Vääristeltyä totuutta ja oman tien etsimistä

Ystäväni sanoi minulle tänään puhelimessa, ettei halua tulla Facebookiin, koska sitä kautta saa vain valheellisen kuvan ihmisten kuulumisista. Jäin pohdiskelemaan asiaa, että tottahan se on, että sosiaalinen media antaa melko pintaraapaisun ihmisten todellisista kuulumisista. Ehkä tosiaan se etu on olla pois "kaikki tietävän" sosiaalisen median maailmasta, että ihmisten tulee tällöin kertoa todelliset kuulumisensa, kun ei voi tuudittautua ajatukseen, että olenhan asiani someen jo postannut.

Aloin pohtia tätä omaa blogia. Mitenkähän tätä luetaan, kun lukijakuntani koostuu pitkälti vain tutuistani? Luetaanko tätä siten, että tämä on julkinen päiväkirjani kaikista tärkeimmistä kuulumisistani? Vaiko niin että toimitan "oman elämäni naistenlehteä" blogin muodossa, johon nostan joitakin minua kiinnostavia asioita, jotka painottuvat luonnollisesti omiin kokemuksiini? Toivottavasti enemmänkin jälkimmäisellä tavalla :)

Pyrin kirjoittamaan etupäässä positiivisista asioista ja blogi toimiikin minulle muistutuksena katsoa päivittäin elämän valoisia puolia. Onhan tämän huono puoli tietysti se, että olen näin luomassa tavallaan sitä paranneltua versiota todellisuudesta, mutta fake until you make it, eikös se niinkin ollut? ;)

Viime aikoina olen ollut pienoisessa identiteetti- ja ammatinvalintakriisissä. Olen tehnyt persoonallisuustestejä, jotka ovat yksimielisesti kertoneet luonteeni taiteellisesta painotuksesta. Olen mietiskellyt, että blogin pitäminen on minulle varmaan tietynlainen taiteenmuoto itseni ilmaisemiseen, jota en ole muuten niin suuressa roolissa elämässäni pitänyt.

Olen pyöritellyt haaveita mielessäni. Mitä jos sitä lähtisikin tavoittelemaan lapsuuden haaveammattia ja lähtisi floristikouluun? Olisiko se järkevää vai romanttista kuvitelmaa? Mistä voi tietää, että kannattaisiko riski ja kuinka suuret seuraukset voisivat olla? Kuinka tärkeää on taloudellisen vakauden turvaaminen? Mitä kaikkia vaihtoehtoja ihmisellä oikeastaan on toteuttaa itseään maailmassa? Nykymaailma on kyllä mahdollisuuksia pullollaan ainakin periaatteessa, mutta missä vaiheessa kaiken maailman mahdollisuuksien äärellä jahkaaminen huonontaa vain elämänlaatua? Mikä on elämän tarkoitus ja etenkin mikä on elämäntehtävä minun kohdallani?

Kaikenlaista siis pyörii täällä päässä, joten muistetaanpa tuttujen kanssa pitää yhteyttä myös oikeasti ja vanhanaikaisella tavalla livenä, eikä aleta ajatella, että tämä blogi kertoo kaiken, jookosta! Näin ollen voin jatkaa oman naistenlehteni tuottamista ja keskittyä niihin ihanan pinnallisiin asioihin.


Kuvat: Maken isän pihalta, jossa joku lintunen oli etsinyt omaa polkuansa ensilumessa.