Blogisarja USA:n suurlähetystön sivuilla on alkanut!

Minua on pyydetty Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön vierailevaksi bloggaajaksi tämän kevään ajaksi ja eilen blogisarjani lähetyöstön sivuilla käynnistyi. Tuota yllä olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee sinne blogiin. Eilen oli muutenkin varsinainen julkkispäivä, koska myös Me Naiset -lehdestä otettiin yhteyttä. Ensi viikon perjantaina toimittaja ja valokuvaaja tulevat meille kotiin tekemään juttua tästä meikäläisen Amerikka-harrastuksesta. Heh, tässähän alkaa tulemaan paineita!

Tuolla US Embassyn blogin puolella minun on tarkoitus kirjoitella nuoren naisen huomioita New Yorkista. "Sellainen kiva yhdistelmä todellisia huomioita amerikkalaisesta elämäntyylistä ja vähän hömppää" oli tarkka toimeksianto :) Liittykäähän Us Embassy Finlandin tykkääjiksi Facebookissa, niin saatte päivitykset, milloin kirjoituksia tulee.

Hyvää naistenpäivää kaikille!!

Aikuisuus-jojoilua

Kriisiä pukkaa. Voiko ihmiselle tulla toinen murrosikä kolmikymppisenä? Tuntuu ainakin, että elämä todella on jotenkin murroksessa. Taas.

Kaksi vuotta sitten minut palkattiin projektipäälliköksi hankkeeseen, jonka budjetti oli 300 000 euroa. Tuntui, että suuren vastuun äärellä aikuisuus oli alkanut. Projektin aikana oli tilanteita, jolloin piti olla asiallisen muodollinen ja se tuntui täysin luonnolliselta ja ookoolta. Mutta nyt ei ole tarvetta siihen. Projekti on päätöksessä, homma handlattu ja taas ollaan lähtöpisteessä.

Olen lähdössä yksin ulkomaille yli kahdeksi kuukaudeksi ja minusta tulee jälleen opiskelija! Dejavu, tämä on tapahtunut ennenkin.

Aloitin 20-vuotiaana kiinteistövälittäjänä ja silloinkin minusta tuli aikuinen. Olin mennyt vasta naimisiin ja myin asuntoja, joiden hinta oli suurempi kuin nyt vetämäni projektin. Hoidin itse kaikkea asuntojen arvioinnista kauppakirjojen laadintaan, oli sitten kyse osakkeesta tai kiinteistöstä. Kuulostaa aika aikuismaiselta minusta. Jep. Mutta kun pari vuotta myöhemmin lopetin hommat ja lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun, niin humps, paluu ei-aikuisuuteen tapahtui. Ja tässäkö sitä taas ollaan, samassa tilanteessa kuin tuolloin? Saparot päähän ja hupparit esiin kaapista. Onko tämä enää normaalia!?

Käytiin katsomassa äsken 127 tuntia -leffa, joka oli kaiken kaikkiaan karmiva, mutta hyvä. Leffan alussa päähenkilö pyöräili villinä kanjon-maisemissa iskevien biittien tahtiin. Janoan sitä tunnetta! Siksi matkailu on minulle kuin huumetta! Parhaat reissumuistoni liittyvät ajamiseen ja vauhdin hurmaan! Oli ihan parhautta painaa kaasua Arizonan moottoriteillä Chevrolet suburbanilla ja kiitää pyörällä pitkin Honolulun katuja. Silloin ei tarvitse miettiä ikää, vaatteita tai uskottavuutta. Silloin vain ELÄÄ joka solulla! And I Just Love It!

Selvästi taas ei ole oikeita murheita murehdittavana, kun tällaiset kysymykset valtaavat mielen. Joka tapauksessa minusta on kuolettavan ihanaa sukeltaa muiden suurkaupungin hörhöjen joukkoon ensi kuussa. Kai sitä voi näinkin elämänsä elää, kun ei muutakaan osaa.

127 tuntia -kuvat: täältä ja täältä.

