Jouluaatto suomalais-amerikkalaiseen tapaan

Jouluaattoaamuna hipsimme Upper East Sidelle, jossa Anu oli meitä asemalla vastassa. Anun suomalais-amerikkalaiseen kaveriperheeseen tarvittiin suomalaista pukkia ja kukas muukaan kuin Make pääsi sitä tehtävää tänä vuonna hoitamaan. 



Talon ovimiehellä oli jemmassa tarvittavat rekvisiitat ja lähdimme alakerran pesutupaan loihtimaan Makesta joulupukkia. Pukkia luultavasti jännitti enemmän kuin lapsia....

 


Jäätiin Anun kanssa kikattelemaan nurkan taakse, kun pukki lähti hoitamaan tehtäväänsä. Ilmeisen hyvin kaikki oli mennyt kun lapsetkin uskaltautuivat pukin syliin istumaan. Blurrasin lasten naamat näistä kuvista, koska en tullut kysyneeksi lupaa laittaa lasten kuvia blogiin. Kun pukki palasi keikalta, veimme kamppeet takaisin ovimiehelle ja tulimme kylään perheeseen ja "voi hitsi oliko pukki juuri ehtinyt käydä ennen kuin ennätimme paikalle!" No voihan että, huono tuuri.




Anun ystävillä oli i-ha-na periamerikkalainen New York -asunto. Oh, kelpais kyllä mullekin! Oli superhauskaa päästä kokemaan joulua paikalliseen kotiin, joka oli puitteiltaan ihan Täykkäreitä... katsokaa nyt Anuakin, mikä täydellinen pikkukotirouva siitä täällä kuoriutuu!



7. kerroksessa sijaitsevassa asunnossa oli ihana pikkupiha, jossa jouluna meitä tervehti lumiukko. Kesällä piha toimii kuulemma kelpona uima-allas- ja grillauspaikkana. Oih, just täydellinen piha mun makuun!


Viihdyttiin kylässä niin hyvin jouluherkkujen ja miehet jalkapallopelin äärellä, että lähdimme vasta neljän maissa pois. Käytiin Applen lasikuutiossa ja Barneysilla, jossa sain Le Clerkin meikkitaiteilijalta meikkauksen ja Makelta joulupakettin meikkauksessa käytettyjä tuotteita. Ihanaa. Lähdettiin vielä takaisin Harlemiin ja käytiin Anun ja ystäväperheen kanssa saksalais-amerikkalaisessa luterilaisessa joulumessussa. Oli taas hienoa musiikkia, kun tutut mahtipontiset joululaulut raikasivat ison kuoron ja orkesterin & torvien kanssa. En ole käynyt varmaan 10 vuoteen joulukirkossa Suomessa, kun aina on mennyt kaikki aika kyläpaikasta toiseen juoksemiseen. Piti tulla sitten New Yorkiin sekin kokemaan :)



Hotellin väki oli käynyt tuomassa joulukarkkeja ja tervehdyksen tänne huoneeseen. Kyllä meilläkin on täällä ihan jouluista, vaikka varsinaisesti ei ollakaan joulupaketteja toistemme kanssa vaihtaneet. 


Olen saanut jotain joululahjoja, vaikkeivat ne varsinaisessa joulupaketissa ole olleetkaan. Yllä olevat kengät löytyivät toissapäivänä Brooklynistä ja voitteko uskoa, ne huusivat ihan ulkoa kadulta minua, niin että piti lähteä niitä kokeilemaan. Halusivat lähteä mukaan Ellun ja Pasin häihin, joita juhlitaan helmikuussa. Mekko vaan vielä puuttuu. Mutta äh, se on eri tarina se. Nyt on jouluaamu ja maha kurnii. Joulunvietto siellä ja täällä jatkukoot iloisesti! 

Santa Claus is coming to town...



Koska joulua vietetään täällä vasta huomenna, niin blogiakin päivitetään vasta huomenna lisää hyvällä tekosyyllä. Hyvää yötä! :)

Näyteikkunaostoksia, joulukonsertti ja Anu!


Kärkäs kellon kilkatus kuuluu kaikkialla. Pelastusarmeijan joulupatoja löytyy joka kadun kulmasta ja minulla siitä tulee mieleen Frendien jakso, jossa Phoebe on hyväntekeväisyystehtävissä, huonolla menestyksellä tietenkin. Kierrettiin aamulla Brooklynin katuja, joissa valkoihoisia ei juuri näkynyt. Sieltä metrolla sujahdettiin 5th Avenuen hienostohuudeille ja tunnelmat vaihtuivat hyvin toiseen.






Päivän teemaksi nousi joulukoristelujen ihastelu ja näyteikkunaostostelu. Runosuoni ei oikein nyt syki, mutta sen sijaan voin tarjota makupaloja maailman fantastisimmista ikkunoista. Enjoy!




Satumaista loistoa tässä ylhäällä Bergdorf & Goodmanilta.



Hyvä ettei kadutkin ole kullasta tehtyjä.


 Ja tässä yllä Tommy Hilfigerin säkenöivää joulutyyliä.



