Se aika vuodesta

Se iskee silloin kun sitä vähiten odottaa. On jo luopunut toivosta, ettei sitä enää tulekaan. Miettii, että miten tässä nyt käy? Mutta sitten se sitten tulee. Voimalla, joka saa ihmettelemään, että miten on koskaan voinut epäillä, ettei sitä enää tulisi.


Siivousinto. 

Se liittyy yleensä uuden kauden alkamiseen. Marraskuussa joulukuusen tuloon tai toukokuussa parvekekauden avaukseen. Kausien väli on pakon sanelemaa puurtamista ja kituuttamista, jossa auttaa lähinnä vieraiden kylään tuleminen tai viikonloppukynttiläillallisen valmistaminen. Mutta voi sitä päivää, kun siivoaminen kohtaa inspiraation – silloin tapahtuu!

Pääsin eilen lähtemään töistä vähän neljän jälkeen. Ulkona hyväili helle ja ajatuksissa oli vain yksi asia – no ei todellakaan siivoaminen – vaan ulkona olemien. Takana oli hc-excel-päivä tietokoneella ja väsytti kovasti. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lähdin torkkumaan ulos puistoon Töölönlahdelle. 

Makoilin tovin yksikseni ennen kuin Make liittyi seuraan. Yläpuolellani kohoavassa vaahterassa asustelevan töölöläiskeltasirkun puuhia seuratessani tajusin, että paras onnellisuuden tunne syntyy kyllä siitä, kun lepo on ansaittu kovan työn jälkeen. 

Järjestin töissä erästä valintakoetta, jonne on tulossa yli 400 henkeä. Osa tekee kirjallisen kokeen ja haastattelun lisäksi vielä yhden kielikokeen, osa kaksi kielikoetta, osa ei ollenkaan. Kielivaihtoehtoja on kuusi. Kaikki täytyy olla piin tarkasti mietittyä, ettei synny kaaosta massan saapuessa. 

Olisin aiemmin voinut vannoa, että excelin pyörittäminen sopii minulle töistä viimeisenä maailmassa, mutta nyt olen huomannut, että saatankin nauttia siitä! Työ on merkityksellistä ja siinä saa haastaa itseään todella. Suodattimet laulaa ja musiikit jumputtaa korvissa! Hektinen työ sopii minulle niin paljon paremmin kuin löysäily. 

Näissä mietteissä makoilin puiston reunalla olevalla kukkulalla ja katselin mitä kauneinta luontonäkymää citypuistoon. 

Varttia vaille iltaseitsemän vessahätä alkoi vaivata, ja päätimme lähteä kotiin avaamaan parvekekauden. Silloin se iski, varottamatta ja yllättäen! Siivoushulluus.

Viisi tuntia myöhemmin, puolen yön aikaan parveke oli valmis nautittavaksi. Sitä ennen oli vain pitänyt pestä parvekkeen lisäksi ikkunat, tehdä koko kämpälle suursiivous, tyhjentää vaatehuone, uudelleenorganisoida kaapit, pestä pari koneellista pyykkiä, vaihtaa lakanat, vaihtaa järjestys, siivota kellarikomero... ja sen sellaista.

Pimentyneessä illassa loihdin aukiolon viime minuuteilla kaupasta hakemistani elintarvikkeista meille tapas-illallisen, jonka nautimme viinilasillisten kera parvekkeella. Make totesi kuivasti, että meidän piti vain siivota parveke.

Ja minun piti vain lukea pääsykokeisiin. Opiskelu on kyllä mahtavaa. Tiedättehän sen pettämättömän luonnonlain, että tulee pakottava tarve siivota kämppä kaappeja myöten, jotta voi vältellä kokeeseen lukemista.

Toimii näköjään jo ennen kouluun pääsemistä.