"Miami triathlon"

Jahas ja taas on ilta. Hotellin siivooja oli viikannut sängylle haalean turkoosin vohvelikankaisen aamutakin ja tohvelit ja vedin ne ylleni reissuiltamme palattuamme. Väri kuvaa hyvin yhtä Miami Beachin väripaletin suosikkisävyä ja huomaan, että sepäs näyttää varsin mukavalta nyt jo hieman väriä saanutta hipiää vasten. Tänään olemme taas tuumineet keskenämme, että miten suuri vaikutus auringonvalolla on ihmisten mielialaan ja mielenlaatuun. Täällä kaikki on jotenkin pastellisen herkullisen näköistä ja paikallinen musiikkikin tuottaa letkeän positiivissävytteisiä sointuja. Mukavahan se sitten on lomailla tällaisessa ympäristössä. 

Ja pousailla rennon coolisti.

Hypättiin iltapäivällä taksiin ja ajettiin Alamon autovuokraamolle, josta saimme mukaamme oman pirssin loppuloman ajaksi. En ymmärrä miksi kaikki ovat sanoneet, että täällä pitää ehdottomasti olla oma auto koko ajan käytössä. Ei kyllä meidän mielestämme! South Beachilla viihtyy hyvin ja sieltä pääsee halutessaan helposti ja edullisesti liikkumaan muuallekin, mikäli niin mielii. 

Tänään tuntui, että auto tulee vähän haitoiksi, sillä emme ole saaneet vielä tarpeeksi vain auringossa lötköttelystä. Ja se harrastus sujuu helpoiten hotellin vieressä sijaitsevalla Lummus-biitsillä (kun nyt täällä olemme vielä kaksi yötä), sillä meillä on hotellin tarjoamat mukavat aurinkotuolit ja pyyhkeet sekä erinomainen turkoosi meri ja valkoinen hiekkaranta. Porukkaakaan rannalla ei ole liiaksi asti, mutta silti on mukavaa katseltavaa ympärillä, jos silmiään jaksaa raottaa. Naureskelimme tänään, että olemme täällä kyllä varsinaisella Miami triathlonilla: Lajimme ovat vain makoilu, syöminen ja uiminen :D 

Asetimme iltasella auton navigaattoriin Shake Shack -hampurilaisravintolan osoitteen ja ajoimme sinne ruokailemaan. Kyseinen ketju on saavuttanut suursuosion Yhdysvalloissa ja edelleen New Yorkissa jonotetaan ulkona asti sisälle tähän ketjuravintolaan! Tämä ilmiö oli menossa jo puolitoista vuotta sitten Nycissä ollessani ja en vain voinut uskoa, että ruoka olisi jonottamisen arvoista. Niinpä en ollut käynyt siellä aiemmin ennen kun tänään sitten vihdoin pääsin maistamaan ravintolan antimia. Ja täytyy sanoa, että olihan ruoka tosi herkullista (mutta en silti näe itseäni jonottamassa viimassa ja pakkasessa hampparibaariin - joku siinä ajatuksessa vaan mättää.)

Ruokareissulla näimme Pottery Barnin, joka oli merkittävä havainto siksi, että Frendit-fanina se muistutti minua hauskasta Pottery Barn -jaksosta kyseisessä tv-sarjassa. En tiennytkään aiemmin, että kyseessä on todellinen liike eikä fiktiivinen kauppa. Näin sitä (hyödyllistä) tietoa kertyy, kun vanhemmaksi ja viisaammaksi varttuu. 

Illalla alkoi sataa, kun istuimme iltakahvilla maistelemassa kuuluisaa key lime -piirakkaa jossakin ranskalaisen miehen pitämässä kahvilassa toisella puolella South Beachia. Silloin oli mukava, kun pystyi hyppäämään isoon mukavaan autoon trooppisen sateen piiskatessa katuja valtavalla voimalla. Hotellille takaisin päästyämme sade oli kuitenkin jo lakannut. 

Tämänkaltainen oli tämä tiistaipäivä Miamissa tänään. Florida vaikenee nyt. 

Mukavaa päivää ruudun toiselle puolelle!