Me Naiset


Pahoittelut blogi-hiljaisuudesta, mutta nyt vihdoin seuraa raporttia Me Naiset -haastiksesta ja kuvauksista. Tämä aihe on kovasti herättänyt kiinnostusta ja vastauksena monien kysymykseen täytyy valitettavasti sanoa, että en tiedä milloin se juttu ilmestyy. Toimittajalla oli deadline 7.4., joten joskus sen jälkeen siis.

Kyseessä on juttu kolmesta naisesta, jotka ovat kukin hurahtaneet johonkin eri maahan. Minä olen yllätysyllätys se Amerikasta hurahtanut. Juttua varten varten mua kuvattiin meillä kotona ja Tuiran uimarannalla. Kuvaajana toimi Fotosoini-nimisestä firmasta Teija Soini, joka oli tosi kiva uusi tuttuvuus. Meillä synkkasi hyvin ja treffattiinkin tänään uudelleen. Sain katsoa kuvat läpi ja otettiin muutamia kuvia vielä lisää. Visioitiin myös, että voisin treffailla Teijan sukulaisnaista, joka asuu New Yorkissa. Näin se verkostoituminen lähtee! ;)

Päädyin sitten lopulta ihan eri vaatteisiin kuin mitä torstaina olin miettinyt. Nimittäin kävin tosiaan pyörähtämässä siellä kaupungilla ja sieltä tarttui mukaan mekko. Ehkä se Rachel Bilsonin kukkamekko hieman toimi innoittajana, kun tuon bongasin. En halunnut mihinkään Amerikan lippuun itseäni alkaa kietomaan, mutta joku Amerikka-henkisyys mielestäni kuitenkin juttuun sopi. Päädyin country-teemaan, koska arvasin, että nuo meidän stetsonit pääsee kuviin - kuten kävikin.

Nämä blogissa näkyvät kuvat ei muuten jäljittele sitä kuvausta eli tuolla meidän makkarissa ei kuvia otettu. Ja kuten kuvien laadustakin näkee, ne ovat peräisn iPhonesta. Jotain kuvia piti päästä itsekin räpsimään, että sai napattua hauskat muistot siltä päivältä talteen. Ylhäällä näkyvät tuliterät kumpparit eivät olleet mukana kuvauksissa, mutta ne tulivat Nelly.comista samana päivänä, joten nekin piti kuviin yhyttää. Eiks ookki ihanat!!?

Kirjoittelin Us Embassyn blogia perjantaina heti kolme tuntia kestäneen pousailusession jälkeen ja ajattelin julkaista nämä tunnelmat samassa yhteydessä sen postauksen kanssa. Mutta se odottaa vielä käsittelyä, joten myöhemmin siitä sitten.

Summa summarum, Me Naiset oli hauska kokemus, mutta jätän valokuvamallina olemiset ystävälleni Heinille jatkossa, joka taitaa sen homman paljon paremmin. Kuitenkin täytyy sanoa, että kun tosi hyvä kuvaaja on räpsimässä, niin oma kuvakin näyttää paljon paremmalta kuin normaalisti. Suosittelen kyllä Fotosoinia kaikille! Nyt jännätään, mitä kuvia ne sinne lehteen valitsee... Tosin tämä kyllä tulee unohtumaan aika pian vähän isomman jännän edessä. ENSI VIIKOLLA NEW YORK BEIBI NEW YORK!

Mitä tarvitaan New Yorkista hurahtamiseen?

... otsikon mukaista pohdiskelua ja muisteluja New Yorkin opintomatkalta Us Embassyn blogissa. Tekstiin pääsee käsiksi klikkaamalla alla olevia kuvia. Ylin vie suoraan tekstiin ja alempi vie mun kirjoitusten arkistosivulle.


Koitan palata tänne oman bloginkin kimppuun, kun tulee taas saumaa keskittyä. Viikonloppu meni nopsaan ja oli hauskaa, että talo oli täynnä jengiä kuin majatalossa konsanaan. Tähän loppuun vielä Eva Longorian syntymäpäivän kunniaksi FashionTv:ltä pätkä punaisen maton tunnelmia Make a wish -gaalasta. Eva on minusta niin kaunis!

Aurinkoista viikonloppua!

Ihanaa, uusi päivä toi mukanaan auringon! Lauantai. Aamukahvi ja hesari. Mieli on taas toiveekkaampi kuin eilen. Päivähän meni Japanin kammottavia tapahtumia seuratessa ja mieli oli nukkumaan mennessä synkkä. Onneksi Tokiossa asuva ystäväni on kuitenkin kunnossa.

Eilisen valopilkku oli shoppailureissu äidin ja siskontytön kanssa. Vietimme harvinaista laatuaikaa kolmen sukupolven kesken Stockalla. Löysin ihanan kreisejä hattuja ja toivon, että oikeasti eläisin sellaista elämää, että voisin käyttää noita! Mutta jotenkin tuntuu, että Oulu ei ole siihen valmis... :D

Tänään alkaa bileiden bileet, kun ystäväni Berliinistä ja Helsingistä saapuvat! Ja siihen vielä yhdistettynä luottohemmot Oulusta = ihanaa! Nyt hieman siivoiluja ja sitten lähden ostamaan tuoreet kukat maljakkoon. Ihanaa keväistä viikonloppua kaikille mussukoille!

