Aikakoneella menneeseen ja tulevaan

Jos voisi katsoa ajassa eteenpäin kahden vuoden päähän ja tietäisi, että kaikki on silloin hyvin, niin eikö se olisi mahtavaa? Stilettikorkokannassa tämä on mahdollista tänä elokuisena iltana. Edellinen kirjoitus aikajanalla on kahden vuoden takaa. Siitä katsottuna eletään tulevaisuudessa, uudenlaisessa elämänvaiheessa ja vähän eri ihmisenä. Ja kaikki on hyvin. Joten eikö siitä voisi vaikka postauksen kirjoittaa?

Kuva: Chanel.

Vuonna 2014 perustimme Kirsin kanssa yhteisen matkablogin, joka vei mennessään. Kokosimme Amerikka-palapeliä reissuiltamme 50 State Puzzle -blogiin ja Stilettikorkokannalle ei jäänyt aikaa. Palapelin rakennus oli antoisaa puuhaa, mutta tänä syksynä tuli kuitenkin aika palata juurille. Olen huomannut, että olen matkabloggaajana enenmmän "inspiraatio- kuin info-postaushenkinen" ja tämä blogi sopii siihen.

Stilettikorkokanta, ja edelliset blogini (jotka on nyt tuotu tämän saman sivuston alle), ovat käsitelleet mitä tahansa mielessäni pyörivää asiaa, vaikka matkat ovatkin aina olleet keskiössä. Stilettikorkokanta-blogi syntyi itse asiassa alun perin tarpeesta pakottaa itseni inspiroitumaan jostakin muusta kuin matkailusta. Voi nuori sydän, kuinka vähän tiesitkään!

Olen tänä keväänä päättänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa minua inspiroivien asioiden parissa ja tutkia kotikaupunkini mahdollisuuksia. Ensimmäinen konkreettinen teko oli Northern Women in Chanel -näyttelyssä vieraileminen. Tämän myötä tervetuloa lukemaan uutta blogiani, joka toimii muistiona mukavista kokemuksista, joista ammentaa jotain uutta twistiä arkeeni. 

Näin siis helmikuussa 2013.

Koska elämme nyt tulevaisuudessa – kuten muistamme – niin nyt voi hyvin tarkastella, että tepsikö vuosia sitten tekemäni suunnitelma? Vastaus on kyllä ja ei. EI siinä mielessä, että sinä vuonna, kun päätin pakottaa itseni matkustuslakkoon, syntyi muutamaa kuukautta myöhemmin neljän viikon roadtrip Amerikkaan, joka aloitti ajanjakson, jolloin Amerikkaan on pitänyt reissata 2-3 kertaa vuodessa. (Ajanjakso on edelleen käynnissä.) Turha siis taistella tuulimyllyjä vastaan. Matkat ja Amerikassa käynti ovat juttuni.

Siinä mielessä vastaus on KYLLÄ, että tuona keväänä uskaltauduin lähtemään muotitoimittajakurssille Hesarin ilmoituksen perusteella. Se oli varsinainen hyppy tuntemattomaan, enkä tuntenut koulusta ketään. Helsinki Design Schoolin kurssi muutti elämäni. Tapasin siellä kolme ihmistä, joita nykyisin voin kutsua siskoikseni. Aloin myös ensimmäistä kertaa todella löytää asioita kotikaupungistani, joista nautin hurjasti.

Se on jännä juttu, että kun alkaa toteuttaa unelmiaan tekemällä asioita, jotka innostavat ja pelottavat (ja välillä uskon puutteessa hävettävätkin), saattaa kylkiäisenä tarttua mukaan jopa sielunsiskoja. Mainitsinkin muotitoimittaja-kurssilta löytämäni tytöt. Heidän tapaamisensa ansiosta tulevat viikkoni näyttävät erityisen jännittäville. 

Matkustamme nimittäin ensi viikolla Kreikkaan juhlimaan toisen ystäväni kreikkalaisia häitä (Mamma mia sanon minä!). Kreikan matkan jälkeisellä viikolla suuntaan puolestaan toisen ystäväni uuteen kotiin New Yorkin Hamptonsiin au pair -elämään tutustumaan! Vietämme myös viikonlopun Manhattanilla sopivasti New Yorkin muotiviikkojen aikaan...

Vuonna 2013 kirjoitin blogiini myös näin: 

Töissä käymisen jälkeen palasin takaisin Designmuseolle ja pääsin jututtamaan hetkisen Paola Suhosta. Kyselin häneltä vähän terveisiä Suomi-USA-lehden lukijoille ja hän kertoi lähtevänsä taas ensi viikolla New Yorkiin, muotiviikoille. Melko mukava olisi itsekin joskus sinne olla menossa...

Asioilla on tapana järjestyä, sanotaan. Ja juuri tällä hetkellä asiat ovat aika mallillaan. Viimeiset vuodet olen pyrkinyt panostamaan täysillä siihen, että elämäni olisi juuri sellaista kuin toivoisin sen olevan. Ei "sitten kun -elämää", eikä "kyllä, mutku -elämää". Olen lähtenyt opiskelemaan uutta ammattia itselleni ja tarttunut tilaisuuksiin, joita on osunut kohdalle. Seuraavat lainaukset ovat toimineet minulle inspiraationa:

Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen.

Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.

- Herman Cain

Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu.

- Norman Vincent Peale

Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä.

- Tommy Tabermann

Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä.

- Walt Disney

Tuhannenkin kilometrin matka alkaa yhdestä askelesta.

- Laotse

Tahdikkuus on sitä, että tietää kuinka kauas voi mennä liian pitkälle.

- Jean Cocteau

Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?

- Tommy Tabermann

Orjuus kahlehtii vain harvoja, useimmat kahlehtivat itse itsensä.

- Lucius Seneca, Epistolae

Tänä kesänä olen rakastunut suppailuun. Tai oikeastaan jo aiemmin. Postauksen alussa oleva Chanelin surffilauta-kuva summaa hauskasti mieltymyksiäni herran vuonna 2016. Vähän glamouria, vähän surffia ja aimoannos merellisyyttä. Surffi-kurssi Hamptonsissa lähti varaukseen tänään!

Parin vuoden oivalluksia, innostumisia, epäinnostumisia ja kaikkia tapahtumia on hankala pukea yhteen postaukseen, joten summaan tilanteen näin:

Olen etsinyt ja olen löytänyt. Olen siellä missä pitääkin ja samaan aikaan vasta matkalla. Olen oppilas ja opettaja. Nousut ylös ja kaatunut. Olen osannut ja kehdannut. Mokannut ja nolostellut. Aloittanut ja lopettanut. Ollut päättäväinen ja päättämätön. Ja siitä kaikesta luulen riittävän kirjoitettavaa taas tähän blogiin.

Olisi kiva kuulla, jos olet messissä vanhassa uudessa blogissani. Kaikki palaute on tervetullutta! Blogin ulkoasun fiksaus on vielä käynnissä.

Ps. Instagrammista ja Snapchatistä löydyn nimellä Ulletin. Blogin Facebook-sivu löytyy tästä.