Maailma on täynnä kiehtovia yksityiskohtia

I'm back. Ja wohouup vaan mikä päivä! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lähdin käppäilemään vanhaan kaupunkiin ilman mitään päämäärää. Ajatuksena oli väsyttää itseni kävelemisellä ja maisemien katselulla, ettei jää liikaa energiaa shoppailemiseen. Kolme tuntia jaksoinkin kierrellä kaupunkia ennen kuin alkoi hieman tulla vilu ja poikkesin lounaalle tunnelmallisen näköiseen vanhan kaupungin laitakadulla sijaitsevaan ravintolaan.



Kuvat ovat täällä nyt sekalaisessa järjestyksessä ja yllä oleva paljastaakin, että kauppoihinkin on ehditty pistäytymään. Kyllä vain, neljän aikaan totesin olevani ostoskeskusenergian tarpeessa ja suuntasin tieni Viru-keskukseen, josta mukaan lähti mm. yllä oleva asu.



Niin, tässä on se ihastuttava lounaspaikkani, jossa söin pennepastaa ja lohta tomaattikermakastikkeessa. Njam! Oli mukava istuskella ja katsella ihmisiä kaikessa rauhassa. Viereeni pölähti kolme vanhaa rouvaa ja hoksasin, että tällaista se eläkeläisten elämä varmaan on!

Vanhan kaupungin kaduilla näkyi vaikka mitä kiinnostavaa kuvattavaa ja aika kului kuin siivillä. Jaksan aina hämmästyä sitä, kuinka kauan jaksan kävellä kun pääsen jonnekin uuteen ympäristöön. Kotikulmilla olen done viimeistään puolen tunnin lenkkeilyn jälkeen.

Kauko ja Bertta? :)

Ainiin! Virolaisille ei tarvitse tulla opettamaan, että on parempi olla mautoin kuin tylsä! Tämä päivä oli yhtä turkisten juhlaa ja blingbling-yksityiskohtien tykitystä. Totesin olevani aika tylsimys ja epäelegantti ainakin mitä tulee virolaiseen makuun. Alla kuvakollaasi tyylistä, joka täällä rokkas.

Ilta on kulunut sängyssä lojuen ja illallistaen sekä Fashiontv:tä tässä samalla katsellen. Ihana kanava! Rakastuin sen myötä Stephane Rollandin suunnittelemiin asuihin. Anyways, nyt olen ihan rättipoikkiväsynyt, joten läksin untenmaille! Hyvää yötä Suomi!

Ps. Mulla on ollut tänään ihan sellanen yksin kotona -leffa -olo! :D Suosittelen kaikille tällaista yksin tehtyä ulkomaanreissua - vaikka Tallinnaan! Mulla on kyllä ollut NIIIIIN hauskaa!


Kollaasin kuvat täältä, täältä ja täältä...

Viisuminhakureissulla Tallinnassa

Hei pitkästä aikaa ja pahoittelut, että blogirintamalla on ollut hiljaista. Kuulin, että täällä on käyty tsekkailemassa, että onko uusia postauksia tullut ja minä kun olen ollut siinä luulossa, että tätä blogia ei vielä lue kukaan, kun en varsinaisesti ole laittanut linkkiä jakoon minnekään. Mutta sehän on kiva, että postauksia on oikein odotettu! :)

Tällä hetkellä hengailen Tallinnassa, sillä opiskeluprojektini on edennyt nyt viisumin hankkimis -vaiheeseen. Suomesta ei tällä hetkellä saa viisumeita Yhdysvaltoihin lähetystön remontin takia, joten kaikkien on tultava Viroon viisumihaastatteluun. Saavuin äsken haastattelusta ja huomenna kympiltä viisumin pitäisi olla valmis, niin nyt on kuulkaas mahtava olo! Täytyy nimittäin myöntää, että olen aika paljon stressaillut tuota viisumiasiaa, koska nettisivuilla oli tuhat sivua ohjeita sen hakuun ja linkkejä aina uusille ja uusille sivustoille, jossa oli lisää tietoa viisumivaatimuksista.

