Kreikkalaisissa häissä

Se oli yksi elämän onnellisimmista päivistä. Kuvankauniille hääparille totta kai – joka sai toisensa häikäisevässä, pastellisessa auringonlaskussa Kreikan taivaan alla – mutta myös tälle pesunkestävälle romantikolle. Ajattelen, että ulkoiset puitteet voivat olla millaiset tahansa häissä, kunhan hääparista loistaa rakkaus ja onni toistensa saamisesta. Se on alfa ja omega.

Mutta jos sattuu rakastamaan matkustamista, aurinkoa, Kreikkaa ja estetiikkaa sillä palolla, jota allekirjoittanut tuntee, niin se, että rakkauden lisäksi häät ovat turkoosin Välimeren rannalla – onhan se vielä jotain aivan tajunnanräjäyttävää! Viime lauantaina kaksi isoa unelmaa toteutui. Pääsin kokemaan sekä häät rannalla että olemaan kreikkalaisissa häissä, vieläpä yhtä aikaa. Ja tältä se kaikki näytti. (Jos haluat päästä oikein sopivaan tunnelmaan, laita kuulumaan Il Volo – Grande Amore Spotifystä.)

Valmistautumista  ja " fashion katastrof " 

Häiden lokaationa toimi viiden tähden Pomegranate-hotelli, joka sijaitsee Nea Moudaniassa lähellä Thessalonikia. Asuimme hotellissa neljä päivää ja päivät käynnistyivät luonnollisesti hotelliaamisen merkeissä, jota seurasi yleensä rannalle meno. Nea Moudanian kaunis rantaviiva muistutti hämmentävän paljon Kalifornian rantaviivaa jylhine kallioseinineen.

Hääpäivä käynnistyi kuten muutkin päivät. Uimme ja kellimme auringossa. Morsian oli meistä rauhallisin, kumma kyllä.

Meille oli varattu iltapäiväksi kampaamoajat hotellin salongista. Jenna meni ensimmäisenä ja istuin hänen jälkeensä penkkiin luottavaisena nähtyäni hänen onnistuneen kampauksen. Näytin venäläis-kreikkalaiselle kampaajalle kuvan Kate Winsletin klassisista kiharoista. Vaan siitäkös kampaajan naama venähti ja nenä nyrpistyi. Käytiin seuraava keskustelu:

Kampaaja: – Tuollainen tusinakampaus! Kai sinulla on edes sitten romanttinen juhla-asu?
Minä: – Noo, itse asiassa enemmänkin sellainen eksoottinen. Papukaijoja ja silleen.
Kampaaja: – No sitten tuo ei millään käy. Tehdään sulle kreppikampaus. Siitä tulee sairaan siisti, eksoottinen!
Minä:  – ööö. Kreppi...? No niin kai sitten.

Tuntia myöhemmin istuin nieleskelemässä itkua hotellihuoneessa. Tukka oli tosiaan krepattu. Ja jätetty pääosin auki. Näytin viisivuotiaalta, joka oli työntänyt sukkapuikon sähkörasiaan. Jenna kiiruhti paikalle huoneestaan saatuaan "hätätilanteelta vaikuttaneen" viestini.

Tiukan neuvonpidon jälkeen astuin toisen kerran tunnin sisään suihkuun pesemään tukkani ja Jenna kaivoi kihartimensa esille. Juuri ajallaan kello 18 olimme valmiit siirtymään morsiussviittiin. Läheltä-piti-tukkakatastrofin jälkilöylyt tykyttivät suonissa. Ilta puudelina oli täpärästi vältetty.

Häät rannalla

Sviittiin astuttuamme katastrofit unohtuivat välittömästi. Meitä oli vastassa mitä säkenöivin morsian, jota eivät huolet olisi voineet vähempää painaa. Rock'n roll! Tällä morsiamella oli kyky nauttia suuresta päivästä täysillä mistään stressaamatta.

Outi, rakas morsmaikkumme, oli kuin syntynyt tätä suurta päivää varten. Autoimme hänelle hääpuvun päälle, kilistelimme, kikattelimme – ja pian olikin jo aika lähteä rantaa kohti.

Kreikaksi ja englanniksi pidetty vihkiseremonia sai monien silmät kostumaan. Kuin taikaiskusta merellä ollut utuisuus väistyi hääparin sanoessa tahdon toisilleen ja Ólympos-vuori tuli ensi kertaa näkyviin horisonttiin. Kreikan korkeinta vuorta, Ólymposta, on pidetty kreikkalaisen uskonnon keskeisimpien jumalten asuinsijana antiikin ajalla.



Happily ever after Outi ja Akis! 

Tanssia aamunkoittoon

Seremonian jälkeen siirryimme hotellin toiselle puolelle suihkulähteen äärelle. Nappasimme Jennan kanssa kyydin golfkärrystä ja sekös vasta oli hauskaa menoa. Kaikki tuntui näissä häissä olevan normaalin maailman yläpuolella. Tunne vahvistui entisestään, kun hotellin fountain show käynnistyi. Voimallisen musiikin tahtiin tanssivat suihkulähteet, videoprojisoinnit, moniulotteiset laservalot, tulenlieskat ja sen edessä vielä suihkulähdettäkin upeammin loistava hääpari. Huh, huh!

Ilta jatkui ylenpalttisen runsaan dinnerin merkeissä, jonka jälkeen sulhanen sai vielä kerran vieraat kyyneliin. Yllätykseksi morsiamellekin hän piti kauniin puheen, joka päättyi sanoihin: "You don't marry someone you can live with, you marry the person who you cannot live without." Muita puheita ei pidetty, juhlinta keskittyi tanssiin.

Ensin tulivat kreikkalaiset perinnetanssit, jota mekin pääsimme kokeilemaan. Yhdeltätoista siirryimme toiseen tilaan, jossa lattian valot vaihtoivat väriä, kuten Mamma Mia -elokuvan ja musikaalin tanssikohtauksessa konsanaan. Tanssi jatkui aamuun saakka.

Eikö rakkauden juhlat olekin ihania! Vielä tätä postausta tehdessäkin hymy nousi huulille monta kertaa. Love is all we need <3

Lisää Kreikka-tunnelmia tulossa seuraavassa postauksessa. Instagramista selviää minne matkamme jatkui: @ulletin  ;-)