Tukholman aamupalapaikat karkkia silmille – ravintolavinkkejä naapuriin

*Majoitus saatu yhteistyönä Forenomilta

Voi oikeastaan rehellisesti sanoa, että olen odottanut juuri tällaista tilaisuutta kokea Tukholma ensimmäisen kerran. Siis tilaisuutta, jossa pääsee reissaamaan ihmisten kanssa, jotka ovat ottaneet kaupungin haltuun puolestani ja sitten vain kertovat, että minne kannattaa mennä. (Olen valmis maksamaan takaisin tämän tämän vaivan vaikkapa Floridassa tai meidän tulevalla Kalifornian reissulla.) 

Tällä tavalla reissatessa reissuseuran mieltymykset painottuvat toki koetuissa asioissa. Mutta asiaa kannattaa ajatella siltä kantilta, että toisten maailmaan sukeltaminen avartaa mitä todennäköisemmin omia, mahdollisesti vähän luutuneitakin matkailutapoja. Jos esimerkiksi olisin kokenut Tukholman ensimmäistä kertaa mieheni kanssa, olisimme asuneet keskustan hotellissa ja syöneet tyytyväisinä joka päivä sitä mättöä mitä hotellin aamupalalla olisi tarjoiltu. 

Ensimmäistä kertaa Tukholmassa + juuri valmistuneen ammatillista pohdintaa

*Majoitus saatu yhteistyönä Forenomilta

– Vaikka Tukholma on tosi ihana niin Helsinki on sata kertaa kivempi, en osaa selittää mistä se fiilis tulee raportoi ystäväni Ruotsin reissustamme toiselle yhteiselle frendillemme tänään.

– Joo samaa mieltä! Musta tukholma on sellanen keski-ikäinen. Ja helsinki on sellainen villi kolmikymppinen! kuului vastaus linjoilta.

Jostain syystä – tai tiedänhän sen mistä syystä – minä en ole käynyt aiemmin aikuisiällä Tukholmassa. Veri on aina vetänyt pidemmälle länteen ja syvemmälle etelään. Meillä on ollut miehen kanssa sellainen suunnitelma, että yllätytään lähialueiden hienoudesta kunnolla sitten kun emme jaksa enää lähteä merta edemmäs kalaan.

Mutta totuuden nimissä, kyllä se oli jo aika ottaa selvää Tukholmasta!

Lukijamatka Kaliforniaan nyt myynnissä!

Lukijamatka Kaliforniaan on nyt myynnissä! Huhheijjaa, kuinka paljon viime päivinä on tapahtunut. Perjantaina sain käteeni matkailun liikkeenjohdon restonomin tutkintotodistuksen ja lähdin juhlistamaan sitä tyttökavereiden kanssa Tukholmaan (pian tulossa postausta tästä!). Samaan syssyyn – kuin sopivasti valmistujaislahjana – Siveltimellä-blogin Sannan ja minun lukijamatka Kaliforniaan tuli myyntiin Lomalinjoille!

Uuden elämän ensimmäinen

Kaikkien kurssien arvosanat ovat rekisterissä, koko maallinen omaisuus on siirtynyt uuteen osoitteeseen. Huomenna on maanantai, joka tuntuu uuden elämän ensimmäiseltä päivältä.

Tavaroideni tavoin myös minä olen liikkunut Töölöstä Aurinkolahteen. En ikävöi vanhaan kotiin, vaikka uusi tuntuu vielä vieraalle. Asiat eivät ole ennättäneet löytää paikkojaan, enkä minäkään minkäänlaisia rutineeja. Ensimmäinen viikko kului opintojen purkittamisessa ja huonekalujen kasaamisessa. Pää ei pysynyt mukana kaikessa uudessa.

Opinnäytetyönä työkalu matkabloggaajille

Jotkut teistä ovat kertoneet kiinnostuksesta lukea opinnäytetyöni, joka kantaa nimeä Matkablogi ammatti-identiteetin rakentajana ja urasuunnittelun välineenä. No, nyt se on mahdollista! Työ on vihdoin valmis ja löytyy Theseuksesta. Samassa rytinässä laitan jakoon matkabloggaajille laatimani työkalun, joka on tarkoitettu blogin strategiseen sisältösuunnitteluun ja tavoitteiden määrittelyyn apuvälineeksi.

R.I.P. Mauno Koivisto – ikäpolveni oman presidentin muisto ja innoitus minulle

Saavuin tähän maailmaan tammikuussa 1982. Samassa kuussa Mauno Henrik Koivisto valittiin virallisesti Suomen yhdeksänneksi presidentiksi. 30 vuotta myöhemmin toukokuussa 2012 – tasan viisi vuotta sitten – minulle tuli kunnia tavata oman ikäpolveni presidentti Helsingissä, jossa asuin tuolloin ensimmäistä vuottani.

En ennen Helsinkiin muuttoa ollut juuri suuria, suomalaisia kuuluisuuksia tavannut, joten Mauno ja Tellervo Koivistoon törmääminen oli tapaus, josta kirjoitin illalla sen aikaiseen blogiini. Presidentin poismenon vuoksi haluan jakaa oman muistoni viiden vuoden takaa.

Tee mitä et voi – by PING Helsinki, Casey Neistat, Ilkka Halava ja Ulla

Olen innostunut Teemu Selänteen hostaamasta Supertähdet-ohjelmasta. Kiireisen viikon jälkeen lojumme viettämässä lauantaita sohvalla Supertähtien ensimmäistä jaksoa Ruudusta katsoen. Teemu vieraineen lähtee kurvailemaan hiekkakirpuilla ja moottoripyörillä Nevadan aavikolle ja sydämessäni läikähtää.

– Mää tiiän, voitais mennä kesällä viikoksi (tai pariksi) Vegasiin!

Näen jo mielessäni kuinka tällä reissulla voisimme kurvailla katsomaan kaikkia lähiseudun kohteita ja kokeilla aktiviteetteja, jotka ovat vielä kokematta. Hiekkakirpulla ajo, Zionin luonnonihmeet roadtrip Coloradoon Monument Valleyn halki – Yes! Nevada here we come!

Nopeasti kelaan mielessäni vielä realiteetit: koulukiireet ovat kesäkuuhun mennessä ohi ja kesälomat tulossa. Rahaa nyt voisi olla tietenkin hieman enemmän, mutta sen hankkiminenhan on vain itsestä kiinni. Suunnitelma näyttää aukottoman hyvälle ja täysin toteutettavalle.

Excuse me, do what you can't

Tuntia myöhemmin ollaan riidan keskellä. Jotenkin idean täydellisyys ja ongelmattomuus ei ole auennut toiselle osapuolelle samalla salaman kirkkaudella kuin minulle. Lomathan on jo suunniteltu ja lennotkin varattu Italiaan ja Kreikkaan. Mutta – mitä sitten?

Toinenkin tunti kuluu ennen kuin ymmärrän, että eri aaltopituudella olemisemme saattaa johtua erinäisistä seikoista, kuten esimerkiksi siitä, että minä olen ollut täyttämässä itseäni koko eilisen Casey Neistatin ja PING Helsinki -bisnesfestareiden "Do what you can't" -asenteella.