Miten minusta tuli mökinomistaja?
Kaikki sai alkunsa tästä ihmeellisestä löydöstä Pohjanlahden rannalta suuren pandemian aikaan. Uusimaa oli ollut suljettuna muusta maailmasta ja kaksi maailmalla viihtynyttä sydäntä oli teljettynä pieneen helsinkiläiskaksioon. Oli aikaa miettiä. Mitä on elämä ja seikkailu, jos entinen maailma ei enää palaakaan? Mitä ylipäänsä vaaditaan onneen ja seikkailuntäyteiseen elämään?
Kotimaisten kielten keskuksen mukaan seikkaileminen on muuten alunperin tarkoittanut sotkuisten asioiden selvittelemistä ja kuljeskelemista. Se on tarkoittanut myös pulmaa ja ongelmaa. Kuinka osuvaa!
Meistä tuli El Pusu Ranchin omistajat kesäkuussa 2020. Aikaisemmat rohkeat päätökset, kuten spontaani matka (taco-paketin innoittamana) El Pasoon tasan seitsemän vuotta aiemmin, olivat muovanneet meitä ja muistelimme sitä matkalla mökkikaupoille. Nimesimme mökkimme tuohon matkaan ja lempiasiaamme, pusuihin, perustuen.
Pandemian puhkeamisen aikaan olin suorittamassa Haaga-Helian StartUp Schoolin Tee tulevaisuutesi -kurssia, jossa kehitettiin yrittäjyys- ja ajattelutaitoja. Kurssityönä analysoin, mitä riskejä ja mahdollisuuksia orastavaan unelmaani, mökinomistajuuteen, voisi liittyä.
Kun sopiva mökki sitten tuli kohdalle, tunsin harvinaislaatuista varmuutta ja olin valmis toimimaan. Hyppäsimme autoon ja ajoimme 600 kilometrin päähän pankkiin tekemään kaupat. Ajatustyö oli tehty valmiiksi, joten loppu kävi helposti.
City-elämä vs. mökkielämä
Vaikka pandemia jatkoi etenemistään, oma elämäni alkoi palata uomiinsa syksyllä 2021.
Opiskelin töiden ohella yrittäjyysohjelmassa ja käsittelin kurssitöissäni mökkeilyä ilmiönä. Kiireiden takia ehdimme harvoin 600 kilometrin päähän mökillemme, mutta intoilin edelleen mökkilifestyleä. (Mainittakoot, että Virgin River -sarjalla saattoi myös olla tähän vaikutusta.)
Iltaisin väsyneenä pohdin mitä varten aherran ja kehitän itseäni jatkuvasti. Löytyisikö onni sittenkin yksinkertaisista asioista vai urasta, haasteista ja varallisuuden kerryttämisestä? Entä jos haluaa kaiken? Määrätietoisen itseni kehittämisen ohessa kuuntelin tutun matkabloggaajan kirjoittamaa Vaella, kalasta, rakasta -kirjaa, eli pohdin kirjaimellisesti kaikkia vaihtoehtoja, heh. (Toim. huom. olen oikeasti maailman vähiten erähenkinen ihminen, mutta voin suositella Monni Himarin kirjaa silti.)
Yrittäjyyskurssilla keskityin Mökkimania-ideaani, joka perustui kaipuuseen voida elää kaikki neljä vuodenaikaa täysillä. Mökkimanian idea oli koota yhteen mökkeilyyn, monipaikkaiseen asumiseen, lifestylen luomiseen, sisällöntuottamiseen ja tienaamiseen liittyvät ideat. Pyörittelin yhteisön rakentamista ja olin inspiroitunut.
Maailman ovi raottuu ja tempaisee mukaansa
Joulukuussa opinnot ja sen myötä sparraus loppuivat. Kuin ihmeen kaupalla pääsin matkustamaan kaveriporukan kanssa Arabiemiraatteihin viettämään pyöreitä synttäreitäni, vaikka Suomessa korona-rajoitukset sulkivat ravintolat ja vapautta taas rajoitettiin pahentuneen epidemiatilanteen takia.
Olin kaksi viikkoa tajunnanräjäyttävän onnellinen. Tuntui, että Mökkimania-idea haihtui ilmaan sillä sekunnilla, kun pääsin aurinkoon. Kotiinpaluu oli karmea. Loputtomalta tuntuneet talvi, rajoitukset, koronan pelkääminen, pimeys ja kylmyys veivät innostuksen täysin mennessään. Ainut, mikä piristi, ja mihin jaksoin uppoutua, oli työ. Ja siitä olin toki kiitollinen. Kiinnostava työ ja ihanat työkaverit ovat jotain, mitä en todellakaan pidä vähässä arvossa. Ainut vaan, työni oli määräaikainen. Ei ollut takeita, että se jatkuu edes ensi talveen, joten kaiken mielekkyys pyöri mielessä. Tähän päälle vielä Maken välilevynpullistuma, uupumus ja toipuminen. Not so great life tbh. Näistä aineksista syntyi ajatus puolen vuoden irtiotosta ja elämän ohjaksiin tarttumisesta. Syntyi päätös alkaa valmistautua lähtemään pitkälle reissulle ja skipata Suomen talvi. Elämää ei voi vedenpitävästi suunnitella (se tosiaan tiedetään) ja loputtomiin reissaaminenkaaaan ei varmaan ole ratkaisu kaikkeen. Mutta tähän kevääseen ja koronakesään, reissusuunnittelu on ollut jotain, mikä on taas vienyt minut täysin mennessään ja pitänyt järjissään. Olen lukenut matkablogeja, tilannut jättikokoisen paperisen maailmankartan, hahmotellut, suunnitellut, säästänyt, luonut excel-taulukoita ja hakannut Skyscanneria kuin huippupianisti koskettimiaan. Olen säveltänyt elämäni sinfoniaa.
Viimeiset muistiinpanot, mitä Mökkimanian tiimoilta muuten kirjoitin, kuuluvat näin:
Onhan mökillä oleminen ihan tajuttoman kivaa, itse en kuitenkaan ainakaan toistaiseksi omaa mökkiä ole halunnut, koska sen ylläpidosta on niin paljon vaivaa. Mutta nautin valtavasti sukulaisten mökeillä olemisesta. Jännää muuten, miten yksilöllisesti korona vaikuttaa. Itselläni oli hieman yskää ja kurkkukipua, mutta mainitsemasi väsymys tosiaan vaivasi, ja pitkään.
VastaaPoistaNiinhän se on, että kaikki omistaminen sitoo ja velvoittaa. Sitä aina tulee itsekin pohdittua, kun kaikenlaisia mielitekoja tulee, että onko valmis siihen, mitä omistaminen tuo mukanaan. Meidän mökki on onneksi pieni ja helppohoitoinen. :)
PoistaMonella on viime aikoina vaikuttanut olevan aika lievä korona. Saapa nähdä joutuuko sen sairastamaan monta kertaa. Onneksi on nyt ainakin ekasta koitoksesta selvitty, vaikka melko kauan se kesti.