Olin ajatellut kirjoittaa oman postauksen viisumin hankkimisesta, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en taidakaan jaksaa kaikkia vaiheita raportoida :D Lyhykäisyydessään voin kuitenkin kertoa, että aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä kannattaa varata, kun siihen rulijanssiin ryhtyy. Lisäksi järjestelmät eivät ole mitään maailman nykyaikaisimpia, mutta en valita nyt kun kaikki näyttää olevan kunnossa.
















































Yllä oleva akvaariokuva on Swed Pankista täältä Tallinnasta, jossa kävin aamulla maksamassa viisumiin liittyvän MRV-maksun käteisellä (näin suositeltiin ohjeissa). Lisäksi opiskeluviisumin saadakseen täytyy maksaa SEVIS-maksu netin kautta. SEVIS-maksusta tulee mahtava dollarin seteliltä näyttävä kuitti USA:sta kotiin ja minulla oli kyllä hauskaa, kun keltainen DHL:n rekka viime perjantaina kaarsi kotipihaan sitä tuomaan. Pelkät viisumimaksut ovat noin 300 euroa.



















Anyways, fiilis on nyt aivan mahtava! Lentoliput on hankittu, kämppä odottaa Manhattanilla ja huomenna kai viisumikin on kourassa. Sitten enää kuukausi odotusta ja matkaan! Jaiksiisis! Mutta sitä ennen on Tallinna koluttavana. Nytpä siis lopettelenkin tähän ja lähden katsastamaan tuota cityä ulos auringonpaisteeseen. Mitenkähän pysyn ruodussa, kun tahtoisin uudistaa kaiken - vaatteet, hiukset, kynnet tässä keväthurmassa! Pitänee koittaa hieroa tyhjää lomakkoa päähän...































































Illalla varmaan palailen tänne blogin ääreen nyt kun on kerrankin aikaa. Tere vaan!


DHL-kuvat täältä ja täältä. Muut kuvat mun iPhonystä.

Unelmien vuosi 2011 kuvina

Monessa seuraamassani blogissa on kiertänyt haaste esitellä unelmien vuosi 2011 kuvien muodossa. Töihin liittyvien kirjoitustöiden sijaan löysin itseni etsimästä unelmiani vastaavia kuvia Googlesta ja siitä syntyi alla oleva kollaasi, joka yllättäen on aika New York -painotteinen.

En kuulu niihin ihmisiin, jotka eivät keksi mitä haluavat vaan tuostakin kollaasista jouduin rajaamaan monta (reissu)haavetta pois. Tyytyisin siis niin vähään, että nuo yllä kuvatut asiat toteutuisivat tänä vuonna... ;). Mielelläni toki tekisin myös moottoripyöräreissun Japanin vuoristoon, joisin tuoretta appelsiinimehua Mauilla ja näkisin Etelä-Afrikan Pöytävuorineen... siis jos saa toivoa!

Ystäväni ihmetteli, että miten olen näin rauhallinen, kun kaikkien aikojen unelmani on jo niin lähellä toteutumistaan. Rahat alkavat olla kasassa ja 10 kuukautta matkan suunnittelua on takana. Minua on pelottanut alkaa hehkuttaa reissua, koska olisi kamala pettymys, jos suunnitelma menisi pieleen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen jotenkin salakavalasti päässyt riehaantumaan ajatuksesta tämän blogin perustamisen myötä, vaikka ei pitänyt. No ei kerrota kenellekään! MUTTA jos kaikki todella toteutuu suunnitelmien mukaan, tulee koulumatkani kulkemaan Times Squaren läpi joka päivä!!! Aika hyvin suunniteltu, eikö totta!??