Päivän kruunasi kuitenkin ystäväni Anun tapaaminen Times Squaren joulukonsertissa. Oli fantstista päästä juttelemaan toisen maailman suurimman New York -fanin kanssa kokemuksia täällä asumisesta tänä vuonna! Vielä fantastisemmaksi meni, kun 150-henkinen Merry Gentlemans esitti meille mm. Oi jouluyö -kappaleen sellaisella teholla, että karvat nousivat pystyyn. Joulufiilis virtaa suonissa. Huomenna Upper East Sidelle joulupukkeilemaan. Kyllä kelepaa taas.

Hyvää joulua!!!! Sehän on siellä Suomessa jo jouluaatto! Täällä ei ihan vielä, mutta kohta :)

Voi tätä kaupunkia


Olenko joskus päivitellyt tämän kaupungin yllätyksellisyyttä ennenkin. Saatiin Maken kanssa liput Leijona kuningas -musikaaliin ja käytiin katsomassa se äsken. Show oli yhtä hyvä kuin edelliselläkin kerralla. Naurattavan, itkettävän, romanttisen ja jännittävän hyvä, ylivertainen. Astuttiin ulos teatterista ja kadulla poliisit ohjasivat fanijoukkoa, joka odotti villinä näyttelijä Hugh Jackmania tulevaksi viereisestä teatterista ulos jakamaan nimmareita. Käveltiin kiljuvan joukon ohi metrolle ja laskeuduttiin maan alle odottamaan junaa.

Mies kitaran kanssa oli istahtanut penkin reunalle ja lauloin sydämensä kyllyydestä tunnettuja svengaavia klassikkoja. Ihan tavallisen näköiset noin 60-vuotiaat naiset innostuivat musiikista ja päättivät alkaa tanssimaan. Hyvä tuuli tarttui nuorempiinkin ja monet seurasivat kuusikymppisten vaaleitten lady'ien esimerkkiä ja alkoivat jorata metrotunnelissa. Seinään nojaileva aseistettu poliisi hymyili ihmisille. Jostakin tupsahti paikalle kaksi kiltti-hameisiin pukeutunutta miestä ja he pysähtyivät kitaramiehen lähettyville juttelemaan. Kuvausta voisi jatkaa loputtomiin. Lyhyen hetken aikana tuntui kuin otanta kaikkia maailman ihmisiä olisi ollut siinä parin korttelin alueella Times Squarella.

Voi_kuinka_rakastin_sitä_hetkeä.




Aamukaan ei alkanut täysin tavanomaisissa merkeissä, sillä respan tätin avustuksella löydettiin kohtuuhintainen hammaslääkäri, jonne hurautettiin taksilla muutamassa minuutissa. Kävi ilmi, että klinikka oli filippiiniläisten pitämä ja meno ei ollut ihan sellaista, mihin Suomen kliinisissä hoitoloissa on totuttu. Joululaulut raikasivat pienen klinikan tupakanhajuisissa huoneissa ja runsaslukuinen henkilökunta otti meidät vastaan kuin vähintään vuoden maailmalla olleet odotetut lapset jouluksi kotiin. Hammaslääkäri nojautui kiinni meikäläiseen aina ottaessaan instrumentteja toiselta puolelta huonetta. Välillä heitettiin vitsiä ja välillä tarkistettiin "Ula, onhan kaikki hyvin? Teillä on niin kaunis maa. Olen käynyt Riikassa. Osaatko saksaa?" Lopputulos on ensimmäisen päivän perusteella miellyttävä. Ei kipuja ja häiritsevä teräväreunainen monttu on poissa.


Herättiin jo seitsemältä aikaeron ansiosta, joten päivään mahtui paljon. Käytiin kävelemässä tutuilla huudeilla muistelemassa kevättä ja edellistä joulureissua. Olin ihan liekeissä tutuista ja uusista kaupoista ja ostostelu pääsi mukavasti alkuun Uggien ja takin myötä. Hankittiin myös joulukoristeet kämpille ja käytiin kävelemässä kilometritolkulla Hudson joen rantaa. New Jersey näkyy hyvin lähellä joen toisella puolella ja ihmeteltiin taannoista lento-onnettomuutta, että miten pilotti on tosissaan voinut ohjata lentokoneen niin kapeaan jokeen menestyksekkäästi. Uskomatonta taituruutta. 





Siinäpä tärkeimmät. Nyt nukuttaa. Laitan vielä muutaman kuvan tänne, vaikka on kyllä vaikea valita päivän noin 200 räpsästyn kuvan joukosta. Tänään oli fantastinen ilma, +14 ja aurinkoista. Todettiin, että oltiin jo unohdettu, miltä auringon hoitava lämpö tuntuu. Ihokin alkoi heti vähän punottaa. Lisää tällaisia päiviä!


Perillä joulumaassa


Melkeen kaikki meni ihan putkeen tänään. Herättiin hyvin nukutun yön jälkeen kauniiseen auringonpaisteiseen päivään  ja läksittiin lentokentälle. Oli juuri sopivasti aikaa käydä nauttimassa lohikeittoa lounaaksi, soitella kaikille vielä hyvät joulut ja kierrellä vähän kauppoja.


