Rakennetaan siltoja, ei muureja

Kun suunniteltiin tätä isoa matkaa ulkomaille, ajattelin, että unelmani toteutuu, kun saan tehdä töitä ja elää elämää lämpimässä maassa. Uutta syvyyttä tämä ajatus sai, kun istuimme lounaalle Luna House -coworking-tilasta löytyneiden ihmisten kanssa kuukausi matkan alkamisen jälkeen. Jutustellessa kävi ilmi, että yksi heistä, paikan pitäjä, oli Ukrainasta. Kaksi muuta vierasta olivat Venäjältä. Ja me Maken kanssa Suomesta. 

Tuntui, että me viisi ihmistä siinä ruokapöydässä täällä Cascaisissa, olimme kaikki hyvin samanlaisia. Ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita työelämän uusista tuulista ja muodoista. Jaamme pakosti monia yhteisiä arvoja.

Haluamme tutustua uusiin ihmisiin, mennä yhteisöllisiin paikkoihin, matkustaa samoihin kohteisiin. Löydämme ideoita internetistä ja käytämme samoja appejä. Käytämme samanlaisia vaatteita ja harrastamme samanlaisia asioita. Syömme vieretysten, vieraassa maassa.

Etätöissä Portugalissa – työnteon uudet mahdollisuudet testissä

'Live like a local' oli matkailun ykköstrendejä silloin kuin opiskelin matkailun liikkeenjohdon restonomiksi. Tämä tuli jostain mieleeni, kun kävelimme kauppakassien kanssa Lidlistä kotiin Algarven Lagosissa, josta puoli vuotta kestävä reissumme alkoi. 

Ensimmäisen Portugalin majapaikkamme, Belmar Spa & Beach Resortin, slogan kuului 'Our priority is to make you feel at home'. Hyvä slogan meille, jotka emme ole nyt perinteisellä lomalla. Tätä jouduimme alussa itsellemme muistuttamaan, sillä puitteet ympärillä näyttivät kovasti lomaparatiisille, jota se toki monelle onkin.  

Yle listasi toukokuussa uusia matkailutrendejä. Moni haluaa nyt meidän tavoin yhdistää loman ja työskentelyn ulkomailta käsin. Etätyöt aurinkoisessa ympäristössä ovat alkaneet kiehtoa pandemian jälkeen. 

Flexcation tarkoittaa työskentelyä lomakohteessa etänä. Tälle samaa sukua on workcation, joka tarkoittaa työskentelyä lomalta. 

En ole varma ymmärränkö täysin näiden termien välisen eron, mutta samapa sille. Sen olen ymmärtänyt nyt ensimmäisen kuukauden aikana Portugalissa, että on erilaista työskennellä hotellissa kuin Airbnb-kämpässä. 

Maailmanympärimatkan reitti ja suunnittelu

Elokuun viimeinen viikonloppu on takana, ja se tarkoittaa, että viimeinen kuukausi Suomessa on pyörähtämässä käyntiin. Suuren seikkailun alkuun on enää 33 päivää! 

Kesäloman ja sairastelun jälkeen olen elänyt Suomi-elämää täysillä. Koti on ollut lähinnä kääntymispaikka, kun olen viilettänyt Pasilaan töihin ja sieltä milloin ketäkin tapaamaan, veneilemään tai suppailemaan. Kolarin takia meillä ei ole ollut autoa, joten olen istunut julkisissa pari tuntia päivässä, kymmenisen tuntia viikossa – eli yhden työviikon verran kuukaudessa. Voisi siis sanoa, että reissuelämä on jo tavallaan alkanut!

Kaikesta hulinasta huolimatta – tai siitä johtuen – elokuu on ollut tosi hyvää aikaa elämässäni. On ollut mahtavat kesäkelit, ja ei ole tarvinnut stressata talven lähestymistä. Tänä vuonna otamme mallia muuttolinnuista ja pakenemme kylmeneviä ilmoja etelään. Suomeen suuntaamme takaisin huhtikuun alkussa, jolloin palaamme molemmat normaalisti töihin. 

(Travellerin) elämää pandemian aikaan

Yli kaksi vuotta korona oli asia, jota välttelin, pelkäsin, kunnioitin, vihasin ja välillä vähättelin. Kun se sitten viimein tänä kesänä osui omalle kohdalle, on kokemus ollut jotain, mitä en ollut osannut odottaa tai kuvitella. 

Alkuun olin ihan kunnolla petipotilas, mutta olen joskus ollut sairaampikin (sikainfluenssa ja tavallinen influenssa – hyi, ne muistot menevät karmeudessaan tämän edelle). Koronan todellinen vitsaus kohdallani on ollut sen pitkäkestoisuus. Nyt 4,5 viikkoa myöhemmin olen edelleen toipilas. Välillä yskittää, korvatorvi ei toimi kunnolla ja väsyn helposti. 

Laitoimme asunnon myyntiin keväällä, koska korona-aika tuntui teljenneen meidät liiaksi kotiin. Asunto ei mennyt kaupaksi. Ei tarjouksen tehneellä ostajakandidaatilla, eikä sen myötä meillä. Nyt koronaan sairastuminen pakotti taas neljän seinän sisälle, eikä asuntoasialle jaksanut tehdä mitään. Olen koittanut kuunnella, mitä tällä kaikella on ollut sanottavanaan. Ja mitä haluaisin kirjoittaa blogiin, oltuani viikkoja sairaana. 

Kolme ja puoli kuukautta lähtöön – Mikä on suunnitelma?

Talvi on vaihtunut kesään. Suunnitelmia on pitänyt säätää samaan tahtiin kuin pukeutumista sään lämmetessä, mutta päätös lähdöstä on pitänyt. Olen ymmärtänyt miksi maailmanympärimatkojen (tai muiden isojen reissujen) suunnitteluun kehotetaan varaamaan ainakin vuosi aikaa. Käytännön järjestelyjen lisäksi prosessi on iso matka omaan mieleen. Mikä siis suunnitelmamme on?  

Dream big or go home

Asunto on ollut nyt kaksi viikkoa myynnissä. Heti myyntiin laittoa seuranneena päivänä medioissa kohistiin, että tuoreen tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista on lykännyt tai luopunut kokonaan aikeistaan ostaa uusi asunto kiihtyvän inflaation ja nousevien korkojen vuoksi. 

Ensimmäisellä viikolla muutama kiinnostunut kävi katsomassa asuntoa. Sitten hiljeni. Elämän suunnittelu tuntui menevän entistä hankalammaksi ja jatkuva asioiden pyörittely alkoi taas raastaa hermoja. (Harmikseni olen saanut huomata olevani paljon kontrollifriikimpi huolehtija kuin olen tajunnutkaan.)

Mykkä sisällöntuottaja

Ainoat henkilökohtaiset blogikirjoitukset, joita viime vuosina on syntynyt, olen kirjoittanut muistivihon sivuille mustekynällä. Ne on kirjoitettu hetkinä, jolloin en ole tiennyt, miten muuten purkaa kamalaa oloa, jota maailmantilanne on herättänyt. Kirjoituksia, joihin ei ole syytä palata. 

Näihin vuosiin, kun blogi on ollut hiljaa, on mahtunut pandemia, Eurooppaan vyörynyt sota ja irtautuminen työyhteisöstä, joka kannatteli epävarmuuden keskellä. Mykkä hiljaisuus on ollut surua entisen huolettoman, sosiaalisen ja päämäärätietoisen elämän päättymisestä. 

Sitten olen taas tsempannut itseni uskomaan, että pian kaikki on taas hyvin. Olen jatkanut ajelehtimista seuraavaan päivään. Sillä seurauksella vaan, että elämä on muuttunut pahemman laatuiseksi sitku-elämäksi. Ohivirtaavista päivistä on muodostunut loputtoman odottamisen aikakausi.