Kirjoittelen myöhemmin tarkemmin ennakkosuunnittelusta ja tutkimustyöstä, jota olen tehnyt pitkinä pimeinä iltoina haaveeni toteuttamiseksi. Jo haaveilu on tuonut paljon iloa arkeen ja auttanut jopa vuotuiseen talviahdistukseen kohtuullisen hyvin.

Kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.
Kartta: Googlemaps

Sokerista tammikuuta! (- vai pitikö sen olla sokeriton...?)

Vuosi on vaihtunut ja taas on tehty uudenvuodenlupauksia. Päätin aloittaa kolme kuukautta kestävän "New York -dieetin" valmistautuakseni suureen unelmaani jotenkin konkreettisesti. Karkkilakosta huolimatta on sallittua nauttia Victoria's Secretin 2010-2011 näytöksestä, vaikka se onkin pahimmanlaatuinen sokeripläjäys ikinä ;)

Kun näin alla olevan pätkän näytöksen finaalista, ajattelin, että tuon kepeän videon myötä on hyvä aloittaa uusi blogini, jossa on tarkoitus kirjoitella elämästäni tänä muutostentäyteisenä vuonna. Nykyinen työni päättyy maaliskuun lopussa, jonka jälkeen tarkoituksenani on suunnata opiskelemaan New York Cityyn yhdeksän viikon ajaksi. Olen säästänyt opintoja varten vuoden, mutta Manhattanilla asumisesta olen haaveillut jo paaaaaljon pidempään! En voi uskoa, että lähtöön on enää 11 viikkoa!

Olen vieraillut Yhdysvalloissa kolmesti ja lomaillut New Yorkissa kerran kesällä ja kerran joulun aikaan. Nyt on tarkoitus kokea legendaarinen New Yorkin kevät. En kerrassaan malta odottaa! Rakastan suurkaupungin vilinää, pilvenpiirtäjiä, kahviloita, amerikanenglannin nuottia ja sitä, että New Yorkissa voi todella tapahtua mitä vain (mutta siitä ehkä lisää joskus toisten...). Media-alalle suuntautuvan ammattini puolesta Yhdysvallat tarjoaa alan kiinnostavimmat trendit ja pökeryttävän pröystäilevän tavan tuottaa tapahtumia, liiketoimintaa ja ilmiöitä, joista Victoria's Secretin alusvaatemuotispektaakkeli on täydellinen esimerkki.

Videon myötä sokerista tammikuuta kaikille herkkulakkoilijoille!

New York - New York

Kaksi vuotta sitten tähän aikaan olin juuri valmistunut medianomiksi ja ikimuistoinen valmistujais-roadtrip häämötti edessä. Nyt joulufiiliksen vallatessa, New York hiipii jälleen koko ajan mieleen. Edellisessä postauksessa mainitsin, että olen lähdössä keväällä pidemmäksi aikaa unelmieni kaupunkiin. Olen tosiaan varannut paikan Kaplan International Collegesta, jonne minun on tarkoitus lähteä opiskelemaan englantia huhtikuussa. Mutta kumpa voisin jotenkin päästä jo jouluna kaupunkiin! Missään ei varmaan ole jouluisempaa kuin New Yorkissa!

Edessä on myös aika, jolloin minun täytyy luopua työläppäristäni. Olen päättänyt, että ostan uuden MacBookin itselleni heti kun joudun luopumaan nykyisestä, mutta kinkkinen juttu on, että vanhan koneen mukana lähtee myös tiedostot ja ohjelmat. Mikäli aion pitää blogia keväällä New Yorkissa, niin tarvitsen ehdottomasti jonkun kuvankäsittelyohjelman koneelle.

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Googlen ilmaisohjelmisto Picasaa ja täytyy sanoa, että mielenkiintoiselta vaikkuttaa. Askartelin yllä olevan kuvakollaasin Picasassa ja huomasin, että ohjelmasta voi lähettää kuvan suoraan Bloggeriin. Onko jollakin kokemuksia Picasan käyttämisestä kuvankäsittelyohjelmana? Onko se todella niin kätevä kuin miltä se ensi yrittämällä vaikuttaa?