Montauk bound

Matkustaminen on taianomaista. Yhdessä hetkessä Miamin palmut ja pastellimaailma vaihtuvat toisenlaiseen väripalettiin ja mielenmaisemaan. Taretakseen täytyy kääriytyä pehmeään pörrötakkiin ja jättihuiviin, vaikka aurinko loimottaa yhtä kesäisen näköisenä taivaalla kuin Floridassa. Onnellisuus lämmittää sisuskaluja edelleen, kun matkaa on takana jo kohta kaksi viikkoa. Täällä on hyvä olla. Miamissa, Key Westissä, Fort Lauderdalessa, New Yorkissa, Montaukissa. Kaikissa paikoissa on omat erityisyytensä. 

Ajelimme äsken autolla Montaukista Amangansettiin tyttöjen kanssa ja meri kimmelsi paikoitellen tien molemmin puolin. Talvesta johtuen puut olivat paljaina vailla ylvästä lehtipeitettään. Tienvarsimotellit nököttivät hylättyinä talviuntaan uinuen. Kuvailin seutua tytöille sanoen, että Hamptonsin kauneus on mielessäni kuin paksun, hyvän kirjan, joka ei ehkä tempaa heti mukaansa, mutta on lopulta suurempi elämys, kun valmiiksi pureskeltu helppolukuinen kirja. 

Tykkäämme kaikki ottaa kuvia. Minä, Sunday Blondie ja Jeandelinx. Näihin tyttöihin tutustuin Helsinki Design Schoolin muotitoimittaja-kurssilla ja toimitimme hetken omaa Boulevard-H-lehteämme. Meistä tuli kuin siskoja. Noista, jo vuosien kultaamista Boulevard-H-ajoista, se ei ole muuttunut, että näemme kaikkialla kiinnostavia lokaatioita muotikuville. Eilen karautimme autolla Gurney's Seawater Spa'han ja lilluttelujen jälkeen kohtasimme hyytävän viiman ulkosalla ja annoimme kameran räpsyä. Näitä kuvia tulee päivittymään blogiin vielä pitkään.

Gurney's on span lisäksi resort, joka sopii vaativampaankin makuun majapaikaksi. Jälleen ihmettelin, että mikä onnenkantamoinen kohdalleni on osunut, että saan viettää toistamiseen aikaa täällä puolen vuoden sisään. Viimeksi tein kansantaloustiedon nettitenttiä resortin kahvilassa ystäväni tehdessä omia töitään. Nyt palasimme kohteeseen kylpyläpäivän merkeissä.

Gourney's Span valikoimaan kuului iso uima-allas, aurinkotuolit auringonpaisteessa merinäköalalla (sisällä) sekä muutama erilainen sauna. Hoitoja olisi myös ollut saatavilla, mutta päädyimme budjetilla vain perussettiin. Ja se teki hyvää. Oh boy! Meillä ei ole kotona saunaa, joten löylyttely kirpeällä säällä oli kyllä parasta lystiä.

Amerikkalaisista täytyy sanoa, että jälleen olen saanut kohdata uskomatonta ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta tällä matkallani. Eilen illalla pääsimme viettämään syntymäpäiviä paikallisen perheen kanssa. Maistelimme alueen herkkuja pitkän kaavan mukaan ja vessareissuni aikana (tähtitieteellinen) lasku oli maksettu. Emme saaneet vieraina osallistua kustannuksiin sentilläkään, vaikka kovasti tarjouduimme. Ja tämä on vain yksi esimerkki.

Neljä päivää Montaukissa on kulunut nopeasti. Pakkasin tavarani aamulla jo seitsemättä kertaa (niin monta majapaikkaa tälle matkalle on jo ehtinyt kertyä) ja ajattelin jälleen – enpä haluaisi vielä lähteä. Jos pitäisi nimetä joku erikoiskyky, niin minulla se taitaa olla hetkessä eläminen, ainakin näin reissun päällä. Toki kotiin on jo ikävä (tai erityisesti erästä henkilöä sieltä), mutta muuten elämän sopisi jatkua tähän malliin loputtomiin :-) Kaupungista toiseen, majapaikasta toiseen. Luksuskodista tienvarsimotelliin ja kaikkeen siltä väliltä. 

Pääomaa on kilissyt kokemuskassaan runsain määrin viime viikkoina ja siellä se kasvaa korkoaan muistoissa. Vielä ennen todellisuuteen paluuta kutsuu New York City. Kolme päivää jäljellä hattaramaailmassa. Montauk kuittaa ja sanoo, että kaikki hyvin täällä.