Blogisarja USA:n suurlähetystön sivuilla on alkanut!


Minua on pyydetty Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön vierailevaksi bloggaajaksi tämän kevään ajaksi ja eilen blogisarjani lähetyöstön sivuilla käynnistyi. Tuota yllä olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee sinne blogiin. Eilen oli muutenkin varsinainen julkkispäivä, koska myös Me Naiset -lehdestä otettiin yhteyttä. Ensi viikon perjantaina toimittaja ja valokuvaaja tulevat meille kotiin tekemään juttua tästä meikäläisen Amerikka-harrastuksesta. Heh, tässähän alkaa tulemaan paineita!

Tuolla US Embassyn blogin puolella minun on tarkoitus kirjoitella nuoren naisen huomioita New Yorkista. "Sellainen kiva yhdistelmä todellisia huomioita amerikkalaisesta elämäntyylistä ja vähän hömppää" oli tarkka toimeksianto :) Liittykäähän Us Embassy Finlandin tykkääjiksi Facebookissa, niin saatte päivitykset, milloin kirjoituksia tulee.

Hyvää naistenpäivää kaikille!!

Aikuisuus-jojoilua

Kriisiä pukkaa. Voiko ihmiselle tulla toinen murrosikä kolmikymppisenä? Tuntuu ainakin, että elämä todella on jotenkin murroksessa. Taas.

Kaksi vuotta sitten minut palkattiin projektipäälliköksi hankkeeseen, jonka budjetti oli 300 000 euroa. Tuntui, että suuren vastuun äärellä aikuisuus oli alkanut. Projektin aikana oli tilanteita, jolloin piti olla asiallisen muodollinen ja se tuntui täysin luonnolliselta ja ookoolta. Mutta nyt ei ole tarvetta siihen. Projekti on päätöksessä, homma handlattu ja taas ollaan lähtöpisteessä.

Olen lähdössä yksin ulkomaille yli kahdeksi kuukaudeksi ja minusta tulee jälleen opiskelija! Dejavu, tämä on tapahtunut ennenkin.

Aloitin 20-vuotiaana kiinteistövälittäjänä ja silloinkin minusta tuli aikuinen. Olin mennyt vasta naimisiin ja myin asuntoja, joiden hinta oli suurempi kuin nyt vetämäni projektin. Hoidin itse kaikkea asuntojen arvioinnista kauppakirjojen laadintaan, oli sitten kyse osakkeesta tai kiinteistöstä. Kuulostaa aika aikuismaiselta minusta. Jep. Mutta kun pari vuotta myöhemmin lopetin hommat ja lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun, niin humps, paluu ei-aikuisuuteen tapahtui. Ja tässäkö sitä taas ollaan, samassa tilanteessa kuin tuolloin? Saparot päähän ja hupparit esiin kaapista. Onko tämä enää normaalia!?

Käytiin katsomassa äsken 127 tuntia -leffa, joka oli kaiken kaikkiaan karmiva, mutta hyvä. Leffan alussa päähenkilö pyöräili villinä kanjon-maisemissa iskevien biittien tahtiin. Janoan sitä tunnetta! Siksi matkailu on minulle kuin huumetta! Parhaat reissumuistoni liittyvät ajamiseen ja vauhdin hurmaan! Oli ihan parhautta painaa kaasua Arizonan moottoriteillä Chevrolet suburbanilla ja kiitää pyörällä pitkin Honolulun katuja. Silloin ei tarvitse miettiä ikää, vaatteita tai uskottavuutta. Silloin vain ELÄÄ joka solulla! And I Just Love It!

Selvästi taas ei ole oikeita murheita murehdittavana, kun tällaiset kysymykset valtaavat mielen. Joka tapauksessa minusta on kuolettavan ihanaa sukeltaa muiden suurkaupungin hörhöjen joukkoon ensi kuussa. Kai sitä voi näinkin elämänsä elää, kun ei muutakaan osaa.

127 tuntia -kuvat: täältä ja täältä.

Maailma on täynnä kiehtovia yksityiskohtia

I'm back. Ja wohouup vaan mikä päivä! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lähdin käppäilemään vanhaan kaupunkiin ilman mitään päämäärää. Ajatuksena oli väsyttää itseni kävelemisellä ja maisemien katselulla, ettei jää liikaa energiaa shoppailemiseen. Kolme tuntia jaksoinkin kierrellä kaupunkia ennen kuin alkoi hieman tulla vilu ja poikkesin lounaalle tunnelmallisen näköiseen vanhan kaupungin laitakadulla sijaitsevaan ravintolaan.



Kuvat ovat täällä nyt sekalaisessa järjestyksessä ja yllä oleva paljastaakin, että kauppoihinkin on ehditty pistäytymään. Kyllä vain, neljän aikaan totesin olevani ostoskeskusenergian tarpeessa ja suuntasin tieni Viru-keskukseen, josta mukaan lähti mm. yllä oleva asu.



Niin, tässä on se ihastuttava lounaspaikkani, jossa söin pennepastaa ja lohta tomaattikermakastikkeessa. Njam! Oli mukava istuskella ja katsella ihmisiä kaikessa rauhassa. Viereeni pölähti kolme vanhaa rouvaa ja hoksasin, että tällaista se eläkeläisten elämä varmaan on!

Vanhan kaupungin kaduilla näkyi vaikka mitä kiinnostavaa kuvattavaa ja aika kului kuin siivillä. Jaksan aina hämmästyä sitä, kuinka kauan jaksan kävellä kun pääsen jonnekin uuteen ympäristöön. Kotikulmilla olen done viimeistään puolen tunnin lenkkeilyn jälkeen.

Kauko ja Bertta? :)

Ainiin! Virolaisille ei tarvitse tulla opettamaan, että on parempi olla mautoin kuin tylsä! Tämä päivä oli yhtä turkisten juhlaa ja blingbling-yksityiskohtien tykitystä. Totesin olevani aika tylsimys ja epäelegantti ainakin mitä tulee virolaiseen makuun. Alla kuvakollaasi tyylistä, joka täällä rokkas.

Ilta on kulunut sängyssä lojuen ja illallistaen sekä Fashiontv:tä tässä samalla katsellen. Ihana kanava! Rakastuin sen myötä Stephane Rollandin suunnittelemiin asuihin. Anyways, nyt olen ihan rättipoikkiväsynyt, joten läksin untenmaille! Hyvää yötä Suomi!

Ps. Mulla on ollut tänään ihan sellanen yksin kotona -leffa -olo! :D Suosittelen kaikille tällaista yksin tehtyä ulkomaanreissua - vaikka Tallinnaan! Mulla on kyllä ollut NIIIIIN hauskaa!


Kollaasin kuvat täältä, täältä ja täältä...

Viisuminhakureissulla Tallinnassa

Hei pitkästä aikaa ja pahoittelut, että blogirintamalla on ollut hiljaista. Kuulin, että täällä on käyty tsekkailemassa, että onko uusia postauksia tullut ja minä kun olen ollut siinä luulossa, että tätä blogia ei vielä lue kukaan, kun en varsinaisesti ole laittanut linkkiä jakoon minnekään. Mutta sehän on kiva, että postauksia on oikein odotettu! :)







































Tällä hetkellä hengailen Tallinnassa, sillä opiskeluprojektini on edennyt nyt viisumin hankkimis -vaiheeseen. Suomesta ei tällä hetkellä saa viisumeita Yhdysvaltoihin lähetystön remontin takia, joten kaikkien on tultava Viroon viisumihaastatteluun. Saavuin äsken haastattelusta ja huomenna kympiltä viisumin pitäisi olla valmis, niin nyt on kuulkaas mahtava olo! Täytyy nimittäin myöntää, että olen aika paljon stressaillut tuota viisumiasiaa, koska nettisivuilla oli tuhat sivua ohjeita sen hakuun ja linkkejä aina uusille ja uusille sivustoille, jossa oli lisää tietoa viisumivaatimuksista.

Olin ajatellut kirjoittaa oman postauksen viisumin hankkimisesta, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en taidakaan jaksaa kaikkia vaiheita raportoida :D Lyhykäisyydessään voin kuitenkin kertoa, että aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä kannattaa varata, kun siihen rulijanssiin ryhtyy. Lisäksi järjestelmät eivät ole mitään maailman nykyaikaisimpia, mutta en valita nyt kun kaikki näyttää olevan kunnossa.
















































Yllä oleva akvaariokuva on Swed Pankista täältä Tallinnasta, jossa kävin aamulla maksamassa viisumiin liittyvän MRV-maksun käteisellä (näin suositeltiin ohjeissa). Lisäksi opiskeluviisumin saadakseen täytyy maksaa SEVIS-maksu netin kautta. SEVIS-maksusta tulee mahtava dollarin seteliltä näyttävä kuitti USA:sta kotiin ja minulla oli kyllä hauskaa, kun keltainen DHL:n rekka viime perjantaina kaarsi kotipihaan sitä tuomaan. Pelkät viisumimaksut ovat noin 300 euroa.



















Anyways, fiilis on nyt aivan mahtava! Lentoliput on hankittu, kämppä odottaa Manhattanilla ja huomenna kai viisumikin on kourassa. Sitten enää kuukausi odotusta ja matkaan! Jaiksiisis! Mutta sitä ennen on Tallinna koluttavana. Nytpä siis lopettelenkin tähän ja lähden katsastamaan tuota cityä ulos auringonpaisteeseen. Mitenkähän pysyn ruodussa, kun tahtoisin uudistaa kaiken - vaatteet, hiukset, kynnet tässä keväthurmassa! Pitänee koittaa hieroa tyhjää lomakkoa päähän...































































Illalla varmaan palailen tänne blogin ääreen nyt kun on kerrankin aikaa. Tere vaan!


DHL-kuvat täältä ja täältä. Muut kuvat mun iPhonystä.