Ristiriidat ovat pääenergiamme


”Ristiriidat ovat pääenergiamme” virkkoi Svenska Teatternin johtaja Johan Storgård tänään työpaikkakokouksessamme, jonka teemana oli tuloksellinen kohtaaminen. Tilaisuus oli äärimmäisen kiinnostava ja pitkästä aikaa olin taas seminaarissa, jossa kirjotin muistiinpanoja kynä sauhuten aivan flow’n vallassa.


Vieressäni istui joukko eri-ikäisiä kollegoita, jotka pyörittelivät silmiään. Suuri osa oli päättänyt jo valmiiksi, että taas joku turha koulutus, josta ei ole mitään hyötyä. Mitä hyötyä voi olla kohdata kollegoita? Kerrassaan omituinen ajattelutapa! 

Elämämme on ollut täydellisen ihanasta kesästä huolimatta pienessä turbulenssissa Maken työnantajan lopettaessa toiminnan ja irtisanoessa kaikki työntekijät. Tilanne on pakottanut meidät pohtimaan identiteettiämme monelta kantilta ja pohdinta on edelleen käynnissä. Tämän päiväinen koulutus puhutteli minua monella tapaa.

Tilaisuudessa olleiden yleiskyyninen ja ylimielinen suhtautuminen itsensä kehittämiseen kolahti minuun yhtä paljon kuin itse Storgårdin puheenvuoro. Puhuja sanoi hyvin, että ”kun oppii näkemään tuulessa ja sateessakin jotain hyvää, on myös mukavampi (työ)kaveri muille. Jokainen päivä on vain harjoitusta huomista varten, joten ei ole vakavaa jos joskus epäonnistuu. Tuloksellisen kohtaamisen päämäärä on hyvä mieli.”

Jotenkin niin tajusin, mitä teatterinjohtaja tarkoitti sanoillaan. Kun itsellä on hyvä olla, on helpompi olla myös muiden kanssa siten, että kaikille jää kohtaamisesta hyvä mieli. Olosuhteisiin ei voi aina vaikuttaa, mutta voi koittaa oppia löytämään kustakin tilanteesta ne sen hyvät puolet.

Olemme päättäneet lähestyä uutta elämäntilannettamme siltä kantilta, että se on mahdollisuus, vaikka uhka-mörkö välillä meinaakin käydä huutelemassa jotain. Pätkätyössä oleminen on tarjonnut minulle mahdollisuuden elää työpaineista huoletonta elämää. Tänä kesänä olen mennyt ja nauttinut elämästä kuin viisitoistakesäinen.





Wanderlust Expert Veera oli kirjoittanut hyvän postauksen, jossa hän kehotti kaikkia lähtemään reppureissulle itsensä kehittämisen takia. Olen kamppaillut saman asian parissa tulevaisuutta suunnitellessamme. Pitäisikö heittäytyä tilanteeseen aivan täysillä ja karistaa mukavuusalueen hellä huoma ympäriltämme. Olen altistanut itseni maailmanympärimatkaajilla ja ties millä seikkailijoilla ja sen seurauksena kaikki kanavani pullistelevat kehotuksia hyppäämään tuntemattomaan ja valloittamaan maailman.

Sitten vierelläni toisaalta nukkuu puoliskoni, joka ei altistu samalle (ihanalle) matkailupropagandalle kuin minä. Hänen kanssaan pohtiessamme tuppaamme tulemaan siihen tulokseen, että miksi laittaa kaikkea uusiksi, kun asiat ovat kerran näin hyvin juuri nyt. Lähiviikkoina minun on päätettävä, että miten suunnittelen pian alkavat opiskelut ja työn, joten elämme mielenkiintoisia aikoja.

Tämän päivän koulutuksessa siis tajusin, että ristiriidat ovat pääenergiamme. Miettikääpä. Jos ei olisi tullut irtisanomista, jos olisi vakityö, jos olisin aikuinen, kuinka erilainen olisin. Nyt ymmärrän paremmin elämää, koska olen kokenut taloudellisen turvallisuuden tuoman mukavuuselämän, mutta myös opetellut elämään epävarmuuden kanssa. Kohdannut valtavasti ristiriitoja, jotka ovat pitäneet minut liikkeellä ja elossa. Myös turhat kuvitelmat itsestäni ovat karisseet, kun ei ole työmatkoja ja firman maksamia takseja kohottamassa omanarvon tuntoa.

Toisaalta minulle on kommentoitu tänä kesänä ekaa kertaa, että ”sää näytät ihan joltain surffitytöltä”, joka on näinä aikoina suurin kohteliaisuus, mitä minulle voikaan lausua. Tänä kesänä olen häpeillyt epätäydellistä kroppaani vähemmän, uskonut siihen enemmän. Turhien kuvitelmien tilalle on tullut ajatus, että me tyypit täällä Suomessa pystymme mihin vaan!

Menestystä voi olla aallon päällä pystyssä pysyminen siinä missä titteli käyntikortissa. Molemmat tiet ovat hyviä, jos ne on sitä mikä tekee onnelliseksi.



