14. häämatka paratiisissa nimeltä Santorini

❤️  Lokakuun 6. päivä vuonna 2002 alkoi häämatkamme Kreikkaan yhden päivän vanhana avioparina. Kosin saari ei ollut alkuperäinen ja suunniteltu häämatkakohteemme vaan olimme päätyneet muuttamaan matkasuunnitelmia Thaimaassa riehuvan tautiepidemian vuoksi melko viime tipassa. Thaimaahan meille oli ollut varattuna kahden viikon häämatka, mutta Kreikkaan päädyimme jostain syytä menemään vain viikoksi. Lentokoneessa sanoin miehelleni, että se toinen häämatkaviikko ei saa hävitä vain tuhkana tuuleen: se eletään sitten joskus tulevaisuudessa.

SITÄ HÄÄMATKAVIIKKOA – eri pituisina ja eri puolilla maailmaa – 

olemme eläneet matkoillamme nyt 14 vuotta. Koska miksipä ei?

❤️  Viime elokuussa palasimme ensimmäisen kerran Kreikkaan sitten häämatkan. Romanttistakin romanttisempi Santorini on häämatkalaisten suosiossa. Nimetään siis Santorinin reissumme vaikka 14. häämatkaksemme kuluneiden yhteisten vuosien mukaan. Todellisuudessa en ole pysynyt kärryillä, että montako yhteistä matkaa olemme tehneet. Viime aikoina niitä on ollut monia joka vuosi, mutta kaikki reissut eivät kuitenkaan tunnu häämatkoilta. Santorini tuntui.

Talo Hamptonsissa – Au pairin elämään tutustumassa

Kirjoittaisinko tänään New Yorkin muotiviikoista vai siitä, kun pääsin tutustumaan au pairin elämään Hamptonsissa? Totean, että tänään olen enemmän Hamptons-tuulella. Minulla on nimittäin ikävä New York -siskoani Jennaa ja pikkuisia, joita hänellä on ilo hoitaa tuolla maailman toisella laidalla. (Enkä oikeasti edes kaunistele, kun käytän sanaa ilo. Tulette kuulemaan miksi.)

Pommi-iskuja, New York – ja aivan tavallinen nainen menossa kotiin

Rämisevä lentokenttäbussi huristelee Times Squaren halki kohti Newarkin lentokenttää. Mainosvalot välkkyvät valtavina ikkunan takana, mutta muuten bussissa on pimeää. Istun reppu vierelläni ja mietin viime päivinä useampaan otteeseen tuntemaani sähköistä väreilyä, jonka New York – ja matkustaminen yleensäkin – aiheuttavat. Tulee mieleen hassu ajatus: Voiko matkustaminen olla minulle sama asia kuin musiikki on säveltäjä-siskolleni?

Pääsääntöisesti kaikki rakastavat musiikkia, mutta joillekin se on elinehto. Pääsääntöisesti kaikki rakastavat myös matkustamista, mutta joillekin se on vielä enemmän. Sen vuoksi on valmis priorisoimaan koko elämänsä. Voisiko muusikko lopettaa soittamista? Voiko traveller-sielu lopettaa matkustamista?

Ensimmäiset tunnelmat Hamptonsista

Sanoja ei meinaa löytyä, kun istun tässä ulkoterassilla miettimässä, että kuinka tallentaisin kuluneen viikon, kuukauden ja tämän hetken tunnelmat. Meri kimmaltaa loppumattomana edessäni, hyväntuulen musiikki soi ja syysauringon säteet lämmittävät ihoa vielä lämpimästi.

Olen 'päivähoidossa' Gurney's-nimisessä luksushotellissa, jonne päädyin wifin, tuon aikamme eliksiirin, perässä. Perjantai – minun tenttipäivä ja Jennan työpäivä vaateputiikissa – vaati tämän järjestelyn, ja juuri nyt en voisi olla iloisempi näistä velvotteista, jotka johtivat minut tähän hetkeen. (Yöksi en kuitenkaan tänne taida jäädä, sillä nettisivut kertoivat ensi yön halvimman huonehinnan alkavan 750 dollarista ja huomenna puolestaan 2800 dollarista, viuh!)

Huomenna New York Fashion Weekille – Minä ja City 10 vuotta

Se on sellainen homma, että fiilis on täällä tällä hetkellä aika katossa. Tarkalleen kymmenen vuotta sitten syyskuussa matkustin ensimmäistä kertaa New Yorkiin. Alkoi matka, joka muutti elämäni perinpohjaisesti. Instagrammissani lukee sanat "You got your start, you went to New York", joka on lainaus laulunsanoista. Näistä sanoista on muodostunut tunnuslauseeni. Nykyinen minäni sai alkunsa tuolla matkalla. Huomenna palaan kaupunkiin yhdeksännen kerran. Mitä kaikkea kuluneeseen 10 vuoteen onkaan mahtunut!

Oikeastaan minun pitäisi kai olla pakkaamassa, koska kello lähestyy kymmentä ja aamulla kello soi viideltä. Koko viikko on kulunut kouluhommien parissa aamusta iltamyöhään, joten nukkuakin voisi.
Mutta toisaalta, pitäähän tällaista virstanpylvästä – 10-vuotistaivalta – vähän ehtiä fiilistelemään blogiin, eikö!

Vinkki Manner-Kreikkaan – turkoosien rantojen Chalkidikí

Häiden jälkeisenä päivänä lähdimme rannalle. Jostain syystä suomalaiset eivät ole tyypillisiä matkailijoita Thessalonikin läheisellä Chalkidikín alueella. (Näin ainakin paikalliset meille kertoivat.) Chalkidikí on kuitenkin rantaihmisen paratiisi, joten jos Kreikan saaret on tullut koluttua, niin laita tämä Manner-Kreikan helmi muistiin.

Neljän päivän visiitti Chalkidikín alueella valkoisine hiekkarantoineen ja turkoosine vesineen teki vaikutuksen. Koska Kreikalla on yksi maailman pisimmistä rantaviivoista, voit löytää halutessasi biitsejä, jossa ei ole ketään muita. Toisena vaihtoehtona on suunnata "viiden tähden -rannalle", jossa palvelu pelaa. Yöuinti turvallisessa, hiekkapohjaisessa meressä on myös kuulemani mukaan melkoisen romanttinen kokemus. Harmillisesti itse emme ehtineet sitä kokea tällä reissulla.

Kreikkalaisissa häissä

Se oli yksi elämän onnellisimmista päivistä. Kuvankauniille hääparille totta kai – joka sai toisensa häikäisevässä, pastellisessa auringonlaskussa Kreikan taivaan alla – mutta myös tälle pesunkestävälle romantikolle. Ajattelen, että ulkoiset puitteet voivat olla millaiset tahansa häissä, kunhan hääparista loistaa rakkaus ja onni toistensa saamisesta. Se on alfa ja omega.

Mutta jos sattuu rakastamaan matkustamista, aurinkoa, Kreikkaa ja estetiikkaa sillä palolla, jota allekirjoittanut tuntee, niin se, että rakkauden lisäksi häät ovat turkoosin Välimeren rannalla – onhan se vielä jotain aivan tajunnanräjäyttävää! Viime lauantaina kaksi isoa unelmaa toteutui. Pääsin kokemaan sekä häät rannalla että olemaan kreikkalaisissa häissä, vieläpä yhtä aikaa. Ja tältä se kaikki näytti. (Jos haluat päästä oikein sopivaan tunnelmaan, laita kuulumaan Il Volo – Grande Amore Spotifystä.)