Matka kului supernopeasti ja olisin voinut istua vaikka toisen lennon vielä putkeen. Ei mitään heikkoa. Se Jungnerin Toimistokuukkeli on oikeasti tosi hyvä kirja! Tyyppi on älykäs ja oivaltava. Olisi tehnyt mieli alleviivata kirjaa, että voisin palata parhaisiin paloihin uudelleen. Mutta ei nyt mennä siihen. Tupsahdetiin siis kuin tyhjää vaan New Yorkiin. Pienoiseksi pettymykseksi ei ollutkaan elokuva-lumisadetta vastassa vaan vesitihkua. Mutta kun ulos päästiin lämpötila yllätti positiivisesti. Lenkkeilijät juoksivat t-paitaisillaan ja monilla ei ollut edes takkia. Jossakin ihmiset istuivat vielä terassilla syömässä. Sadekin oli lakannut ja muutamat sinnikkäät kukat ja köynnökset kukoistivat vielä. 



Päästiin näppärästi metrolla hotellille ja oltiin tyytyväisiä näkemäämme. Kyllä tänne saa joulun loihdittua! Ala-aula oli täynnä joulukoristeita ja tuli muistoja mieleen edelliseltä joulureissulta vuodelta 2008. Ja tietysti kaikki kevät/kesäreissun muistot palasivat myös mieleen, kun istuttiin E-metrossa eli siinä samassa junassa, jolla usein menin kouluun, kun laiskotti kävellä.


Pieni kummallisuus kuitenkin tapahtui koneessa. Pureskelin kirjan lumoissa sämpylää ja yhtäkkiä pala takahammasta irtosi! Eikä mikään pikkupala vaan noin puoli hammasta. Sieltä oli vissiin paikka irronnut tai jotain ja jäljellä enää vain reikä keskellä hammasta (jota ei siis enää ole). Täytynee huomenna lähteä etsimään hammaslääkäriä, vaikka se ei kipeä olekaan. Vakuutus näyttää korvaavan 120 euroon asti hammashoidon tällaisissa tapauksissa, joten eiköhän sillä joku väliaikainen paikka ainakin saada.



Mutta voi jummi! New York! Nyt ei paljoa jotkut hampaan palaset hidasta. Käytiin pizza-paloilla ja oltiin ihastuksissaan naapurustosta. En ole juuri täällä kulmalla kaupungia paljoa hengaillut ja Sohossa on ihan erilainen tunnelma kuin midtownissa, jossa keväällä enimmän ajan vietin.



Joulutunnelmaan oli päästy jo kulmakunnan palolaitoksellakin. Asema oli koristeltu jouluvaloilla ja jokaisen paloauton keulaan oli pantu jouluseppele! I-ha-naa. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää yötä Finland!

Varaslähtö



Sain tänään ikään kuin varaslähdön reissulle, sillä pääsin aamulla nauttimaan Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton tarjoamaa amerikkalaista brunssia bageleineen ja cupcake'ineen. Omnomnom! Työpäivä meni mukavasti täydellä mahalla pullistellessa, tosin hieman alkoi olla jo vaikeutta keskittyä töissä olemiseen. Pääsin lähtemään hyvissä ajoin ja kävin pikaisesti ostamassa noppia, että voidaan lentokoneessa pelata mini-monopolia Maken kanssa huomenna :) Viimes pelattiinkin sitä Honolulun lennolla, jossa pikkunoppa katosi koneen uumeniin eikä ikinä löytynyt. 

Mulla on myös hyvä arsenaali muoti- ja hömppälehtiä sekä Mikael Jungnerin Toimistokuukekli-kirja luettavaksi (haluaisin myös ostaa vielä Steve Jobsin kirjan), joten eiköhän se lento-osuus ole tässä hyvin suunniteltu. Muuta pakkausta en ole sitten tunnetusti vielä aloittanutkaan. Ollaan sen sijaan vähän lueskeltu metrokarttaa, että millä sitä huomenna sitten ajellaan hotlalle Sohoon kentältä. Siis HUOMENNA! Voiko se olla totta!?


Joku kysyi minulta, että enkö halua nähdä enää muita paikkoja, kun aina pitää New Yorkiin päästä. Hyvä kysymys. Kyllähän sitä nyt kieltämättä voisi pienen aurinkokyvynkin ottaa tämän pimeyden jälkeen, mutta. Minkäs sille tekee, jos vaan New York kutsu on liian voimakas. Tämän kaiken muutoksen ja hässäkän jälkeen on ihanaa lähteä tuttuun kaupunkiin, joka on varmuudella ihana. Odotan reissulta ennen kaikkea joulufiilistä, kaupungin taianomaisen tunnelman aistimista ja Maken kanssa yhdessä köpöttelyä. 


...Ja no ehkä paria ostostelupaikkaa ja musikaalia. Ei nyt aleta tekopyhiksi :D

AAMULLA SE ON MENOA! Nyt pakkaamaan ja äkkiä nukkumaan! Heippa ihanat! Miten ihmeessä te heti huomasitte, että olen kaivanut blogin taas naftaliinista? Kommentit ilahdutti mieltä hirmusti! *sydän*