Welcome to Miami!

Eipä voisi paljon enempää tunnelmat ja maisemat muuttua kolmessa tunnissa kuin mitä tänään tapahtui. Haikeana jätin hyvästit New Yorkille La Guardian lentokentällä ja koneeseen päästyäni otin käteeni Ruandan kansanmurhasta kertovan kirjan, jonka parissa vietin lennon New Yorkista Floridaan. (Kanssamatkustajani kiusaavat minua, etten olisi voinut huonommin kirjan teemaa lomalle valita, mutta kyseessä on oikeasti superhyvä kirja. Mutta siitä ehkä lisää toisten.) Puolen yön maissa olimme lomamme seuraavassa määränpäässä, Miamin South Beachilla, jossa meitä odotti epätodellisen värikäs, meluinen ja epätodellinen kaupunki.

Hotelli ensinnäkin on ihan överi hienolla ja ennennäkemättömällä tavalla. Huoneet ovat kuin jostain tuhannen ja yhden yön tarinasta ja kattoterassilla palmut vain huojuvat lepotuolien, sohvien ja sänkyjen (!) vierellä. Painelin ensimmäisenä katolla sijaitsevaan uima-altaaseen uimaan ja vielä keskellä yötä 25 asteen ilmassa tarkeni polskutella huoletta talven tauhkoja pois. 

Ja alue sitten. Olemme keskellä Art Deco -aluetta, jossa tänä yönä näytetään bailattavan ankarasti. Taivaanpyyhkijät halkoivat mustaa taivasta ja jumputus soi kaikkialla täysillä. Rantakatu oli suljettu liikenteeltä tanssimiselle. Kuulimme taksikuskilta, että täällä on maanantaina jokin jalkapallon superottelu tulossa ja kaikkialta USA:ta on ajanut porukkaa tänne vasta vasten peliä katsomaan. Ja sen kyllä huomasi katukuvassa! 

Puoli kahdelta vielä mentiin syömään illallista, kun ei aiemmin oltu ehditty. Kyllä siinä suomipojat ja -tytöt oltiin ihmeissään kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Ja tropiikin lämmöstä! Se onkin se mitä tältä viikolta odotetaan, aurinkoa ja lepoa. Kahdelta yöllä, luojan kiitos, jumputuskin hiljeni, joten saattaa olla että nyt voi bassojen tärinän jälkeen saada nukuttuakin. Ensivaikutelma Miami beachistä oli aika erilainen kuin olin kuvitellut. Katsotaan miltä aamulla näyttää :) En osaa muuten tätä vielä kuvailla.