Uusi normaali, Y-sukupolvi ja Diginomadit

Uuden elämän tiistai. Elämä on tällä hetkellä erilaista kuin se on tavannut olla. Olen keittänyt itse kahvit, sillä juon nyt useimmiten aamukahvin kotona. Voin elää luontaisen rytmini mukaan, joten kahvin aika on melko myöhään aamupäivästä. Monesti teen kirjoitustöitä vielä myöhään yöllä, joten aamulla nukuttaa. Alkanut viimeinen lukuvuosi opiskelijana on nyt monella tapaa kokeellista aikaa. Miten minulle sopii päätoiminen kirjoittajan työ? Onko vapaus hyvä renki vai isäntä?

Olen ensi kertaa päätoimisesti opiskelija vasta nyt tänä viimeisenä vuonna siten, ettei ole työharjoittelua tai kokopäivätyötä opiskelun rinnalla. Vain omia ja kouluun liittyviä projekteja. Lukemista ja kirjoittamista. Lähiopetusta vain muutamana päivänä kuussa, itsenäisesti tehtäviä kouluhommia paljon.

Aikakoneella menneeseen ja tulevaan

Jos voisi katsoa ajassa eteenpäin kahden vuoden päähän ja tietäisi, että kaikki on silloin hyvin, niin eikö se olisi mahtavaa? Stilettikorkokannassa tämä on mahdollista tänä elokuisena iltana. Edellinen kirjoitus aikajanalla on kahden vuoden takaa. Siitä katsottuna eletään tulevaisuudessa, uudenlaisessa elämänvaiheessa ja vähän eri ihmisenä. Ja kaikki on hyvin. Joten eikö siitä voisi vaikka postauksen kirjoittaa?

Kuva: Chanel.

Vuonna 2014 perustimme Kirsin kanssa yhteisen matkablogin, joka vei mennessään. Kokosimme Amerikka-palapeliä reissuiltamme 50 State Puzzle -blogiin ja Stilettikorkokannalle ei jäänyt aikaa. Palapelin rakennus oli antoisaa puuhaa, mutta tänä syksynä tuli kuitenkin aika palata juurille. Olen huomannut, että olen matkabloggaajana enenmmän "inspiraatio- kuin info-postaushenkinen" ja tämä blogi sopii siihen.

Stilettikorkokanta, ja edelliset blogini (jotka on nyt tuotu tämän saman sivuston alle), ovat käsitelleet mitä tahansa mielessäni pyörivää asiaa, vaikka matkat ovatkin aina olleet keskiössä. Stilettikorkokanta-blogi syntyi itse asiassa alun perin tarpeesta pakottaa itseni inspiroitumaan jostakin muusta kuin matkailusta. Voi nuori sydän, kuinka vähän tiesitkään!

Hangosta syksyyn

Ukkonen iskee salamaa ulkona ja talo tuntuu tärisevän jyrinän voimasta. Cheek tekee historiaa stadionilla, Armi Kuusela Muhoksella. Tulivuori purkautuu ja jossain soditaan. Minulla sen sijaan on viimeinen vapaa viikonloppu käsillä ennen koulun alkua. Tai ei se oikeastaan edes ole vapaa, sillä kävin tänään lauantaina aamupäivän töissä. Kohta kuitenkin jytisee täälläkin. Kesä on ohi. Villinä ja vapaana juoksentelu täytyy lopettaa. Pitää ryhdistäytyä, kurinalaistua, mennä rutiineihin.

Sitä ennen täytyy kuitenkin mennä Hankoon.

Ristiriidat ovat pääenergiamme

”Ristiriidat ovat pääenergiamme” virkkoi Svenska Teatternin johtaja Johan Storgård tänään työpaikkakokouksessamme, jonka teemana oli tuloksellinen kohtaaminen. Tilaisuus oli äärimmäisen kiinnostava ja pitkästä aikaa olin taas seminaarissa, jossa kirjotin muistiinpanoja kynä sauhuten aivan flow’n vallassa.

Tyttöjen juttuja Fashion Brunssilla

Minulla on jäänyt raportoimatta eräs suloinen lauantaiaamu, jolloin suuntasimme muotitoimittajakurssilta löytyneiden ystävieni Miian ja Hannan kanssa Klaus K:n Fashion Brunssille.

Se aika vuodesta

Se iskee silloin kun sitä vähiten odottaa. On jo luopunut toivosta, ettei sitä enää tulekaan. Miettii, että miten tässä nyt käy? Mutta sitten se sitten tulee. Voimalla, joka saa ihmettelemään, että miten on koskaan voinut epäillä, ettei sitä enää tulisi.

Värikylläinen pilvipäivä Luxembourgin puistossa

Keväinen Pariisi on ihanteellinen paikka valokuvaajalle. Kaupunki on varmasti kaunis kaikissa väreissään, mutta itselleni henkilökohtaisesti mikään ei ole upeampaa kuin tuore, kirkas, alkukesän vihreys ja siitä pääsi pääsiäisenä nauttimaan sielunsa kyllyydestä Pariisin upeissa puistoissa. Pääsiäismaanantaina suuntasimme Luxembourgin puistoon.