Opinnäytetyöstä ja kutsumustyön löytämisestä


Tuntuu, etten ole kirjoittanut varsinaisia kuulumisia blogiin pitkään aikaan. Kun tekee opinnäytetyötä ja suorittaa kuutta kurssia, niin blogin kirjoittamiseen ei ole aina oikein rahkeita. Lisäksi kesän reissuilta riittäisi kirjoitettavaa vielä pitkäksi aikaa (positiivinen ongelma tietty). Mutta nyt ajattelin ottaa hetken aikaa ja kertoilla vähän arjesta, ajatuksistani ja siitä missä mennään.

Idea tähän syntyi oikeastaan Pako arjesta -blogia lukiessani. Jerry pohti syntymäpäivänsä kynnyksellä, että mitä on saavuttanut elämässä tähän mennessä. Samoja asioita pohti myös Deep Red Blues -blogin Kea, joten liekö syksy tällaista pohdintojen aikaa meillä kaikilla.

Opiskelua, motivaatio-ongelmia ja ahaa-elämys

Tänä syksynä starttasi kolmas ja viimeinen opiskeluvuoteni matkailun liikkeenjohdon opinnoissani. Kesän reissujen jälkeen minulla oli ensimmäistä kertaa kunnon motivaatio-ongelma opiskelua kohtaan. Valmistuminen alkoi yhtäkkiä häämöttää aivan (liian) lähellä ja mietin, että mitä olen oppinut. Päässäni pyöri, että olenko nyt saavuttanut uuden alan asiantuntijuuden, johtaako ponnistelut haaveideni täyttymiseen, tiedänkö edes mitä ammatilliset haaveeni ovat ja pitäisikö tuntua eriltä, jos on todellinen ammattilainen?

Opinnäytetyön aloittaminen tuntui monta viikkoa hirvittävältä tervanjuonnilta, koska en saanut mielessäni määritettyä, että mitä tarkalleen ottaen halusin tutkia ja selvittää, vaikka aihesuunnitelma olikin tehtynä. Velloin, kärvistelin ja välttelin. Yritin miettiä ja yritin olla miettimättä. Sitten ensimmäisen version deadline tuli niin lähelle, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tarttua härkää sarvista kiinni. Istuin alas ja aloin lukea ja kirjoittaa. Lukea ja kirjoittaa. Lukea ja kirjoittaa.

Teoriaosuuden ensimmäisen version deadline oli tämän viikon keskiviikkona klo 8 ja kirjoitin koko viimeisen yön lukuun ottamatta kahden tunnin unia klo 4-6. Olin huomaamatta saavuttanut flow'n ja en olisi malttanut lopettaa. Tarttumalla toimeen sain selvitettyä itselleni, että mitä tarkalleen haluan tutkia matkabloggaamiseen liittyvällä opinnäytetyölläni.

Aiheen kirkastamisessa suurena apuna oli tämän otsikon ilmestyminen uutisvirtaani:



Tarinoita maailmalta -blogin Annika julkaisi täydelliseen aikaan postauksen, jossa hän kertoi matkabloginsa poikineen hänelle ylennyksen ja unelmatyön markkinointipäällikkönä ilman markkinointialan koulutusta. Annika kirjoittaa:


Uskokaa tai älkää, niin tästä on kiittäminen blogiani! Sen myötä olen saanut kokemusta blogini markkinoinnista sosiaalisessa mediassa ja yhteistyökumppaneille. Osaan tuottaa sisältöä blogiin ja saada sen näkyviin somesssa ja hakukoneissa. Osaan käyttää WordPressiä ja järjestää Facebook mainontaa. Lisäksi tunnen Euroopan kuin omat taskuni, mikä on olennaista sillä uusi roolini on nimenomaan markkinoida Euroopan aktiivimatkoja Pohjois-Amerikan markkinoille. Tämän tarinan opetus lienee tällä kertaa se, että kannattaa tuoda esille omat kiinnostuksen aiheet työpaikallakin, vaikka kyseessä olisikin ihan vaan se omaksi iloksi kirjoittamasi blogi.

Annikan sanat ja esimerkki iskivät ajatuksenvirtani kerralla järjestykseen. Sain selvitettyä itselleni, että haluan tutkia sitä miten matkablogi voi toimia ammatti-identiteetin rakentajana ja urasuunnittelun työkaluna. Kiitos vain Annika, että kirjoitit tämän postauksen! Et tiedäkään, että mitä se sai maapallon toisella puolen aikaan.

Kutsumustyön jäljillä

Olin eilen Matkamessujen bloggaajaillassa, jossa ideoimme matkabloggaajien ja Matkamessujen yhteistyön kehittämistä. Ilta päättyi siihen, että menimme tutustumaan käynnissä oleviin Kirja, Viini ja Ruoka -messuihin bloggaajaporukalla. Ilta täytti sydämeni innostuksella ja kiitollisuudella.

Matkabloggaus on nuori "toimiala" ja olen saanut olla mukana rakentamassa kentän kehittymistä Suomessa kutakuinkin alusta saakka. Olen saanut elämääni valtavan monta uutta ihmistä, heimolaista, joita kiinnostavat samat asiat kuin itseänikin.


Tajusin eilen, että olen löytänyt elämääni kaksi todellista intohimoa, jotka ovat pysyneet sydämen asioina vuosia. Olen perustanut ja lopettanut monta blogia, mutta matkailusta kirjoittaminen on aina ollut blogieni niché. Elämäni olisi täysin toisenlaista, jos en olisi alkanut pitämään matkablogia. Ilman blogia en varmastikaan opiskelisi matkailualaa, enkä olisi matkustanut niin paljon kuin olen. En myöskään tuntisi niitä ihmisiä, jotka ovat toimineet minulle suurena inspiraationa.

Toinen intohimoni on tietysti Amerikan matkailu. Joka kerta, kun näen lentotarjouksen Yhdysvaltoihin sydämeni hypähtää. Ja kun Viinimessuilla oli Kalifornian viinien osasto, löysin itseni sieltä välittömästi ideoimasta viinitapahtumaa Nuorten aikuisten Amerikka-verkostollemme. Tänään ideaa kanssani suunnittelemaan on lähtenyt jo toistakymmentä ihmistä Facebookissa, joten koen vahvasti, että omien intohimon kohteiden löytäminen on suuri rikkaus. Sen myötä on helppoa löytää omat heimolaiset, etenkin näin some-aikana.

Opinnäytetyöni aihetta varten olen lukenut paljon kirjallisuutta kutsumustyön löytämisestä ja ammattilaisbrändin luomisesta. Punaisena lankana tuntuu olevan, että kannattaa todella tehdä sitä mitä rakastaa. Lauri Järvilehto toteaa kirjassaan Upeaa työtä! – näin teet itsellesi unelmien työpaikan, että

"Kutsumuksesi on siellä missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet."

Intohimo on nyt siis selvillä! Enää ei tarvitse kuin selvittää maailman tarpeet ja avot, kutsumustyöni on selvillä. Opiskelua on jäljellä seitsemän kuukautta ja tavoite viimeisille kuukausille on nyt tiedossa. Ideoitakin on. Tulevaisuus näyttää, että pääsenkö tekemään työtä kutsumuksen parissa vai tuleeko jotain muuta.


Juuri tällä hetkellä olen taas toivoa ja uskoa täynnä ja se auttanee selviämään seuraavista deadlineista ja velvotteista, joita seuraavat kolme viikkoa ovat täynnä. Ensimmäisenä hoidettava asia on vuorossaan viides kansantaloustiedon verkkotentti, jonka kimppuun täytyy ryhtyä vielä tänään. Vuoden loppuun mennessä 190 opintopistettä pitäisi napsahtaa täyteen opintorekisterissä, joten pitkällä ollaan. (Jaksaa, jaksaa!)

Vuoden viimeiset rutistukset on muuten allakoitu Havaijin auringon alla suoritettavaksi. Blogia, opiskelua ja Amerikkaa. Kutsumustyö – I'm on it!


Kuva minusta: Hilla Miettinen

17 kommenttia

  1. Huikeaa Ulla! On kyllä voimaannuttavaa seurata vierestä, miten toinen löytää sen oman intohimonsa ja suuntaa määrätietoisesti sitä kohti. Ja sulta jos joltain sitä määrätietoisuutta löytyy, mistä en voi muuta kuin ottaa mallia ja nostaa hattua. You go girl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Inka, tää kommentti kyllä voimaannutti puolestaan minua. Musta on hassua, että sää näät mussa määrätietoisuutta, koska mun mielestä sinä oot se itse määrätietoisuus. Mutta juuri sen vuoksi tää on sun sanomana erityisen lämmittävää. Kiitos ystävä <3

      Poista
  2. Tällainen valmistumista edeltävä aika on varmasti todella stressaavaa ja ajatuksia herättävää. Itse ainakin muistan vielä opiskellessani, miten tuntui siltä, etten ole oppinut yhtään mitään, vaikka pitäisi valmistua jo vuoden päästä (lopulta en tietenkään valmistunutkaan). Itse asiassa tuo fiilis auttoi osittain tajuamaan, että olin väärällä alalla ja väärässä paikassa :P.

    On hienoa nähdä, miten olet löytänyt oman intohimosi ja keksinyt, mitä haluat tehdä elämässäsi! Monet eivät IKINÄ pääse tuohon pisteeseen missä olet juuri nyt, ja tämä kaikkihan on vasta alkua. En yhtään ihmettelisi, jos viiden vuoden päästä asuisit USA:ssa ja toimisit markkinointipäällikkönä jollekin mielenkiintoiselle matkailufirmalle (jos siis tuollaista edes haluat) :D.

    Matkailuala erityisesti bloggaamisen kautta tarkasteltuna on mielenkiintoista myös siitä syystä, että esimerkiksi sinä, Annika ja minä haluamme kaikki olla jollain tavalla mukana matkailussa, mutta polkumme ovat täysin erilaiset, kuten tavoitteetkin. Silti meitä kaikkia yhdistää intohimo juuri matkailua kohtaan, mikä taas tekee meistä hengenheimolaisia :). Tällaista tukea ei pidä koskaan aliarvioida, kuten et selvästikään teekään. Ainakin tässä vaiheessa meidän matkabloggaajayhteisö on niin hienoa, kun kaikki auttavat toisiaan enemmän tai vähemmän.

    Tiedän, että saavutat varmasti sen urallasi ja elämässäsi, mitä haluat :). Tiedätpä tällä hetkellä tarkalleen, mitä se on, tai et. Parin vuoden päästä tavataan sitten pikkuporukalla jossain pilvenpiirtäjäbaarissa cocktailien äärellä ja keskustellaan siitä, miten nämä nykyiset tavoitteet tuntuvat pieniltä siihen verrattuna, mitä ollaan jo saavutettu ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti paljon Jerry, kun otit aikaa ja laitoit pitkän kommentin! =) Tällaisia on aina mielenkiintoista ja kiva lukea. Tuo sun fiilis opiskeluista on ollut varmasti karsea. Uskon, että olet tehnyt oikean valinnan sulle, kun tajusit, ettet olekaan opiskelemassa oikeaa alaa. Kaikesta opitusta on jotain hyötyä, joten ei sekään aina onneksi ole mennyt hukkaan. Monesti myös ei jotenkin näe, että mitä on oppinut, kun kaikki tapahtuu niin pikkuhiljaa. Näin ainakin haluan uskotella itselleni, hehee.

      Se on kyllä hienoa, että on löytynyt asioita, joihin mielenkiinto pysyy palavana vuosia. On tosi jännä nähdä, että pääsenkö lopulta työskentelemään niiden asioiden parissa vai onko sittenkin jotain muuta tulossa. Kaikki on varmasti vasta alkua ja se on ihana ajatus se =) Lämmittää mieltä, että sää uskot muhun! Minä myös uskon suhun!

      Tää opparin tekeminen on hahmottanut mulle jo tähän mennessä, että bloggaamista voisi tarkastella niiiin monelta kantilta. Samoin matkailuala on tosiaan todella laaja käsite, joten oot ihan oikeassa, että kaikkia meitä yhdistää tietyt käsitteet ja sitten toisaalta tavoitteet ja haaveet voi olla silti aivan erilaisia. Se on just se rikkaus, niin kaikille löytyy se oma kulma! Se on joka tapauksessa varmaa, että hengenheimolaisten tukea tarvitaan nyt ja vastaisuudessa. Ihana ajatus, että istutaan muutaman vuoden päästä siellä pilvenpiirtäjäbaarissa (sen tosiaanki on pakko olla pilvenpiirtäjäbaari!) ja puhutaan jo toteutuneista ja vielä toteutumattomista suurista unelmista. Can't wait! =))

      Poista
    2. Kiitos itsellesi, kun kommentoit ja kirjoitit myös tämän postauksen :)! Se oli todellakin oikea valinta :P. Sanoisin, että opin valtavasti opiskeluaikana, eli se ei mennyt lainkaan hukkaan, MUTTA en kokenut oppineeni kauheasti itse markkinoinnista, eli siksi tuntui vähän turhalta enää jatkaa pidemmälle.

      Sehän voi olla, että tämän intohimon kautta löytyy vielä sitäkin voimakkaampi intohimo, jota lähtee seuraamaan, eli se on myös hyvä, ettei näitä asioita tarvitse päättää eikä tietää etukäteen. Kiitos, Ulla :)!

      Monien hieman negatiivistenkin bloggaajien (en puhu Suomen mittakaavassa vaan yleisesti) kannattaisi muistaa juuri tuo, että kaikki blogit ovat kuitenkin niin erilaisia, että ei tässä varsinaisia kilpailijoita olla keskenään, vaikka siltä välillä tuntuisikin. Ehdottomasti pitää olla pilvenpiirtäjä :D! Sovitaan alustavasti New York tai Tokio, koska niistä löytyy varmasti ne parhaat yksilöt ;). Tai hei, ollaan siinä vaiheessa sen verran rikkaita ja menestyneitä, että lennetään ensin toiseen ja sitten toiseen :D.

      Poista
    3. Hyvää pohdintaa jälleen J! Ja erityisesti tykkään tuosta loppukanetista :D "Tai hei, ollaan siinä vaiheessa sen verran rikkaita ja menestyneitä, että lennetään ensin toiseen ja sitten toiseen" – kyllä siinä alkaa olla meillä tavoitteet kohdillaan, nyt hetkeksi ;)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus <3 Terveisiä hengen heimolaiselta täältä rapakon takaa! Oli niiin ihana kuulla, että onnistuin inspiroimaan sua, se on ihan parasta bloggauksessa. Ja minä kun mietin, että kirjotanko koko aiheesta..!

    Todellakin upea juttu, jos sulla on nyt jo ennen kuin olet valmistunut jonkinlainen kuva siitä, mitä haluat tehdä. Minä kun valmistuin matkailualalta, niin en edes oikein tiennyt mitä kaikkea voisin tehdä - Se tuli paljolti selville juuri bloggauksen, somen ja eri matkailualan hommia tehdessä. Sitten kun tajusin, että markkinointi kiinnostaisi niin edessä oli väistämättä se ongelma, ettei mulla ole alan tarkempaa koulutusta. Mutta niin kuin tiedät, niin tämähän kääntyi varsin onnelliseen suuntaan - Vaikka en ikinä olisi uskonut, että blogista olisi jotain noinkin konkreettista hyötyä. Nyt kuitenkin suunnittelen juurikin blogin lanseerausta työpaikalleni ja kirjoittelen matkailusta sormet sauhuten työkseni :D

    Olen ihan varma, että sinäkin löydät unelmatyösi <3 Nyt somen kultakaudella mahdollisuudet ovat oikeasti melkein rajattomat, joten luovuus kukkimaan ja inspiroitumaan! Ja melkeinpä tuli tuosta Jerryn pilvenpiirtäjäbaari-kommentista mieleen, että tässähän pitäis suunnitella joku Pohjois-Amerikan bloggaajatapaaminen, kun meitä täällä asuvia tai usein täällä käyviä on aika monta..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annika, Thank God päätit kirjoittaa tuosta sun uudesta työstä! :D Tää case on ollut mulle esimerkkinä, että sitä ei kyllä koskaan tiedä, että mitä kaikkea näiden postausten julkaisemisen takana tapahtuu. Ja me kirjoittajat tullaan tietämään vain pieni osa siitä, miten kirjoitukset ovat vaikuttaneet joihinkin. Itsekin on niin huono kommentoimaan, vaikka joku kirjoitus herättäisi paljonki ajatuksia. Pitäis tehdä parannus siinä! :)

      Tuo sun tarina on niin mielenkiintoinen, etenkin kun sääki olet valmistunut matkailualalta. Oon superonnellinen siitä, että miten asiat siellä meni. Ja tuo luo uskoa meille muille myös. Kuulostaa mahtavalta, että pääset käyttämään blogiharrastuksen kautta saamiasi taitoja työpaikalla. Tuo on kyllä todellinen win-win kaikille osapuolille :)

      Kiitos paljon tästä kommentista ja tosiaan siitä postauksesta. Ihana, että uskot, että myös minä löydän unelmaduunin. Ja siis tuo bloggaaja-tapaaminen Pohjois-Amerikassa – siinähän on ihan loistava ajatus! Aletaanpa kehittelemään ;)

      Poista
  4. Sun energia ja omistautuminen asioille on niin inspiroivaa! Oot niin huikea tyyppi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jenna <3 Kiitos. Pökerryttävä kommentti! =)

      Poista
  5. Hyvän kuuloinen aihe lopputyölle! Ja ihanaa muutenkin, että oma polku selviää. Nykyään mikään ei oo lopullista, joten suuntaahan voi ja pitääkin muuttaa sitten matkan varrella, välillä loivemmin ja välillä jyrkemmin.

    Lahja
    p.s. Luon uuden blogin myötä uutta netti-identiteettiä, hämmentää itteekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lahja, ihana että oot messissä blogsfäärissä ja niin viisaita sanoja, viisaita sanoja. On varmasti totta, että tässä ehditään vielä luoda jos jonkinlaista uraa ennen ku eläkkeelle päästään.

      Kävin tsekkaan sun uuden blogin ja wau, että oot nähnyt siitä enneunen! Siinä on kyllä hyvä syy tosiaan alkaa bloggaamaan. Verkkoidentiteetti on mun opparin yks alaluku, joten ajankohtainen teema täälläkin päässä :) Onnea uudelle blogille!

      Poista
  6. Kuulostaa vahvasti siltä, että olet oikealla tiellä :). Tsemppiä rutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Teea! Toivotaan ja uskotaan näin =)

      Poista
  7. Vitsit miten tuttuja pohdintoja valmistumisesta ja ammattitaidosta. Itelläkin se valmistuminen on enää ehkä noin parin kuukauden päässä ja on niin sellanen olo, että mitä ihmettä tässä muka on oppinut. Tuntuu, ettei kursseilta ole jäänyt päähän oikein mitään, vaikka toisaalta varmasti paljonkin.
    Ehkä gradun viimeistelykin takkuaa vaan siks, että alitajuntaisesti valmistuminen tuntuu liian pelottavalta :D Opiskelijastatuksella on jokseenkin mukava elää, kun tavallaan tuntuu, että on vielä ihan "luvallista" olla kujalla, mitä sitä oikeen elämässään haluaa tehdä :) Vaikka niinkun Leenakin tossa ylempänä totes, niin kyllähän sitä suuntaa voi muuttaa vaikka kuinka monesti.
    Ja onpa mielenkiintonen opparin aihe! Blogin puolelle sitten ehdottomasti tärkeimmät johtopäätökset julki :) Musta on niin siistiä huomata, kuinka niistä rakkaista harrastuksista ja intohimon kohteista alkaa erilaisia reittejä pitkin muodostua ammatteja niin tutuille kun tuntemattomillekin.
    Ja viimeisenä asiana tältä erää, toi Namen toiminta kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoselta, mitä nyt oon netistä vähän kuikuillut aikaisempia tapahtumia. Ehkäpä pitäisi joku kerta uskaltautua mukaan, Jenkkilä kun tuppaa täälläkin aina kovasti houkuttelemaan matkakohteena ja onhan siellä aikoinaan tullut vaihtovuosikin vietettyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Miffa ja sori, kun vastaamisessa on kestänyt! :/ Tuo on varmasti kaikille tuttu fiilis, että jossain vaiheessa kyseenalaistaa sen, että onko tässä tullut nyt opittua varmasti tarpeeksi. Kun ei voi palata aikaan, joka oli ennen niitä tietoja ja taitoja, niin ei voi huomata, että mitä kaikkea siihen päälle on tullut :) Ja tuo on hyvin sanottu, että opiskelija-statuksella on tietyllä tapaa niin huoletonta olla.

      Kiva kuulla, että mun opparin aihe vaikuttaa kiinnostavalle. Varmasti tuun kirjoittamaan johtopäätöksistä tänne :)

      Ja ehdottomasti tervetuloa mukaan NAMEn toimintaan! Sinne ei oo mitään kynnystä eli mukaan vaan. Kiitos tosi paljon tästä kommentista! Oli tosi kivaa luettavaa =)

      Poista
  8. Ihana teksti! Mäkin oon saanu opparin rakenne-ehdotuksen nyt tehtyä, ehkä se flow valtaa vielä mutkin, toivottavasti viimestään elo-syyskuussa. OOt kyllä antanu mulle paljon tsemppiä ja inspiraatiota, kiitos niistä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!