä siihen verrattuna kuinka sairaaan hyvä musikaali jälleen oli! Huomasin, että Makekin tykkäs ihan hulluna - vaikka se olikin "mies" sen jälkeen ja oli vaan, että "joo olihan se ihan hyvä", mutta minä sanon että ihan hyvä my ass - se oli MAAILMAN PARAS!! (heti Leijona Kuningas -musikaalin jälkeen tai rinnalla... )

Cupcakeja, tiara ja musikaali... siitä on parhaat polttarit tehty! Ja seuraavana päivänä jatkettiin myös juhlien merkeissä, sillä olihan kyseessä viimeinen ilta New Yorkissa.

Järkättiin kotibileet Upper East Sidella ja tärkeimmät kaiffarit oli tietysti kutsuttu paikalle. Sain pienet Koreasta tuodut lahjat tytöiltä ja oli kyllä tosi ihana ilta.

Oltiin tosin vähän voipuneita superaktiivisesta shoppailupäivästä.. varsinkin Miksu, joka shoppaili aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ihan täysillä. Jalkakylpy oli vähintä, mitä sen jälkeen voi tehdä...

Oli naurua...

...ja oli itkua, kun Ji Eun (kuvassa) ja Jenny lähtivät. Angela jäi yöksi ja siitä eroaminen seuraavana aamuna oli -ihan- kamalaa. Itkettiin vuolaita kyyneliä yhdessä ja luvattiin nähdä pian taas. Sitä odotellessa perustettiin yhteinen blogi, josta ehkä myöhemmin lisää.

On käsittämätöntä löytää korealainen sisko ja soulmate New Yorkista. Love you Angela!

Suremaan ei auttanut kuitenkaan jäädä, sillä yksi mieletön osuus reissusta oli vielä edessä! Roadtrip kohti Bostonia, Cambridgea ja tuntemattomia rantoja alkakoot! To be continued...

Karavaani kulkee

Terveisiä täältä jostakin meren viereltä! Viime päivät ovat kuluneet tien päällä kolmen osavaltion alueella. Parhaillaan vietetään viimeistä - VIIMEISTÄ - iltaa jossakin Lordship -nimisessä kylässä, jonne saavuttiin piemeällä, joten aamulla odottaa taas yllätys, että missä sitä oikein ollaan.

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina, mutta blogi ei ole vielä loppunut tähän. Huominen ja ylihuominen kuluu matkustamiseen, mutta viimeistään, kun pääsen kotiin puran tuntoja ja kuvia tästä kaikesta. Tämän hetkinen fiilis on, että en tiedä....mistään mitään. Kotiinpaluu pelottaa, mutta toisaalta tuntuu oikealta lopettaa tämä epätodellinen elämä. Olen maailman onnellisin, että ystävät ja Make ovat täällä - se helpottaa paluuta ihan hirveästi.

Voikaa hyvin! To be continued...

Good bye New York

New york, New york

Start spreading the news, I’m leaving today
I want to be a part of it - New york, New york
These vagabond shoes, are longing to stray
Right through the very heart of it - New York, New York


I wanna wake up in a city, that doesn’t sleep
And find I’m king of the hill - top of the heap

These little town blues, are melting away
I’ll make a brand new start of it - in old New York
If I can make it there, I’ll make it anywhere
It’s up to you - New york, New york


New york, New york
I want to wake up in a city, that never sleeps
And find I’m a number one top of the list,
king of the hill
A number one

These little town blues, are melting away
I’m gonna make a brand new start of it - in old New York
And if I can make it there, I’m gonna make it anywhere


It up to you - New york New york

Frank Sinatra - New York

I will miss you so much! Cu soon New York, Angela, Ji Eun and Jenny!!!!!!!!!!!!!!!

XoXo

Huh, hellettä!

Meitä vähän väsyttää. Olisi ihana kirjoittaa blogia lisempää ja kamera pullistelee kuvia, mutta ei ole aikaa eikä energiaa. Tänään oli taas yli 30 astetta lämmintä ja teholomapäivien jälkeen on aika hyytynyt olo, kun päästään kämpille.

Mutta kaikki on hyvin ja viestit lämmittävät mieltä, vaikken ole ehtinyt kirjoitella takaisin! Kiitos niistä.

Village peoplen seikkailut New Yorkissa jatkuvat vielä yhden päivän ja sitten suuntana on Boston. Saa nähdä milloin taas ehdin päivittelemään kuulumisia. Toivottavasti pian! :)
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit