Lukijamatka Kaliforniaan on nyt myynnissä! Huhheijjaa, kuinka paljon viime päivinä on tapahtunut. Perjantaina sain käteeni matkailun liikkeenjohdon restonomin tutkintotodistuksen ja lähdin juhlistamaan sitä tyttökavereiden kanssa Tukholmaan (pian tulossa postausta tästä!). Samaan syssyyn – kuin sopivasti valmistujaislahjana – Siveltimellä-blogin Sannan ja minun lukijamatka Kaliforniaan tuli myyntiin Lomalinjoille!
Kaikkien kurssien arvosanat ovat rekisterissä, koko maallinen omaisuus on siirtynyt uuteen osoitteeseen. Huomenna on maanantai, joka tuntuu uuden elämän ensimmäiseltä päivältä.
Tavaroideni tavoin myös minä olen liikkunut Töölöstä Aurinkolahteen. En ikävöi vanhaan kotiin, vaikka uusi tuntuu vielä vieraalle. Asiat eivät ole ennättäneet löytää paikkojaan, enkä minäkään minkäänlaisia rutineeja. Ensimmäinen viikko kului opintojen purkittamisessa ja huonekalujen kasaamisessa. Pää ei pysynyt mukana kaikessa uudessa.
Jotkut teistä ovat kertoneet kiinnostuksesta lukea opinnäytetyöni, joka kantaa nimeä Matkablogi ammatti-identiteetin rakentajana ja urasuunnittelun välineenä. No, nyt se on mahdollista! Työ on vihdoin valmis ja löytyy Theseuksesta. Samassa rytinässä laitan jakoon matkabloggaajille laatimani työkalun, joka on tarkoitettu blogin strategiseen sisältösuunnitteluun ja tavoitteiden määrittelyyn apuvälineeksi.
Saavuin tähän maailmaan tammikuussa 1982. Samassa kuussa Mauno Henrik Koivisto valittiin virallisesti Suomen yhdeksänneksi presidentiksi. 30 vuotta myöhemmin toukokuussa 2012 – tasan viisi vuotta sitten – minulle tuli kunnia tavata oman ikäpolveni presidentti Helsingissä, jossa asuin tuolloin ensimmäistä vuottani.
En ennen Helsinkiin muuttoa ollut juuri suuria, suomalaisia kuuluisuuksia tavannut, joten Mauno ja Tellervo Koivistoon törmääminen oli tapaus, josta kirjoitin illalla sen aikaiseen blogiini. Presidentin poismenon vuoksi haluan jakaa oman muistoni viiden vuoden takaa.
Olen innostunut Teemu Selänteen hostaamasta Supertähdet-ohjelmasta. Kiireisen viikon jälkeen lojumme viettämässä lauantaita sohvalla Supertähtien ensimmäistä jaksoa Ruudusta katsoen. Teemu vieraineen lähtee kurvailemaan hiekkakirpuilla ja moottoripyörillä Nevadan aavikolle ja sydämessäni läikähtää.
– Mää tiiän, voitais mennä kesällä viikoksi (tai pariksi) Vegasiin!
Näen jo mielessäni kuinka tällä reissulla voisimme kurvailla katsomaan kaikkia lähiseudun kohteita ja kokeilla aktiviteetteja, jotka ovat vielä kokematta. Hiekkakirpulla ajo, Zionin luonnonihmeet roadtrip Coloradoon Monument Valleyn halki – Yes! Nevada here we come!
Nopeasti kelaan mielessäni vielä realiteetit: koulukiireet ovat kesäkuuhun mennessä ohi ja kesälomat tulossa. Rahaa nyt voisi olla tietenkin hieman enemmän, mutta sen hankkiminenhan on vain itsestä kiinni. Suunnitelma näyttää aukottoman hyvälle ja täysin toteutettavalle.
Excuse me, do what you can't
Tuntia myöhemmin ollaan riidan keskellä. Jotenkin idean täydellisyys ja ongelmattomuus ei ole auennut toiselle osapuolelle samalla salaman kirkkaudella kuin minulle. Lomathan on jo suunniteltu ja lennotkin varattu Italiaan ja Kreikkaan. Mutta – mitä sitten?
Toinenkin tunti kuluu ennen kuin ymmärrän, että eri aaltopituudella olemisemme saattaa johtua erinäisistä seikoista, kuten esimerkiksi siitä, että minä olen ollut täyttämässä itseäni koko eilisen Casey Neistatin ja PING Helsinki -bisnesfestareiden "Do what you can't" -asenteella.
Eilen jo hieman somessa vihjailimme Siveltimellä-blogin
Sannan kanssa, että meillä on isoja uutisia teille jaettavana tänään.
Ja tässä ne nyt tulevat, nimittäin lokakuussa 2017 toteutamme ensimmäisen
Siveltimellä ja Stilettikorkokanta -blogien
lukijamatkan Kaliforniaan
– ja juuri sinä olet tervetullut messiin!
Kuten pidempään blogejamme lukeneet tietävätkin,
Amerikka on se, joka toi meidät Sannan kanssa yhteen. Nuorten aikuisten Amerikka-verkosto NAME:n ensimmäinen tapahtuma järjestettiin keväällä 2013 Rantapallon
toimistolla ja tapasimme tuolloin Sannulin kanssa ensimmäistä kertaa. Pian meistä tuli
hyviä ystäviä ja lopulta "Cali-siskoja", kun reissasimme yhdessä Kaliforniassa ja muualla Jenkeissä.
Yhteisillä matkoillamme olemme jutelleet sitä, kuinka mahtavaa on ollut löytää ihmisiä
elämään, joiden kanssa voi jakaa ja hankkia tähtikokemuksia myös maailmalla. Esimerkiksi Los Angeles on kaupunki, jossa yksin
reissaaminen ei ole kovin helppoa. Ainakin meikäläinen tarvitsee kaupungissa
apukuljettajaa, jotta selviän metropolin hullussa liikenteessä, etenkin kun
julkinen liikenne ei siellä oikein ole toimivaa.
Sää saattoi olla valoton, mutta päivä ei sitä kaikkinensa ollut
Joskus ennen blogissani tapasi olla päivä kanssani -tyyppisiä postauksia silloin tällöin. Jostakin tuli aamulla mieleeni dokumentoida tämä päivä talteen samalla tyylillä kuin tuolloin ennen muinoin. Tätä sunnuntaipäivää voi tietyssä mielessä pitää tyypillisenä esimerkkipäivänä elämänvaiheesta, jota nyt elän – toisaalta tätä ei voi kutsua millään tapaa normaaliksi. Päivät tuppaavat olemaan aika erilaisia keskenään, kun ei ole työrutiineja rytmittämässä päiviä. Mutta niin, oman elämäni 24 episodi alkakoot.
