Tie Sorrentoon

Terveisiä iiihanasta Italiasta! Internetistä halvalla bongatuilla lennoilla todella pääsee toiseen todellisuuteen – se on taas todistettu. Norwegianilta 29 eurolla hankitulla, Blue Panoraman operoimalla lennolla siirryimme eilen muutamassa tunnissa Helsingistä Roomaan. Ja mikä ero nyt onkaan olossa, kun ensimmäistä kertaa tälle kesää todella tarkenee. Eläköön helle, täälläkö sinä olet koko ajan lymyillyt!

Pari päivää ennen lentoa teimme pienet muutokset suunnitelmiin. Kaavaillut junailut Roomasta Napoliin ja Sorrentoon vaihtuivat hetken mielijohteesta auton vuokraamiseen. Rooman Fiumicino-lentokentältä oli näppärä noutaa Fiat ja pian laskeutumisen jälkeen olimmekin jo baanalla. Ensimmäiseksi majapaikaksi valikoitui melko sattumanvaraisesti kivalta kuvissa vaikuttanut Best Western Rocca -hotelli Cassino-nimisessä pikkukaupungissa.

Ensivaikutelma Cassinosta oli se, että olemme saapuneet keskelle ei mitään. Hotellin respa alkoi kuitenkin innoissan kertoa, kuinka merkittävään kohteeseen olimme saapuneet. Täällä vuorten ympäröimässä laaksossa on käyty käänteentekevä Cassinon taistelu toisen maailmansodan aikana, jolloin neljän kuukauden aikana kaatui runsaasti yli 100 000 sotilasta. Viittauksia sotahistoriaan oli esillä hotellin vitriineissä.

Toinen seikka, joka Cassinosta tekee merkittävän, on korkealla kukkulalla sijaitseva Monte Cassinon luostari. Hotellihuoneemme ikkunastakin näkynyt massiivinen luostari sai kiinnostuksemme heräämään ja päätimme aloittaa tänään päivän piipahtamalla katsomassa sitä.

Matka kiemurtelevaa tietä korkealle luostariin oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin luostari itse. Monte Cassinon luostari tunnetaan siitä, että se perustettu samaiselle kukkulalle jo vuonna 529 – ja ei, tästä vuosiluvusta ei puuttu ykköstä edestä. Sotien takia luostari on pitänyt rakentaa neljä kertaa uudelleen, mutta siellä se vain edelleen porskuttaa täydellä tohinalla, jos näin nyt voi sanoa rauhan tyyssijasta. Näimme hartaasti rukoilevia miehiä, kameroitaan räpsytteleviä turisteja ja seesteisiä nunnia, joista eräs näytti kylläkin näpyttelevän kännykkää (!). 

Seuraavana vierailukohteena meillä oli reitillemme osuva Pompein rauniokaupunki. Emme kumpikaan ole mitään raunioihmisiä Maken kanssa, mutta Vesuvius-tulivuoren tuhkaan aikanaan peittynyt ja sieltä esiinkaivettu kaupunki vaikutti sen verran kummalliselle, että päätimme pistäytyä paikalla. 

Perille päästyämme auton lämpömittari näytti 37 astetta. Ihmismassat valuivat solkenaan kohti lipunmyyntipistettä. Innokkaat parkkipaikkarahastajat viittoivat kääntymään takakujalle. Ilma väreili paahtavana. Kaksi minuuttia asiaa mietittyämme päätimme jättää kohteeseen sisälle rynnimisen väliin. Tässä ihmispaljoudessa ja kuumuudessa meistä tuskin tulisi uudestisyntyneitä rauniorakastajia. Ei. Päätimme pysyä itsellemme uskollisina ja käänsimme auton nokan mahdollisimman nopeasti kohti rantoja, beach people – that's us!

Matka Pompeijista Sorrennon niemimaalle ei ole kovin pitkä. Reitille ehti silti mahtua useita pitkiä tunneliosuuksia, uskomattoman häikäiseviä rantamaisemia ja the Vesuvius. Make pohti ääneen, että vieressämme kohoava tulivuorihan on edelleen aktiivinen, joten se voisi periaatteessa purkautua eteemme vaikka juuri nyt. Näiden pohdintojen jälkeen oli mielenkiintoista havaita mustaa savua takaikkunasta vain hetkeä myöhemmin Vesuviuksen jäätyä jo taa... Milla Magiako se siellä lähetti savumerkkejä vai liekö alueella roihunut metsäpalo? Vesuvius itse se ei onneksi ollut vaan vuori piti magmat kiltisti mahassaan.

Ilta Sorrennossa

Iltapäivällä saavuimme kauniiseen Sorrentoon ja kirjauduimme vähän keskustan ulkopuolella, kukkulalla sijaitsevaan hotelliimme. Altaassa pulahtamisen ja auringonoton jälkeen lähdimme iltaunnille Välimereen.

Respa neuvoi meille tien paikallisten suosimalle Puolon rannalle ja ah, mikä paratiisi läheisen jyrkän rinteen pohjukasta löytyi! Uimme pitkään lämpimässä meressä ja jäimme illallistamaan läheiseen rantaravintolaan mereen laskevaa, tulipunaista mollukkaa samalla katsellen.

Tilasin ruuaksi kalaa. Kysyessäni tarjoilijalta, että mikä kala mahtoi olla tänään menulla, sain eteeni tarjottimen, jossa makasi kaksi kokonaista kalaa. "Jompikumpi näistä." Valitsin toisen isosilmäisistä vonkaleista.

Auringon laskettua olimme saaneet illallisen syötyä, mutta paikallisten ilta oli vasta alkamassa. Ravintolan työntekijät ryhtyivät rakentamaan pyötäryhmiä rantahiekalle, joka vielä hetki sitten oli aurinkotuolien täyttämä. Täällä meren läheisyydestä otetaan kaikki ilo irti.

Olemme tulleet oikeaan paikkaan.

EDIT/PS. Äsken huomasimme kännykkään tulleet tekstarit ulkoministeriöstä: läheisellä Ischian saarella on ollut yöllä maanjäristys. Pitkästä aikaa teimme ennen lähtöä matkustusilmoituksen ja sen vuoksi saimme nyt tiedot tapahtumista tekstiviestillä ja sähköpostilla. Ehkäpä ilmoituksen tekeminen on ihan hyvä idea jatkossakin. Tekstiviestissä pyydettiin ilmoittautumaan läheisille kotiin. Kaikki kunnossa, meille asti järistys ei tuntunut!