Key Westin helmi

Palataanpa ajassa taaksepäin sinne missä ajatukseni ja mieleni vielä muutenkin ovat. Tarkalleen ottaen menkäämme takaisin Key Westiin, joka vei sydämeni. Ensimmäinen majapaikkamme Key Westin Travelogdessa ei osunut ihan nappiin ystäviemme homehtuneiden huoneiden takia, mutta päätimme kuitenkin jäädä kaupunkiin ja etsiä uuden hotellin. Onneksi teimme niin, sillä löytämämme uusi paikka muutti kaiken. 

Olimme edellisenä iltana kävelleet vanhassa kaupungissa ihastelemassa siirtomaatyylisiä huviloita ja haaveilleet majoittuvamme sellaisessa. Majapaikka-asian tultua ajankohtaiseksi löysimme Hotels.comista Fleming B&B'n, joka näytti aivan täydelliseltä, mutta joka vaikutti vähän omituiselta, sillä mistään muualta ei tuntunut löytyvän tietoa paikasta. Google maps ei löytänyt kohdetta, eikä edes TripAdvisorissa ollut kävijäarviointeja. Päätimme kuitenkin luottaa Hotels.comiin, sillä hinta oli erittäin miellyttävä: 135 e keskustan hotellista aamupalalla, nettiyhteydellä ja uima-altailla. Vertailun vuoksi sanottakoon, että olimme maksaneet 150 e siitä homeisesta kahden tähden Travelodgesta, joka sijaitsi vähän syrjässä vieläpä. Key Westissä ei ole ihan mahdottoman edullista yöpyä sen legendaarisuuden takia. Yllä oleva kuva netissä kuitenkin vakuutti meidät ja pian olimme paikan edessä painamassa summeria ja portti keitaaseen avautui. 

Perillä näytti ihan satumaiselta ja tuntui, että olimme ainoita vieraita koko paikassa. Sitten tapasimme Jorgen. Suureksi harmiksi emme tulleet ottaneeksi kuvaa tästä uudesta ystävästämme, meksikolaisesta viisissäkymmenissä olevasta miekkosesta, joka teki olomme sydämellisen tervetulleeksi ensi hetkestä lähtien. "Tervetuloa kotiin" hän toivotti meidät. Sisälle kirjautuessamme mielenkiintoisia asioita alkoi paljastua paikasta. Olimme todellakin ensimmäiset vieraat, sillä hotelli oli avattu uudelleen samana päivänä, kun saavuimme. Aiemmin paikka oli ollut avoinna vain homomiehille ja pukeutuminen oli ollut vapaaehtoista xD Uudet omistajat olivat kuitenkin avanneet paikan kaikille ja näin minä ja Mirkka olimme ensimmäiset naisvieraat hotellissa! 

Minä ja Make saimme huoneen 104 altaan ja respan vierestä ensimmäisestä kerroksesta ja Mirkka ja Mikko olivat viereisessä huoneessa. Isäntäväki piti meitä hyvänä. "Maistuisiko Sprite?" Pompimme ilosta Mirkan kanssa, sillä kontrasti edellisiin paikkoihin oli niin suuri. Tuntui kuin olisimme kylässä jossakin perhetutuilla, sillä mitään kylttejäkään ei oltu ehditty paikan seiniin vielä laittaa. Asetuimme heti taloksi ja hyppäsimme altaaseen. Ovia ei pahemmin tarvinnut pitää lukossa tai edes kiinni. 

Vähän ajan päästä seuraavat vieraat tulivat ja suureksi yllätykseksi hekin olivat Suomesta! Myöhemmin illalla tutustuimme heihin paremmin ja mies osottautui Finnairin lentokapteeniksi. Sattuneesta syystä pariskunnalla oli yksi jos toinenkin kiinnostava matkakertomus jaettavana eri puolilta maailmaa ja niinpä istuimme iltaa hotellin kuistilla kuudestaan Jorgen ja muun henkilökunnan tuodessa meille viiniä ja virvokkeita talon piikkiin. Jorge ei kuitenkaan voinut istua alas kanssamme, sillä hän ei ollut paikan omistaja. Hän harmitteli sitä ettei voinut pitää meille paremmin seuraa ja kertoi, että hänellä on haave omasta hotellista, jonka hän aikoo perustaa ehkä parin vuoden kuluttua Meksikon viidakkoon, josta hän on kotoisin. Vaihdoimme yhteystietoja ja lupasimme mennä käymään, kun hän saa paikan valmiiksi. 

Jonkun aikaa terassilla istuttuamme paikalle pärähti kolme dragqueenia, jotka hätkähtivät meidät naiset nähdessään. He sanoivatkin, etteivät ole tavanneet muita "naisia" täällä kuin itsensä aiemmin. Erityisesti nämä möreä-ääniset naiset olivat Mikon perään ja koittivat houkutella meitä katsomaan heidän tanssishow'taan jonnekin clubille. Eipä menty, mutta oli ihan huvittava välikohtaus kyllä. Jorge sanoi myöhemmin nähneensä "ladyjen" tulevan ja oli ollut että voi-ei-voi-ei. Hän oli pelännyt, että järkytymme ja lähdemme lätkimään hotellista :D

Jorgen, joka muuten lausutaan ihanasti "Horrhe", ja muiden ihmisten ystävällisyys teki suuren vaikutuksen Key Westissä. Kun kävin kävelemässä kaupungilla yksikseni näin monia pariskuntia tai miehiä koirien kanssa istuvan talojen terassilla kiikussa ja kaikki tervehtivät minua hymyillen. Kävin useassa taidegalleriassa ihailemassa paikallista taidetta, joka on kirkkaiden värien juhlaa, kuten alueen luonto ja rakennuksetkin. Ympäristö näytti kaikkialla siltä, että täällä ei voi olla pahalla tuulella. 

 

Viimeisen silauksen paikkaan hullaantumiselle antoi Key Westin merellinen elämä, johon pääsimme tutustumaan purjehduksella, joka sisälsi kajaakeilla melomista ja snorklausta Meksikonlahdella. Siitä kuitenkin lisää seuraavalla kerralla.