J.Lo keikka-analyysi By Ulletin

Terkkuja J.Lo:n keikalta! Laskeuduttiin takaisin tänne tavallisten tallaajien maailmaan amerikkalaisen show-pläjäyksen jälkeen ja sulatellaan vielä vähän kaikkea kokemaamme ja näkemäämme. 

Läksittiin kotoa kohti Hartwall Areenaa hyvissä ajoin, jotta ehdittiin rauhassa kierrellä ympäriinsä ja kuunnella lämppäri-dj:tä. Tälläisille pohjoisen pikkukaupunkien kasvateille maailman tähtien konsertit eivät ole päässeet käymään arkipäiväisiksi. Suomessa olen käynyt katsomassa aiemmin vain Britneytä kahdesti, joten vertauspohjani rajoittuu siihen. 

Odotukset illan konserttia kohtaan olivat melko korkealla, koska tiedossa oli, että amerikkalainen show-koneisto perinteisesti osaa huolehtia yleisön viihtyvyydestä ja häikäisemisestä. Eivätkä tähdet ole sattumalta suosioonsa nousseet. Supertähdeksi pongahtaminen 308 miljoonan maamiehen joukosta ei ole mikään pikkujuttu.

Show alkoi näyttävästi ja kuningatar otti paikkansa parrasvalojen kirkkaimpana tähtenä nousten lavalle lattian läpi. Säteilyä ja kauneutta välittyi aina hattuhyllylle asti, jossa me kaksi istua napotimme. 

Näiden kuvien jälkeen saattaa kuulostaa hassulta, kun sanon, että J.Lon lavaelementit olivat hieman vaatimattomat (vertailukohtaani katsottuna nimittäin). Lava oli koko ajan samanlainen ja taustatanssijoitakin oli aika maltillinen määrä. J.Lon keikka oli paljon konserttimaisempi kuin Britneyn spektaakkelimaiset kiertueet, joka olivat ennen kaikkea show'ta eivätkä niinkään artistikeikka. Mutta Jenniferillä oli karismaa ja lahjakkuutta vetää konsertti perinteisemmällä tavalla jättämättä todennäköisesti ketään kaipaamaan siihen mitään lisää. Koskettavaa oli esimerkiksi rakkauslaulu, jonka aikana screeniltä näytettiin kuvia hänestä kaksostensa kanssa touhuilemassa. Sniips, niin suloista!

Iltapukujen lisäksi latinotähti näyttäytyi hyvin monelaisissa asuissa, joissa yleensä korostetiin hänen käsittämättömiä vatsalihaksiaan. Voi sanoa, että sitä mahaa ja sheikkausta kelpasi katsella! :D

 J.Lo käytti aika paljon aikaa yleisölle juttelemiseen ja suorastaan paistatteli yleisön ihastuksessa. Kiharat vain hulmusivat juuri oikealla tavalla tuulikoneiden edessä, kun hän seisoi pitkiä aikoja keimailemassa yleisön edessä kujertelemalla ja heittämällä pientä small talkia. Olen varma, että kaikki olivat lumoutuneita (vähintään edeltäneiden sheikkausten ja tanssimuuvssien takia, jos ei pelkästä kauneudesta). 

Lirkuttelusta huolimatta artistista välittyi kuva, että hän oli jotenkin aito ja välitön (tai ainaki osasi välittää sellaisen vaikutelman). Parhaiten mieleeni jäi kommentti, jossa hän sanoi, että aina pitää nousta ylös niinkuin vieteriukko, vaikka lunta tulisi tupaan kuinka (en nyt muista tarkkaa sanamuotoa, mutta pointti oli, ettei saa lannistua mistään.) Indeed.

Loppuanalyysimme oli Maken kanssa, että show oli täydellisen hyvä, mutta Hartwall Areena saa miinusta puitteistaan. Hallin tarjoamat omat screenit ovat naurettavan pienet ja eivät palvele lavaa suoraan edestäpäin katsovia juuri ollenkaan. Miksi keskellä ylhäällä ei ole näyttöä? Meidän show-elämystä hälvensi se, että näimme konsertin niin kaukaa. Britneyn show'ssa oli tietysti talon puolesta samat (surkeat) näytöt olemassa, mutta koska siellä show oli pääosassa ja tähden omat videoscreenit massiivisemmat, ei tämä seikka haitannut. Mutta tässä olisi tarjottu kauempanakin istuville täydellinen kokemus vain yhdellä lisäruudulla tai suurentamalla nykyisiä postimerkin kokoisia räppänöitä. Hjallikselle terkkuja vaan!

Mutta tosi tyytyväisinä lähdimme kotiin. Kyllä taas tuli pilkettä pimeään roppakaupalla. Ja enpä ole turhaan rankannut Jennifer Lopezia maailman kauneimpien naisten listalle, kuten moni muukin. Sinne hän ehdottomasti kuuluu edelleen 43-vuotiaana!