Pohdintani eivät ole johtaneet vielä siihen, että tietäisin miten vietämme ensi talven, mutta tänään tunsin, että haluan kirjoittaa taas Stilettikorkokantaa. En tiedä lukeeko tätä enää kukaan ja miten jaan aiheet ja ajankäytön kahden blogin välille vastaisuudessa, mutta en mieti sitä nyt.

Ristiriidat ovat pääenergiamme. Tuloksellisen kohtaamisen päämäärä on hyvä mieli. Oloni keventyi heti, kun sain nämä ajatukset laitettua paperille.

Kuvat ovat Konttiaukiolta ihanien Sannan ja Pekan maailmanympärimatkaläksäreistä lauantailta.

10 kommenttia

  1. Voi Ulla, sä oot ihana! <3 Kaikessa mitä kirjoitit on järkeä. Mitään ei ole pakko tehdä vain siksi, kun ympärillä niin tapahtuu, eikä varsinkaan silloin, jos tuntuu siltä että kaikki on hyvin just siinä. Miksi muuttaa hyvää reseptiä? Ei tarvitse lähteä reppureissaamaan vuodeksi maailmanympäri - itseään pystyy kehittää lyhyemmälläkin reissulla ja muuallakin kuin reisussa. Musta tuo teidän tilanne on ehdottomasti mahdollisuus, niiin kuin oon sen aiemminkin sanonut - on vain eri asia mihin te päätätte sen käyttää. Mutta muista, että pakko ei ole lähteä sinne Thaimaahan ;) Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut kaikille, että vastauksissa on kestänyt. Täällä on mietintämyssyt käyneet kuumana iltaisin kun on ollut vapaa-aikaa. Kirjoitit kyllä ihanasti tähän ja sun blogiin! Kyllä nämä kuviot selviää kun jaksaa vaan olla kärsivällinen. Mää haluaisin jo tietää kaiken heti! Hehee. Mutta joo ei oo pakko lähteä Thaikkulaan vaikka Sanna sanoi että on katunut omia ennakkoluulojaan. No onhan tässä koko elämä aikaa :)

      Poista
  2. Minä ainakin luen! Ihana kirjoitus taas Ulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eveliina, ihana kuulla! Kiitos kommentista.

      Poista
  3. Pöh! Mun eilinen pitkä kommentti on kadonnut taivaan tuuliin...mutta otetaas uusiksi...
    Täyttä asiaa! Tykkään itsekin tästä "ristiriidat ovat pääenergiamme" -ajatusmallista. Hah! Ja todella tämä teidän tilanne on vain ja ainoastaan mahdollisuus. Se minne se teitä johdattakaan selviää varmasti aikanaan, ja toisaalta kuten sanottua, se onni voi löytyä lähempää kuin luulikaan.
    Omalta osaltani olen myös tienristeyksessä. Nyt on aika riisua käyntikorttini titteli (josta kyllä tykkään älyttömän paljon) ja vaan hypätä sinne laudan päälle ja kokeilla pysyä siellä aallon päällä. Todennäköisesti kaatua, mutta nousta uudelleen. Sitä tää elämä on... Myötäisiä, ja sopivasti puhaltia tuulia sinulle sekä muille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos muru. Jännityksellä jäädään odottamaan teidän reissun tuomia oivalluksia elämään ja samalla tehdään omia suunnitelmia. Elämä on jännää!

      Poista
  4. Aivan loistava postaus! Ei, ei kaikkien tosiaan tarvitse tehdä samoja juttuja ja samalla kaavalla :) Itse sen viime talvisen irtioton aikana ainakin tajusimme sen, että niin pitkät reissut eivät ole meitä varten (vaikka meilläkin mies irtisanoi itsensä reissun vuoksi ja epävarmuustekijät oli melkoiset kotiin palatessa), joten jatkossa reissataan lyhyemmissä pätkissä, mutta tulipahan sekin tehtyä ja koettua. Ja niinkuin Laura sanoi, niin sinne Thaimaahan ei ole pakko mennä. Hih :) <3 Kyllä te sen oman tien ja sopivan reitin löydätte. Ihan varppina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosi hienoa, että oivalsitte jotain uutta itsestänne reissulla. Ja että kerrot tällaisenkin näkökulman! Kiitos tosi paljon näistä sanoista Rimma!

      Poista
  5. Kyllä täällä vielä lueskellaan.. ihana kirjoitus. Meillä on vastaavia mietintöjä myssyssä kun työtilanne rupee ahdistamaan ja joutuu miettimään mitä tekee seuraavaksi. Toivottavasti ehdit jatkossa kirjoittelemaan myös tämän blogin puolelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika! <3 Nämä kommentit ehdottomasti kannustaa jatkamaan myös tätä blogia. Työmaailma on nykyään niin epävakaa monessa mielessä, että on varmaan monille yhteistä nämä mietteet että mitä seuraavaksi. Onneksi voidaan yhdessä täällä nettimaailmassakin jakaa näitä ajatuksia ja oivalluksia. Tsemppiä teillekin mietintöihin!

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!